Olin aikoinani töissä vakuutusyhtiössä. Yhtiö oli vanhoillinen ja siellä vallitsi korostunut hierarkia. Ruokailutilojakin oli kolme; tavalliset kuolevaiset ruokailivat isossa ruokalassa, esimiehet omassa kabinetissaan ja ylin johto vielä erikseen omassa seurassaan. Kukkulan kuningas oli PÄÄJOHTAJA, jota tavalliset virkailijat eivät yleensä nähneetkään. 

Talvipakkasaamuna jouduin tuskailemaan auton akun kanssa. Paremman puoliskoni kanssa virittelimme kaapeleita ja kannoimme akkua sisään ja ulos. Lopulta auto käynnistyi ja pääsin sillä työpaikalle, mutta sen parkkipaikalle auto hyytyi. Soitin paremman puoliskoni hakemaan minut kotiin.

Kuljetusta odottaessani parkkipaikalle kaarsi hieno S-Mersu kuljettajan ajamana ja parkkeerasi kohdalleni. Auton ovesta astui PÄÄJOHTAJA suoraan eteeni!

En ole ollenkaan auktoriteettipelkoinen, mutta nyt tunsin kylmän viiman käyvän - polvissani. Ihmetellen katsoin alas ja huomasin tasaiset, isot reiät housuissani kummankin polven kohdalla. Akkuhappo oli ne siihen huomaamattani polttanut, mutta ihooni ei tullut mitään jälkiä, polvet vain palelivat.

Kommentit (3)

HeliUmball
Liittynyt22.10.2015

Näinhän se on! Arvattavaksi jää, kuinka pitkään polveni olivat jo vilkkuneet työpäivän aikana sisätiloissa jakkupukukansan keskellä!

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat