Olen pyrkinyt monen muun tavoin pääsemään eroon ylimääräisistä romppeista. Tavaraa on kertynyt matkan varrella ja olen valmis luopumaan paljosta. Olen myös päättänyt tehdä vain harkittuja ostoksia todelliseen tarpeeseen.

Tallinnan Raatihuoneen joulutorilla iskin silmäni pikkukamiinaan, joka on tarkoitettu suitsukkeiden polttamiseen. Kas, siinäpä oiva lahja jollekulle. Kenelle? No, ostin kamiinan sen varalle, että keksin sille myöhemmin sopivan vastaanottajan.

En sitten oikein löytänyt ketään sopivaa rihkamalahjan saajaa ja jouduin pitämään kamiinan itse! Ja taas tuli yksi turhake lisää kokoelmiini.

Ensimmäistä kertaa kamiinaa kokeillessani, poltin siinä ystäväni Intiasta tuomaa suitsuketta, joka tupruttikin savua kamiinan piipusta komeasti. Savu vaan ei noussutkaan ylöspäin vaan valui alaspäin. Poltin suitsuketta vintissä, josta jouduin siirtymään savun tieltä keskikerrokseen. Sinne kuulin alakerrasta paremman puoliskoni ihmettelyjä oudosta hajusta… palovaroittimet eivät sentään hälyttäneet.

Ja eikun huomenna taas kokeilemaan jotain toista suitsuketta…

Kommentit (1)

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat