Tämä on vanhan blogini yksi luetuimmista kirjoituksista. Päätin päivittää sitä hieman tähän päivään, nyt kun olen taas viisaampi kaiken suhteen.

Kun äitini odotti minua, kylällä kohistiin siitä elämäntyylistä mitä he elivät. Kuulin, että alkoholia olisi käytetty koko raskausaika...  No isäni toki, mutta myös äitini. En sitä voi varmaksi tietää, mutta juoruja liikkui jos jonkinmoista ja kaikki eivät pysyneet edes kylän rajojen sisäpuolella. Äitini ilmeisesti häpeää asiaa, sillä hän on pyrkinyt pitämään nämä omana tietonaan. Yhden kerran hän on tunnustanut, silloin kun vanhempani menivät naimisiin. 

Katselin reilu vuosi sitten vanhempieni hääkuvaa, ja tuumasin äidilleni etteivät he näyttäneet kuvassa kovin kännisiltä. Äitini vastasi että ei nyt vielä. Anteeksi mitä? Häitä edeltävänä päivänä olivat ryyppäämässä, häiden jälkeisenä iltanakin olivat ryyppäämässä. "Vaikka odotit mua?!" Äitini vastasi että ei sillä enää loppuvaiheessa ole väliä. Vauvan aivot kuitenkin kehittyvät nopeiten loppuraskaudessa. 

Jos todella pitää paikkansa että äitini on juonut pitkin raskauttaan, on suoranainen ihme, että en ole FAS-lapsi. Joku teki lastensuojeluilmoituksen kun olin syntynyt. Tekijästä ei ollut tietoa, mutta varmuuden vuoksi alkoholisti-isäni pisti välit poikki sekä sisaruksiinsa että vanhempiinsa.

Sain teini-ikäisenä kuulla sukulaiseltani, että sossu olisi sijoittanut minut jos sukulaiseni olisi siihen suostunut. Hän hoiti minua paljon, ja siksi olisi ollut hyvä vaihtoehto sijaisäidiksi. Ajatus kaatui siihen, että äitini olisi mahdollisesti tehnyt itselleen jotain. Myös isälläni oli ikävä tapa häiriköidä heitä, kun olin heillä kylässä.

Huostaanoton jälkeen ehkä kukaan ei olisi saanut olla rauhassa. Pikku "kyläterroristi" olisi pistänyt ensitöikseen koko sosiaalitoimiston matalaksi. Isääni siellä pelättiin... Hassua, kysymys oli kuitenkin vain ihmisestä, ja poliisilaitoskin oli samassa rakennuksessa. Alkuperäisessä kirjoituksessa sitä olin pohtinut, että miksi minua ei sitten otettu huostaan? Siksi, kun sitä ei uskallettu tehdä. 

Sosiaalitoimisto oli intensiivisesti mukana lapsuudessani, ja vielä ollessani lukioikäinen. Se kustansi reissuja Särkänniemeen monta kertaa, sain rahat polkupyörään ja milloin mihinkin. Muistan myös sen kerran, kun äitini vei minut sossuun. Sain piirtää samalla kun tädit kyselivät kaikkea että "mitä iskä tekee illalla". Ihmettelin sitä mutta muistan vastanneeni että katsoo televisiota. Kylällä kiisi huhu minun hyväksikäytöstäni. 

Äitini oli töissä vanhainkodin keittiöllä, kun hän sai puhelun sossusta. Heti piti lähteä juorun takia, ja se harmitti häntä. Myös kouluterveydenhoitajalle suunniteltiin minulle tehtävää tarkastusta, mutta sitä ei sitten lopulta tarvinnut tehdä. Nyt kun tietää, että isälläni on todella ollut jo ennen minua sekaantumista lapsiin... Huhhuh.

Koska minä edelleen asuin vanhempieni kanssa enkä sijaiskodissa, teki sossu äitini kanssa sopimuksen työttömyyskorvauksen käytöstä. Joka viikko tilille pamahti tietty määrä rahaa, jolla sai ostaa ruoat (ja viinat) viikoksi. Alkoholisti-isälläni oli tapana viedä kaikki rahat ja ryypätä ne. Siksi meillä ei ollut ruokaa jääkaapissa läheskään aina. Kumma kyllä en silti muista olleeni nälässä, vai kollasinko kaikki kuiva-ainekaapit vain jotain syödäkseni?.

Isäni sairastaessa maksakirroosia olen moneen kertaan miettinyt, millaista elämäni olisi ollut tavallisessa työssäkäyvässä perheessä. Yritti äitini pariin kertaan ollakin töissä, mutta isäni juopottelu sai hänen aina lopettamaan - ei ollut kiva tulla kotiin jossa tyyppejä lojuu räkäkännissä siellä täällä. 

Jos olisi ollut varaa kunnon vaatteisiin, varaa suksiin ja luistimiin, varaa muualta kuin kaatopaikalta haettuihin leluihin, jos olisimme vaikka käyneet jossain kesäisin? Jos vanhemmat olisivat olleet läsnä vanhempienilloissa ja kevätjuhlissa.  Ne olivat ilon aikaa, mutta surullisia minulle. 

Alkuperäisen tekstin kirjoittamisesta on kulunut yli vuosi. Olen tuuminut niin, että paras ratkaisu oli käydä läpi se kaikki selaisenaan. Mikä olisi taannut, että sijaiskodissa olisi päässyt sen helpommalla?

 

- Meikku 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Alkoholistin aikuinen lapsi, joka käsittelee lasisen lapsuuden traumoja alkoholisti-isän menehdyttyä maksakirroosiin. Bloggaaja on vihdoin ymmärtänyt, että alkoholismia on kaikkialla, eikä sitä pidä hävetä tai piilotella. 

Hän myös kuvitteli selvinneensä kaikesta ilman seurauksia, mutta isän kuoleman jälkeen on joutunut huomaamaan, etteivät ahdistuneisuushäiriöiden oireet olekaan luonteenpiirteitä. Kun elämä on valmis, perhe, mielekäs työ ja hirsitalo saatu, on aika hypätä vuoristoradan vaunuun ja ajaa mäet ylös alas.

Hae blogista