Minusta kirjoitettiin vuosi sitten hyvä verkkojulkaisu Kodin Kuvalehteen. Ajattelin sen nostaa uudestaan esille, kun nyt kuitenkin joulu taas on, ja kun monikin asia on vuodessa muuttunut. Voit käydä lukaisemassa sen TÄÄLTÄ. 

Ensin huomioni kiinnittyi siihen, että artikkelissa mainittiin turvallinen ja arkipäiväinen parisuhde. En tosiaan tuolloin vielä voinutkaan tietää, että vuoden päästä olen laittanut avioeron vireille, ja tulen viettämään tyystin erilaisen joulun kuin koskaan aiemmin. 

Ne joulut, mihin olen vuosien saatossa tottunut, ovat sisältäneet ähkyjä ja vierailuja monissa paikoissa. Itse asiassa, koko joulu on jossain vaiheessa ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen, eikä joulurauhasta ole ollut tietoakaan. Olen kuitenkin suuresti nauttinut siitä, että ympärilläni on ollut ihmisiä vaikka toisinaan olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi. 

Vuoden 2018 joulunäytelmän nimi voisi olla Eronneen joulu. 

Tänä jouluna joulumieli on jättänyt hiipimättä oven taa. Sitä ei houkuttele saapuvaksi edes neljät valot, jotka kotiamme koristaa. Sitä ei kiinnosta jättää jälkiään tuohon valkoiseen nöyhtään, joka loppujen lopuksi maahan satoi. 

Lapset lähtevät jouluaattoa viettämään isälleen. Minä olen yksin, niin yksin. Tänä jouluna ei haistella uunista leijailevaa kinkun tuoksua, ei ihastella kuusta ja imuroida neulasia. Ei kyllä viime joulunakaan paistettu kinkkua! Lahjapaketteja on neljä; kolme lapsille ja yksi omalle äidilleni. 

Tämän vuoden  joulunäytelmä on pantomiimiesitys, jossa kasvot värjää valkoisiksi vain loisteputkivalaisimen hehku. Pukki osaa toivottavasti pysytellä kaukana minusta, sillä en kai ole ollut kovinkaan kiltti hajottaessani perheemme. 

Vaikka nautinkin ihmisistä ympärilläni, tämä joulu tekee hyvää. En minä koko joulua yksin ole, lapset sentään saapuvat joulupäivänä avaamaan pakettinsa, ja tapaninpäivänä suuntaamme äitini luokse. Mutta aaton vietän itseni seurassa. Laitan villasukat jalkaan, avaan suklaakonvehtirasian ja juon lämmintä glögiä. Ehkä katson telkkarista jotain.

Saatan itseasiassa käväistä vaikka juoksulenkillä pitkästä aikaa. Joulusaunaan ei ole asiaa, eihän tässä talossa ole sauna edes valmis! Pari vuotta tässä asuttu, vaan ei kertaakaan saunottu. Ei taida saunatonttu viihtyä nurkissa? Edes jouluna?

Toissajouluna tytär sai lahjaksi ison nukkekodin. Sitä on käytetty lähinnä hyllynä, kuin oikein nukkekotina. Tänä jouluna hän toivoi Lola & Lucy-koiria, joista toinen odottaakin paketoimista. Yhteiseksi lahjaksi lapsille hankin Junior Aliaksen. Nyt kun olen heille lähivanhempi, enkä enää kärsi ulkopuolelta tulevasta lamaannuttavasta voimasta joka teki minusta lähes toimintakyvyttömän, voin viettää aikaa lasteni kanssa pelaten vaikka lautapelejä. 

 Välipäivinä on tehtävää paljon. Täytyy suunnata hakemaan muuttolaatikoita ja käydä hoitamassa asioita. Täytyy hakea avaimet uuteen kotiin. Sen jälkeen en ole enää hirsitalon emäntä, vaan asun rivitalossa. Mutta mennään tämä joulu ensin. 

 

"Teen itsestäni naurunalaisen, minne tahansa menenkin. Tai en tee. Ehkä kukaan muu ei huomaa. Tai kaikki kyllä huomaavat. Kädet hikoavat, kainalot hikoavat. Kompastun jalkoihini. Ärsyttävä minä, koita nyt olla kunnolla. Seuraavalla kerralla jään kotiin."

 

Kyllä, olen kunnolla ja jään kotiin. Mutta vain aattona. Hyvää joulua!

Kommentit (2)

Pinja Mitrovitch

Hei,

Luin vanhan tekstisi, jossa oli facebook painike postauksen lopussa. Oletko käyttänyt mitä lisäosaa sen lisäämiseksi nettisivuillesi? Käytän itse wordpress alustaa ja mielelläni lisäisin tuon saman painikkeen "seuraa minua Facebookissa:".

Kiitos paljon sinulle ja ihanaa uutta vuotta!

yst. Pinja Mitrovitch // www.pinaycoco.fi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Alkoholistin aikuinen lapsi, joka käsittelee lasisen lapsuuden traumoja alkoholisti-isän menehdyttyä maksakirroosiin. Bloggaaja on vihdoin ymmärtänyt, että alkoholismia on kaikkialla, eikä sitä pidä hävetä tai piilotella. 

Hän myös kuvitteli selvinneensä kaikesta ilman seurauksia, mutta isän kuoleman jälkeen on joutunut huomaamaan, etteivät ahdistuneisuushäiriöiden oireet olekaan luonteenpiirteitä. Kun elämä on valmis, perhe, mielekäs työ ja hirsitalo saatu, on aika hypätä vuoristoradan vaunuun ja ajaa mäet ylös alas.

Hae blogista