Oletko koskaan miettinyt, miksi pelkäät tulevalla lomamatkallasi tapahtuvan jotain kauheaa? Esimerkiksi lapsesi kidnapataan, tai bussi ajaa jonkun yli. Tai juuri siinä kohteessa räjähtää pommi! 

Oletko miettinyt ikinä sitä, miksi opiskelu tai asuminen toisella paikkakunnalla on ajatuksenakin aivan kauhea? Miten voisi tulla toimeen missään muualla kuin tutussa kotiympäristössä. 

Entäpä sitten talous... Jatkuva huoli ja stressi rahojen riittävyydestä saa aikaan kestoahdistuksen joka pahimmillaan vie yöunet. Kaupassa ostetaan vain välttämätön ja mahdollisimman edullinen vaihtoehto. Rahoja ja niiden riittävyyttä suunnitellaan ja lasketaan jatkuvasti. Alati kerääntyvä laskupino saa aikaan levottomuutta ja voimattomuutta.

Sitten tarkistat illalla moneen kertaan, että ovet ovat varmasti lukossa ja pelkäät yöllisiä kutsumattomia vieraita. Etenkin jos olet kotona yksin, näet painajaisia ja nukut levottomasti. Koti tuntuu uhkaavalta öisin. 

Talviautoilu on joskus aivan kaameaa, koska liukkaalla tiellä voi tapahtua vaikka mitä hirveyksiä. Pimeällä ajo on myös vaarallista, voi tulla vastaan hirviä tai auto rikkoutuu keskellä synkkää metsän varjostamaa tietä, josta sinut napataan kidutettavaksi ties mihin. 

Ihailet vahvaa ja turvallista kumppania, joka pystyy ihan varmasti suojelemaan ja pitämään puoliasi. Et pelkää kulkea hänen kanssaan iltamyöhällä missään.

Huolehdit jatkuvasti kaikenlaisista asioista, eivätkä ajatukset jätä hetken rauhaa. Lapsi on koulusta tullessaan viipynyt matkallaan kymmenen minuuttia liian pitkään. Jokohan hän on jäänyt auton alle tai namusetä on vienyt mukanaan tai onko hän sittenkin eksynyt tai mitä muuta kauheaa on tapahtunut. Koitat soittaa, mutta lapsi ei vastaa puhelimeen. 

Kärsit koko ajan turvattomuuden tunteesta, etkä välttämättä tajua sitä itse. Suojattomuuden tunnelukko on juuri se, joka saa aikaan kaikenlaista murehtimista ja hassuja pelkoja. Se juuri saa sinut maalailemaan punaisia sarvipäisiä otuksia seinälle, etkä voi sille mitään. 

Kun pelko ottaa vallan, se kouraisee vatsasta ja muuta et osaa hetkeen miettiäkään. Etenkään, kun tämä maailma jossa elämme, ei ole mikään turvallinen paikka. Se on omiaan lietsomaan erilaisia pelkoja. Yksi hyvä esimerkki on ilmastonmuutos, joka saa toiset varautumaan maailmanloppuun hamstraamalla tarvikkeita kotinsa kellariin, tai lopettamaan juuston syönnin. 

Uhkakuvat vilkkuvat mielessä, ja varoittelet ystäviäsikin näistä. He eivät ole välttämättä edes tulleet ajatelleeksi moista, mutta sinulle ne ovat itsestäänselvyyksiä. Ehkä saat läheisesikin kokemaan epävarmuutta aikeistaan. 

Mistä tuo suojattomuuden tunnelukko on oikein tullut? 

Lapsuudestasi hyvin todennäköisesti. Sait sen perintönä vanhemmiltasi, jotka joko suojelivat sinua liikaa, tai päinvastoin eivät suojelleet. Lasisen lapsuuden kasvattamat ovat tottuneet siihen, että kaikki mahdolliset uhat ja seuraukset on otettava huomioon. 

Esimerkkinä omasta lapsuudesta: Jos en huolehdi, että ulko-ovi on raollaan kun humalainen isä tulee kotiin eikä löydä avaimia, hän tekee jotain kauheaa. Rikkoo oven tai yrittää kirveellä seinästä läpi syyttäen kaikkia muita ettei löydä avaimiaan. Ja avaimet ovat koko ajan hänen takkinsa taskussa. 

Silloin, kun vanhemmat olivat humalassa, ei ollut hetkeäkään että olisi voinut olla huoletta rauhassa ja touhata omia juttujaan. Koko ajan tuntosarvet ja aistit haravoivat mahdollisia uhkia mitä voisi tapahtua. Ei ihme, että se jää päälle aikuisenakin!

Eihän toki kaikille suojattomuuden tunnelukosta kärsivillä ole kaikkia ylläolevia esimerkkejä joita luettelin. Toisilla se esiintyy erityisen vahvana tietyillä osa-alueilla, toisilla taas voi olla monta lievempää. 

Turvattomuuteen voi liittyä myös ikävät paniikkikohtaukset tai enemmänkin elämää haittaava paniikkihäiriö. Äärimmäinen suojattomuuden tunne laukaisee kohtauksen, vaikka varsinaisesti mitään pahaa ei olisikaan tapahtumassa.

Nämä selviytymiskeinot voivat aktivoitua niin tuntiessa kipua stressaavassa tilanteessa kuin vaikka riitatilanteessakin, ja omien kokemusteni mukaan liittyvät vahvasti kontrollin menetykseen. 

Olet turvassa itseltäsi, kun saat pitää langat omissa käsissä ja määrätä kaikesta. Näin tiedät yleensä mitä tapahtuu ja miten. Mutta jos vaikka puolisosi onkin asiasta eri mieltä ja käyttäytyy aivan toisin kuin mielestäsi pitäisi, aktivoituu liuta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja suojattomuuden tunnelukon ollessa niistä yksi. Hyökkää - tai pakene. 

Kaikkein kurjinta tässä skeemassa on juuri se, että saat turvattomuutta tartutettua lapsiisikin. Heistäkin tulee huolehtijoita jotka varoittelevat liukkaista teistä lähtiessänne kauppaan autolla.

Toki lapsille on tärkeää nimenomaan tuttu ympäristö, tutut aikuiset ja rutiini joka toistuu päivästä toiseen. Sen avulla elämästä tulee ennalta-arvattavaa ja tiettyihin asioihin voi suhtautua luottavaisin mielin. Perusturvallisuuden voimin voi välillä kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä.

Perusturvallisuuden rakentaminen alkaa jo syntymästä lähtien, ja se on erittäin tarkeä vaihe tulevaisuutta ajatellen. Jos vauva-aika menee niin sanotusti penkin alle, eli vauvaa hoitavat aikuiset eivät kykenekään vastaamaan hänen tarpeisiinsa, eikä voi luottaa että nälän sattuessa itkulla saisikin ruokaa, horjuu luottamus aikuisiin ja omaan itseensä jo siinä vaiheessa. 

Sellaisilla eväillä ei tutkita maailmaa luottavaisesti, vaan pelätään jatkuvasti kaikkea mahdollista uutta. Eväitä voidaan kyllä vielä lapsuudessa tai myöhemminkin parannella monipuolisemmaksi, mutta jos niin ei käy, on kyseessä jatkuvasti epäilevä, epävarma, tunne-elämältään turvaton ihminen, joka ei kykene luottamaan itseensä eikä toisiin. 

Eväskoriin voisi lisätä ainakin itseluottamusta lisääviä kokemuksia, rohkaisevia ja vakaita läheisiä sekä ymmärrystä omia pelkojaan kohtaan. Uskallusta heittäytyä uusiin tilanteisiin, joissa aivojen epäluuloisuuskammion valot voisi kokonaan sammuttaa. 

Muuttaa toiselle paikkakunnalle ja huomata että - Hei mähän pärjään! Mitä oon oikein ennemmin pelännyt? Samoilla säännöillä ja laeilla täälläkin mennään. Asioita voi selvittää etukäteen ja hankkia tietoa ollakseen varmempi. Etsiä asioista positiivisia puolia. Ymmärtää pelkojaan ja miettiä mistä ne kumpuavat. Huomata, milloin suojattomuuden tunnelukko aktivoituu. Pienin askelin eteenpäin, työstäen näitä asioita. Siitä se polku vie perille, eikä koskaan ole liian myöhäistä löytää avaimia lukkoon. 

- Meikku

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Olen lukenut kirjan "Tunne lukkosi", tehnyt sen testin, työstänyt mutta samalla ollut sokea ja ajatellut ettei tämä ole minulla niin vahva. Molemmat kirjoituksesi iskevät hyvällä tavalla vasten kasvoja sen, että noinhan minä juuri käyttäydyn, tuo ilmenee meidän arjessa. Sehän hallitsee minua paljon enemmän kuin haluan myöntää. Haluaisin olla se alkoholistin/mielenterveysongelmaisen vanhemman lapsi joka elää, joka on vapaa, mutta huomaan uudestaan ja uudestaan että olen se, joka vain selviytyi ja selviytyminen jatkuu edelleen. Kun kerran on pudonnut tukiverkkojen läpi ja jäänyt vaille apua, on ihan älyttömän vaikeaa lähteä sitä itselleen tässä vaiheessa pyytämään saati vaatimaan. Omakustanteiseen terapiaan taas ei ole varaa. Sun kirjoitukset on kyllä olleet siinä suhteessa merkittävä apu, suuri kiitos ❤️

Vierailija
2/2 | 

Jestas, miten tämä teksti osui ja upposi minuun! Vaikka mulla ei lasista lapsuutta ole ollut, sen enempää avaamatta sanon että on välit äitiini ollut vaikeat jo lapsuudesta tähän päivään saakka. Ehkä joskus saan tämänkin tunnelukon auki.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Alkoholistin aikuinen lapsi, joka käsittelee lasisen lapsuuden traumoja alkoholisti-isän menehdyttyä maksakirroosiin. Bloggaaja on vihdoin ymmärtänyt, että alkoholismia on kaikkialla, eikä sitä pidä hävetä tai piilotella. 

Hän myös kuvitteli selvinneensä kaikesta ilman seurauksia, mutta isän kuoleman jälkeen on joutunut huomaamaan, etteivät ahdistuneisuushäiriöiden oireet olekaan luonteenpiirteitä. Kun elämä on valmis, perhe, mielekäs työ ja hirsitalo saatu, on aika hypätä vuoristoradan vaunuun ja ajaa mäet ylös alas.

Hae blogista