Joka maan terveydenhuolto ja sairasvakuutussysteemi ovat ihan erilaiset. Saksa eroaa Suomesta suuresti, ja Hollanti taas Saksasta.

Saksassa ja Hollannissa olen ollut tyytyväinen omalääkärisysteemiin: että aina pääsee samalle tyypille, jolla on historia tiedossaan. Jos nykyinen hollantilainen omalääkärini on lomalla, silloin saman lääkärikeskuksen kollega auttaa. Yleislääkäriin pääsee yleensä parin päivän varoitusajalla. Aamulla soittaessa on ihan mahdollista saada ehdotus, että ”ehditkö tänään klo 11?” Tai muutoin kyllä vielä samalla viikolla.

Hollannissa lääkärikeskuksia on eri puolilla kuntaa ja ne ovat usein moderneja toimistotaloja, joissa saattaa sijaita myös apteekki sekä fysioterapeutti, ortopedi, synnytysvalmennus, akupunktuuri tai psykologin vastaanotto. Nimenä on joko ”Huisartsenpraktijk” - kotilääkärivastaanotto - tai ”Medisch centrum” - lääketieteellinen keskus. Hämmentävästi jälkimmäistä nimeä käytetään myös sairaaloista ja poliklinikoista.

Näistä toinen "medisch centrum" on yleislääkärikeskus ja toinen aluesairaala.
Näistä toinen "medisch centrum" on yleislääkärikeskus ja toinen aluesairaala.

Yleislääkärillä käynti ei maksa Hollannissa mitään. Erikoislääkärille pääsee vain tositarpeessa lähetteellä. Erikoislääkärit toimivat sairaalan poliklinikalla. Ja siihen loppuu ilmainen palvelu. Vakuutus periaatteessa korvaa erikoislääkärit ja lääkkeet, mutta jokaisella kansalaisella on sama omavastuuosuus 385 euroa vuodessa maksettavana omasta taskusta. Tähän rajaan saakka kaikki reseptilääkkeet saa maksaa ihan itse, samoin erikoislääkärit.

Saksassa erikoislääkärit sen sijaan pitävät omia pieniä vastaanottojaan tavallisilla asuinkaduilla, asuintaloihin sisustetuissa tiloissa, pitkin eri kaupunginosia. Voi selailla vaikka puhelinluettelosta erikoislääkäreitä ja soittaa oma-aloitteisesti, onko heillä tilaa uudelle potilaalle, jos katsoo tarvitsevansa vaikka kurkku-nenä-korvalääkäriä tai ihotautilääkäriä. Sisäänkäynnin vieressä seinässä olevasta kyltistä voi tarkistaa, että siinä lukee sanat ”Alle Kassen”, mikä tarkoittaa, että tohtori ottaa vastaan kaikkien sairauskassojen eli -vakuutuslaitosten tavallisia asiakkaita. Jotkut ovat nimittäin  yksityislääkäreitä, jotka hyväksyvät vain kallista yksityisvakuutusta maksavat potilaat.

Hollannissa tehdään vain vähän ennaltaehkäiseviä tarkastuksia. Säännöllinen seuranta kaikilta aloilta loppui kuin seinään, kun muutin Saksasta Hollantiin. Saksassa käydään naistenlääkärinkin tarkastuksessa vuosittain ja otetaan papa-kokeet. Hollannissa kutsu papa-kokeeseen tulee 5 vuoden välein ja mitään muuta ei sitten oikein seuratakaan.

Suomessa olin tottunut käymään silmälääkärin tarkastuksissa, ja Saksassa järjestin ne itse soittamalla silmälääkärin vastaanotolle. Hollannissa pääsisin silmälääkärille vain, jos jotain todellista häikkää ja silmäsairautta ilmenisi ja valittaisin siitä omalääkärille. Muutoin silmieni kunnosta pitää huolen optikko, joka mittaa silmänpaineen, kun käyn näöntarkastuksessa uusia silmälaseja varten. Optikko pystyy hälyttämään lääkärit, jos näkee silmänpohjassa jotain poikkeavaa.

Hollannissa perusvakuutuksen päälle voi ottaa vapaaehtoisen lisävakuutuspaketin. Kuukausimaksu tietysti nousee, mutta saan lisävakuutukseni ansiosta esim. 75% korvauksen kaikesta, mitä hammaslääkäri tekee. Kävin hammaskiven poistossa, josta oma osuus on tällä kertaa 12 euroa. Otettiin röntgenkuvia, joista maksan 3,76 euroa kappale itse. Ilahduttavan pieni lasku.

Hammaslääkärini vastaanotto on hänen asuintalossaan. Toimenpidehuoneen ikkunasta näkee perheen pihanurmikolle.

Myöskään Saksassa hammaslääkärit eivät toimi kliinisissä lääkäritaloissa, vaan vaikka ullakkohuoneistoissa. Pari kertaa kävin Bonnissa luksushammaslääkärillä, jolla oli vastaanotto kauniin puistokadun varrella, koristeellisen kivitalon ylimmässä kerroksessa. Portaikossa oli historialliset puukaiteet ja odotushuoneessa loistavat kristallikruunut ja pehmeä pitkäkarvainen kokolattiamatto. Toimenpidehuoneessa pyöri piirongin päällä pikkutelkkarissa Viva-musiikkikanava viihdykkeenä näyttäen popvideoita.

Menin Saksassa ihotautilääkärille, kun halusin poistattaa nilkastani ruman syylämäisen pyörylän, joka oli kuulemma arpikudosta. Kinasin oikein kotoisasti lääkärin kanssa, joka oli spontaani herra ja nauroi räkäisesti pikku patilleni: ”Kaikkea sitä ihmiset haluaakin poistaa. Vai ruma? No, kyllä mä poistan mitä vaan harmitonta viidenkympin hintaan, jos kerta asiakas toivoo.” 50 D-markalla patti poltettiin pois ja siitä tuli oikein siisti tulos.

Ihostani löytyy kaiken lajiset hyvälaatuiset patit dermatofibroomasta kirsikkaluomeen. Karhea kutiava läikkä olkapäällä oli omalääkärin ilmoituksen mukaan rasvasyylä eli ns. ”vanhuuden syylä”. Olin melkein loukkaantunut tuosta seniorikommentista ja isänikin kysyi, ”löinkö lääkäriä edes turpaan”, kun tuollaisia puhui. En ihan.

Viimeksi tuli testattua patin hoito Hollannin systeemissä. Omalääkäri luupilla tsekkaili kahtasataa luomeani ympäri bodia ja oli parista vähän epävarma. Että ehkäpä sitten oikein dermatologille tarkastukseen tällä kertaa. Poliklinikan ajanvaraus toimi hyvin. ”Sieltä soitetaan sulle parin päivän päästä, odotat vaan sitä.” Niin soitettiin, ja aika sovittiin.

Epäilyttävin luomi oli lopulta vain villiintynyt talirauhanen, mutta kyselin mahdollisuuksia poistaa nenänpielestä ihonvärinen pullero, joka häiritsee, kutittaa ja kasvaa yhä isommaksi. Siinä on kuulemma luomi ihon alla, ja nypppylän saisi kyllä kaavittua pois.

Halusin hinta-arvion. Ehkä toimenpidettä ei korvattaisi, koska esteettinen, tai sitten korvattaisiin, koska epäilyttävä luomi. Mutta siinäkin tapauksessa kustannukset menisivät omavastuuosuudesta eli omasta kukkarosta. Ettei tule hirveän kallis keikka? Entä jos menee monta sataa? Köyhyys iskee?

Lopulta poliklinikka soitti ja sanoi: 26 euroa. En ollut varma, kuulinko oikein. Mutta hinta tuli oikein kirjeelläkin. Samoin ajanvaraus toimenpiteeseen, määrättynä ylhäältäpäin tyyliin ”ota tai jätä”: Ilmestythän poliklinikalle päivämääränä se ja se klo 9.20.

No, lopulta tämä hinta ei kuitenkaan ollut kaikki, vaan sain vielä laskun konsultaatiosta eli ekasta arviointikeskustelusta, joka maksoikin jopa 100 euroa. Patin yhteishinta oli siten 126. Siedettävä lasku kuitenkin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Bloggaaja asuu Hollannissa. Arkea ja matkailua, työtä ja retkiä, pieniä ilmiöitä, luontoa ja maisemia, Suomea ja muita kulttuureja. Laaja kirjo mielenkiinnon kohteita linnuista lentokoneisiin, taidekäsityöhön ja kauniisiin väreihin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram