Kansakoulussa sain käsityötunnilla tehtäväkseni leikata kangasta kaavojen mukaan. Sen teinkin, mutta opettajan tyrmistyneestä ilmeestä päätellen olin vähintäänkin tuhlannut kangasta, ellen sitten pilannut sitä kokonaan. En ymmärtänyt virhettäni enkä oppinut siitä mitään, mutta epäonnistumisen häpeä painui tiukasti mieleeni.

Teen kaikenlaista käsilläni, mutta vaatteiden ompelua olen aina pelännyt ja kaihtanut. Syksyllä uskaltauduin vihdoin ompelukurssille, jonka nimikin oli jo kannustava – Opin ompelemaan.

Kerroin kaikille asiasta vähänkään kiinnostuneille kurssista ja sen hauskasta nimestä. Hämmästykseni oli melkoinen, kun laskun saadessani kurssin nimi olikin se tavallinen – Opi ompelemaan. Olin itse päättänyt ottaa ompelutaidon haltuuni niin vahvasti, että olin mielessäni kurssin nimenkin muuttanut!

Ensimmäisellä ompelukerralla olin tulipunainen ja hikinen. Korvissa soi ja sydän hakkasi. Kouluaikainen ompelukammo otti ja tuotti yllätyksekseni todella voimakkaan reaktion.

No, opettaja ja muut kurssilaiset vaikuttivat mukavilta ja melko vaarattomiltakin, joten seuraavalla tunnilla jotain jo kuulin ja ymmärsinkin. Opettaja oli ihailtavan taitava. Hän hoiti opettamisen monella kielellä, tunsi kaikki laitteet ja tekniikat läpikotaisin sekä pystyi ohjaamaan jokaista kurssilaista yksilöllisesti erilaisissa ompelutöissä. Hänen tapansa korjata oppilaille sattuneet vikatikitkin oli aina ystävällisen kannustavaa: ”Ahaa, näinkö sinä ajattelitkin sen tehdä, no katsotaan, joo-o, entäs jos tehdäänkin näin…”.

Äitini oli hankkinut 4 metriä upeaa silkkikangasta 30 vuotta sitten Uzbekistanin Buharasta silloisella sadalla markalla. 10 vuotta sitten olin saanut kankaan häneltä sellaisenaan ja nyt sitten uskaltauduin kurssin myötä kankaan käsittelyyn. Paksu silkki ei tosin ole helpoin materiaali aloittelijalle.

Kaavat tehtiin Marokon Rabatista ostamani kaavun mukaan, mutta siinä ollut huppu vaihdettiin pystykaulukseksi. Pahin paikka oli kankaan leikkaaminen, en meinannut millään uskaltaa tehdä sitä.

Muut kurssilaiset tekivät talven aikana vinot pinot erilaisia vaatteita, mutta minä tein vain tätä yhtä ja ainoaa kaapua koko kauden ja ehdin kuin ehdinkin saada sen valmiiksi ennen kurssin päättymistä. Ehkei siitä tullut aivan täydellistä, mutta riittävän hyvä kumminkin.

Tästä taisikin tulla posttraumaattinen postaus! Tuskin olen ainoa, jolla on kouluaikaisia kauhukokemuksia ompeluyrityksistä? Traumojahan keräiltiin varmaan myös liikunta- ja musiikkitunneilta?

Kommentit (2)

RaiSun

Hyvä HeliUm, oletko ommellut lisää tuon hienon työn jälkeen? Niin ne taidot vain karttuvat ;)

HeliUmball
Liittynyt22.10.2015

Hiiii, kiitos! Ompelen parhaillaan samankaltaista kaapua lakanakankaasta! Sitä raaskii sitten käyttää vaikka pihahommissa!

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat