Kanalaa emme voi hankkia, mutta saimme sentään munalan.

Kylässämme toimii luomumunarinki, jonka jakelupiste on kuistillamme. Noin kerran kuussa saamme erän luomumunia etukäteen tehdyn tilauksen perusteella. Munat haetaan muutaman päivän kuluessa toimituksesta.

Munien säilytystilan on oltava suljettava, jotta pihan otukset eivät pääse muniin käsiksi. Kirjoin sanan ”Munala” kankaalle, joka kiinnitettiin arkun päälle. Näin munien säilytyspaikka selviää myös uusille munien hakijoille. Seinälle lisättiin vielä kukon kuva munia vartioimaan, ystäväni yllätyslahjaksi tekemä munahäkki ja sen katolle keraamisista munista tehty ”munasarja”.

Pakkasten varalta arkku on vuorattu styroxilla ja sinne on asennettu pakkasvahti. Seuraamme sisätiloissa arkun lämpötilaa langattoman mittarin avulla.

Hieroimme silmiämme eräänä aamuna, kun laatikon lämpötila osoitti kolmeatoista pakkasastetta. Herttanen – nyt on pakkasvahti lakannut toimimasta ja munille on käynyt hassusti! Ei sentään, pakkasvahti oli toiminut hyvin, viimeisen munaerän hakija oli vain fiksusti ottanut johdot irti lämmittimestä turhaan energiaa kuluttamasta.

Jone Nikulan tähdittämistä opetusvideoista saa vinkkejä ja ne jaksavat naurattaa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat