Joskus tuli mietittyä, mikä nyt sitten on nimenomaan keskieurooppalaista ja onko se kivaa. Yksi vastaus on: keskieurooppalaista kulttuuria on kastanjat, niiden kerääminen ja syöminen. Ja se on kivaa.

Olen oppinut, miten kastanja toimii. Kastanja toimii näin: Ensin pitää erottaa hevoskastanja ja jalokastanja puuna. Kummankin oksilla roikkuu vihreitä mandariinin kokoisia piikkipalloja, joiden sisällä on ruskeita kastanjoita. Yksityiskohdista näkee, onko kyseessä syötävä jalokastanja vai ei-syötävä hevoskastanja.

Hevoskastanjan hedelmässä on kiiltävä sileä pinta ja yksittäisiä teräviä nypyköitä. Hedelmän sisällä olisi houkuttelevan pullea pallomainen tummanruskea kastanja, mutta se on ihmiselle myrkyllinen.

Havainnollistavaa nettikuvaa hevoskastanjasta
Havainnollistavaa nettikuvaa hevoskastanjasta

Jalokastanjan hedelmä on pinnoitettu karvaisen oloisilla taipuisilla piikeillä. Sisältä löytyvät kastanjat ovat littanampia, puolipalloja.

Ja tässä taas jalokastanjaa
Ja tässä taas jalokastanjaa

Kun on hedelmien kypsymisen aika syys-lokakuussa, kastanjoita voi kerätä puun juurelta. Piikkipalloja putoilee tuulenpuuskissa maahan, keräävän ihmisen päähän ja vaikka auton tuulilasiin.

Jalokastanjan piikit ovat pistäviä kuin kaktus, joten käsin niitä ei voi kosketella. Jos hedelmä on kypsä, pallo halkeaa pudotessa niin pitkälti, että kastanjat pomppaavat ulos ja voidaan poimia suoraan maasta. Usein löytyy palloja, joissa on pieni aukko, josta näkee sisällä olevan paksuja kastanjoita. Silloin hedelmän voi avata ottamalla pallon eri puolet varovasti kengänkärkien väliin. Kengän laidalla voi painaa saumaa auki kunnes kastanja tulee selvemmin ulos ja sen saa pistämättä poimittua.

Piikkipalloissa on usein kaksi kastanjaa vierekkäin, joissain kolme. Joskus keskimmäinen on liian littana ollakseen käyttökelpoinen.

Tuoreita kastanjoita voi ostaa kilohintaan joidenkin markettien vihannesosastolta sesongin aikana. Ja saattaapa Saksassa tulla kadulla vastaan koululaisia, jotka sanovat: ”Me kerättiin kastanjoita, osta pussillinen 50 sentillä!”

Kastanjat tulee säilyttää ilmavasti kulhossa tai vielä mieluummin korissa, ettei niihin pääse muodostumaan hometta.

Kun kastanjat aiotaan syödä, niistä jokaiseen pitää leikata terävällä veitsellä ristikkäisviillot (ohjeesta riippuen pullealle tai littanalle puolelle). Tähän tarvitaan leikkuulauta ja varovaisuutta. Kuori on ohut, mutta kova ja sitkeä, ja veitsi ei saa liukua kastanjan päältä sormille. Käytän nahkaisia puutarhahanskoja kastanjan kiinni pitämiseen.

Kastanjoita keitetään 10 minuuttia hiljalleen vedessä kattilassa. Sisältö kypsyy ja kuori pehmenee kosteudesta niin, että kastanjat voidaan vetää auki viiltoreunoista. Sisältö on vaalea, hieman kellertävä, kiinteämpi kuin peruna, mutta sitä muistuttavan jauhomainen ja tärkkelyspitoinen. Siinä on mieto, makeahko aromi.

Voi niitä paahtaa uunissakin. Paahdettuja lämpimiä kastanjoita myydään paperitötteröittäin tapahtumissa, markkinoilla ja joulumarkkinoilla.

Taannoinen työkaveri kertoi lapsuudestaan, kuinka he menivät tyttöjen kanssa metsään ja siellä leikittiin hevoskastanjoilla. Niistä voi tehdä lehmiä työntämällä niihin oksanpätkistä tikkujalat. Haa, Suomen käpylehmien vastine löytyi!

Kommentit (1)

Vierailija

Kastanjat (Maronen ja hevoskastanjat) kuuluvat syksyyn yhtä erottomasti kuin viinirypäleet ja muutaman päivän  käynyt rypälemehu, jota myös kutsutaan  uudeksi viiniksi, Federweißer´iksi ja lukuisilla muilla nimillä . ( Paikalliset tuotenimet löytyvät Wikipediasta. )  Entisinä aikoina köyhät ihmiset käyttivät jalokastanjajauhoja rieska- ja puurojauhoina Välimeren  maissa  ja Etelä-Saksassa. Siinä ei ole gluteenia, joten  Nykyisin se on harvinaista ja kallista, ja sopii keliatikoille. Ainakin turkulaiset tietävät kuinka kaunis on hevoskastanjoitten kukinta  keväällä puistoissa. Hevoskastanjat olivat muinoin tärkeitä, koska niitä syötettiin yskästä kärsiville hevosille. Nykyisin niitä syötetään  talvella saksanhirville ja kauriille lisärvinnoksi. Lapset keräävät mielellään hevoskastanjoita ihan keräämisen ilosta.

Seuraa 

Ulkosuomalainen bloggaaja Hollannissa. Arkea ja matkailua, kotitaloutta, työtä ja pieniä ilmiöitä, retkiä, luontoa ja maisemia, Suomen ja muiden kulttuurien vertailua. Laaja kirjo mielenkiinnon kohteita linnuista ja luonnosta lentokoneisiin, taidekäsityöhön ja kauniisiin väreihin.

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram