12. päivä: Oslo
13. päivä: Frederikshavn – Ribe, 322 km
14. päivä: Ribe – Venray, 671 km

 

Ja sitten kotimatkalle.

Stena Line

Ei meinattu päästä laivaan Oslon satamassa, koska saapunutta laivaa ei meinattu saada tyhjennettyä, koska laivasta tuleva autojono tökötti paikallaan liikenneruuhkana ikuisuuden. Yksi sana vaan: Oopperatunneli. Pitkältä pätkältä remontissa ja yksikaistainen tällä hetkellä. Mekin seisoimme siellä vartin Osloon tullessa. Siinähän se on solmun syy. Osasin kuvitella, että jos kaikki sataman tuloliikenne ohjataan sinne tunneliin, niin se tunnelissa seisovan ruuhkan pää on tässä laivan autokannella. Eikä mihinkään inahda.

Se olis sitten sade, ukkossade. Vihdoin vettä Norjaan pitkän helteen jälkeen.
Se olis sitten sade, ukkossade. Vihdoin vettä Norjaan pitkän helteen jälkeen.

No niin, paatti tyhjäksi. Kestää ja kestää.
No niin, paatti tyhjäksi. Kestää ja kestää.

No onneksi laivalla on varmaankin pelivaraa tällä reitillä kuroa myöhästymiset kiinni. Jos se painaisi kaasua täysillä niin olisi varmaankin monta tuntia liian aikaisin Tanskassa.

Hmm, kaasua. Tämä on kyllä vanhahko alus. Tukeva ja jykevä, ja kunnon dieselpölyt piipusta. Vastapainona tulomatkan Fjord Linelle ja ekologiselle modernille maakaasulaivalle tämä on vanhan ajan meininkiä.

Tiedät olevasi Skandinaviassa, kun autokannen nimet ovat 3U ja 3Ø.
Tiedät olevasi Skandinaviassa, kun autokannen nimet ovat 3U ja 3Ø.

Oopperatalo kannelta käsin.
Oopperatalo kannelta käsin.

Suomalais-ruotsalaista Norja-Tanska-reitillä.
Suomalais-ruotsalaista Norja-Tanska-reitillä.

Onko se Stena Line ruotsalainen? Jaa, onhan se. Katso nyt noita köttbullareita. Jotenkin niillä oli paljon ruotsalaista kamaa Tax freessäkin. Ja erittäin paljon Fazeria, ja Pandaa, ja suomalaisia alkoholeja. Aikamoinen Suomi-edustus. Lakut ja salmiakit möivät hyvin tämän pohjoismaisen yleisön parissa. Ilahduin patrioottisesti, kun näin onnellisen norjalaisteinin ison Pandan lakulaatikon kanssa.

Mutta nyt tulee TOTUUS ellei sitten järkyttävä totuus. Kun menin hytin vessaan ja luin, että miksi täällä lukee ohjeet ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi ja sitten englanniksi, alkoi aivoissa jokin epäily raksuttaa. Raksuttikin sitten aamuyöhön saakka, jolloin aloin tajuta: ei apua, jos tämä Stena Saga onkin joku vanha Tukholmanlaiva, Siljan tai Vikingin. Joku, jolla olen itsekin ehkä seikkaillut! Joku lapsuusmuisto pimeältä 80-luvulta! Ehkä tämä olisikin pitänyt tunnistaa vanhaksi kamuksi?

No onpa on, Silvia Regina, rakennettu Turussa 1980, otettu käyttöön 1981, seilannut Siljalla vuoteen 1991.

Tuntuuko tutulta?
Tuntuuko tutulta?

Meidän puksu. Tässä kahta päivää aiemmin Oslosta otetussa kuvassa on sama laiva. Tällainen se sitten on sivusta nykyään, hilpeästi maalattu.
Meidän puksu. Tässä kahta päivää aiemmin Oslosta otetussa kuvassa on sama laiva. Tällainen se sitten on sivusta nykyään, hilpeästi maalattu.

Tämänkin takia olen aina nähnyt Stena Linen vähän vanhanaikaisena yhtiönä. Eivät niiden laivat ole erityisen hienoja. Eivät kilpaile upeudessa. Ovat vähän resuisia. Pääasia, että liikuttavat massaa edes takaisin. Ja tässä taas todiste, että Stena Line mieluusti ottaa käyttöön vanhoja, muiden varustamojen jo aikaa sitten hylkäämiä paatteja.

Mutta yksi hieno vastikään remontoitu paikka sieltä löytyi. Ostimme liput Pure Nordic Spahan 9. kannelle. Se oli uudistettu ja elegantti saunaosasto. Maksoi 150 NOK eli noin 16 euroa per pers. Oli lämpimät altaat ja kylmä pulahdusallas ja saavi jäätä, oli elämyssuihkut, suomalainen sauna (ja jopa kiulu, josta sai heittää löylyä, jee) ja höyrysauna. Oli hienosti sisustettu pikkukaakeleilla, oli tummansinistä ja valkoista ja hopeankiiltoista, altaissa hämyisää, suihkuissa kaarevat seinät.

Lämmin allas ja kylmävesikaivo, iiks.
Lämmin allas ja kylmävesikaivo, iiks.

Vuodenaikasuihkut olivat kivat, napista painamalla tuli ohjelmana vaihtelevasti lämmin isopisarainen kesäsade tai viileä sumutus tai lämmintä jaloille sivusta, ja niihin kuului aromiakin, ihana tuoksu tuli veden mukana. ”Mutta tämä kesä-ohjelma on kyllä tosi lyhyt”, totesin miehelle. -”Ihan niin kuin Norjan kesä.” -”Hmm, totta. Ja realistisesti talvi-ohjelma onkin sitten aika ilkeän viileä ja kestää tosi kauan.”

Ovien takaa löytyivät lämmitetyt kaakelilepotuolit keulaikkunan edessä rivissä. Siellä voi levätä ja katsoa aitiopaikalta suoraan eteensä, ylhäältä, täydellisin näkymin, lipumista Oslonvuonossa, rantoja ja saaria ja purjevenesatamia ja kruisailevia moottoriveneitä. Rauhoittava musiikki soi kajareista ja sitä oli kuin jossain luksusristeilyn mainosfilmissä.

Kun katsoi ylleen vinoista keulaikkunoista, näki komentosillan päällään. ”Okei, tällä 16 eurolla saa myös nämä näköalapaikat, sepä ystävällistä.” Ja täydellisen rauhan. Ravintolakansilla allamme oli nimittäin sen sijaan melkoinen hulina ja tungos.

Ilta vain oli turhan lyhyt laivalla, koska se lähti vasta 19.30, tai siis myöhässä noin 20. Silti Spa sulkee jo klo 22 ja kahvila klo 23 ja sitä on vasta päässyt vauhtiin ja tarvitsisi iltapalaa.

Toisaalta samalla tietää, että klo 6.30 on noustava, jotta ehtii autokannelle kun käsky käy. Ehkä aikaisen herätyksen takia laivalla ei ollut hirveän innokasta myöhäistä yöelämää ja ylimmän kannen diskokin oli autio, ei käytössä. Voi, tämä oli aikoinaan Siljan Stardust!

Myöhäinen eväs juuri ennen kahvion sulkemista.
Myöhäinen eväs juuri ennen kahvion sulkemista.

Seuraavana päivänä alkoi olla matkaväsymys. Tai ihan vaan väsymys. Kun kuudelta aamulla tulee hytissä että ”PIM POM, tunnin päästä saavumme Frederikshavniin”. Aamupalaa söimme maissa tanskalaisella huoltsikalla. Taisin solkottaa siellä saksaa, koska myyjärouva oli huono englannissa ja rupesi palvelemaan ennen kaikkea saksaksi. Taitaa mekoinen saksalainen turistivirta käyttää näitä Tanskan satamia läpikulkuun lomillaan.

Laivalla ei millään edes pystynyt havaitsemaan aaltoilua. Silti se ilmiö iski, että 12–20 tuntia sen jälkeen, kun on poistuttu laivalta, kehoni keinuskelee aivan selvästi edes takaisin aalloilla. Illalla hotellissa huone ja sänky keikkuivat.

Tervetuloa hauskaan Tanskaan. Norjalaiset ihmeissään halvan oluen ääressä heti huoltoasemalla. Ja sitten mieheni tunnelmakuva ostoskeskuksen miestenvessasta.
Tervetuloa hauskaan Tanskaan. Norjalaiset ihmeissään halvan oluen ääressä heti huoltoasemalla. Ja sitten mieheni tunnelmakuva ostoskeskuksen miestenvessasta.


Ribe

Jostain tämänkin tiesin, että Ribe pitää nähdä. Tanskan vanhin kaupunki. Siksi varasimme sieltä viimeisen yöpymisemme.

Siellä olikin sitten mukulakivikatuja, vuonna 1770 rakennettuja kivitaloja, keltaisia ja punaisia ja valkoisia taloja, niissä jyhkeitä ja kauniita puuovia valkoisina, vihreinä, sinisinä, mustina tai savunharmaana, kivirappuja etuovien edessä. Ja ristikkotaloja, keltaisia tai punaisia. Matalia, vinoina kiemurtelevia talorivistöjä. Tosi suloista.

Päiväkävijöitä tunkee ikivanhaan kaupunkiin kapeille kaduille ja on vaikeaa pysäköidä. Oli oikein turistiruuhka, paljon enemmän väkeä kuin olimme odottaneet. Kauempana vanhankaupungin ulkopuolella olisi voinut pysäköidä, mutta emme halunneet kävellä niin pitkää matkaa matkatavaroiden kanssa. Kävinpä taas hotellista kipaisemassa salaisen P-vinkin, jonka avulla löysimme takakujalta ihan vikan mahdollinen pikkuvälin pieneltä parkkialueelta. Samalla hotelli myi parilla eurolla kunnan pysäköintilupalapun, jolla auton sai jättää yön yli siihen paikkaan, joka olisi muuten ollut rajoitettu kahteen tuntiin.

Asuimme vankilassa, ”Den gamle arrest”. ”Teille on tämä Selli 6”, sanoo hotellin omistaja. Ovi oli oikein jyhkeä sellin ovi ja käytävässä oli rautainen ristikkoportti. Kylppäri oli minimaalinen, eli kävelet vessaan = kävelet suihkukoppiin. Suihku ulottuu koko kylppäriin eli on siinä nurkassa lavuaarin ja vessan kanssa samassa tilassa. Vähän minimaalinen. Jos ei kestä räiskiä omaa vessaansa täyteen vettä, käytävällä on 2 yhteissuihkua, tosin aika rapistuneessa kunnossa.

Erikoisuutena vankilahotelli oli hauska, mutta ”huone” ja vessa olivat kyllä epäkäytännöllisen pieniä.

Huomasimme asuvamme nähtävyydessä, vankilan asukkaina. Talo oli ulkoa hieno ja vanha, keskusaukion nähtävyyksien joukossa yksi komeista rakennuksista. Illaksi meillä oli oma avain etuovelle. Saksalainen turisti otti juuri kuvia vanhasta vankilasta ja oli hupaisaa kilkutella silloin omilla avaimilla ovesta sisään.

Komea pytinki.
Komea pytinki.

Takapihalta. Kah, siellä on haikaran pesäkori katolla.
Takapihalta. Kah, siellä on haikaran pesäkori katolla.
Aukiolta vankilan kulmalta.
Aukiolta vankilan kulmalta.

Ikkunan takana oli solakka päärynäpuu, jossa roikkui raakoja kaksoispäärynöitä. Puu veti koko ajan sepelkyyhkyjä, naakkoja ja mustarastaita syömään jotain sen jotain oksilta.

Ribessä oli hyvät shoppailumahdollisuudet eli oikein hauskoja putiikkeja vieri vieressä kävelykadulla. Vaatteita jumituin vähän katsomaan ja vanhan tavaran kaupan kiersimme läpi, ja valokuvaliike myi alennuskorissa puoli-ilmaiseksi värikkäitä puisia kehyksiä, joita haalimme pari mukaan.

Tanskan tulo- ja menoreitti risteävät.
Tanskan tulo- ja menoreitti risteävät.


Saksan läpiajo

Sitten viimeinen urakointi eli Saksan läpiajo. Muutamia tietyömaita ja ruuhkia. Ja paahtava aurinko koko ajan naamassa, ja sääennuste, että kotona Hollannissa on sitten seuraavat viikot 30–35 astetta. Aargh.

Tervetuloa Saksaan, ison makkaran maahan.
Tervetuloa Saksaan, ison makkaran maahan.

 

Yhteenvetoa eli Mitä maksoi

Tämä matka oli erityisen suuri investointi normaaliin lomabudjettiimme nähden. Ken Norjaan haluaa, saa maksaa siitä jotain.

Meillä arvioon kuului Norjan lisäksi bensiinit pariin tuhanteen ajokilometriin Saksassa ja Tanskassa, kaksi hotelliyötä Tanskassa ruokailuineen, ja sitten Norjaan ja sieltä pois pääsemiseksi kaksi yölaivamatkaa hytteineen.

Matka kesti 15 päivää, josta 11 olimme itse Norjan kamaralla.

Kilometrejä kertyi 3300. Näistä vain noin 1200 oli Norjassa. Eli suurin osa meillä meni Norjan suuntaan pääsemiseen.

Ostimme noin 350 eurolla bensaa tätä varten eri maissa.

Tankki täyteen Tanskassa.
Tankki täyteen Tanskassa.

Ihan kaikkeen yhteensä olimme arvioneet kahdelta hengeltä menevän 4600 euroa. Totuus oli noin 4200 euroa.

Laivatka Fjord Linella maksoi 350 euroa kahdelta hengeltä sis. hytti, auto, illallinen ja aamiainen.
Laivamatka Stena Linella, sis. hytti ja auto, maksoi 191 euroa.

Norjan puolella hotelliyö aamiaisineen maksoi keskimäärin 149 euroa kahden hengen huoneesta.
Halvin oli Oslon Best western Plus City 122 euroa per yö, kallein Gudvangenin Fjordtell-viikinkimaja 175 euroa per yö.
Leirintämökki, keskiarvolaskun ulkopuolella, maksoi 84 euroa.
Tanskassa oli halvemmat hotellit, 115 keskimäärin.

Useimmiten aamiainen kuului hotellin hintaan. Kaikkiin muihin ruokailuihin olimme budjetoineet 1500 euroa koko matkalle, mutta kulut olivat todellisuudessa vain 1050.

11 päivän syömiset Norjan kamaralla maksoivat kahdelta hengeltä 840 euroa.

Illallisten keskihinta Norjassa oli 47 euroa. Sittenkin ihan okei. Olimme varautuneet pahimpaan eli 60 euroon. Halvin illallinen oli 19 eurolla supermarketista haalittu kylmien eväiden kokoelma. Kallein oli Kvamin tunturihotellin seisova pöytä, 80 euroa.

Lounaat Norjassa maksoivat keskimäärin 25 euroa kahdelta hengeltä. Halvin lounas juomineen oli patonkia Geirangerissa 18 eurolla, ja kallein kalaa Bergenin kalatorilla 44 eurolla.

Snäksejä/kahveja/jätskejä vedettiin 20 kertaa ja maksoi keskimäärin 9 euroa per kerta kahdelle.

Ylimääräisiä kuljetuksia olivat lauttamatkat 14-15 euroa, vuorijuna Bergenissä 19 euroa ja ratikkalippuja Oslossa 15 euroa.

Retkiin investoimme yhteensä 274 euroa. Näitä olivat:
Flåmin edestakainen junamatka 120 euroa
Briksdalsbreenin jäätikön kuljetusauto 48 euroa
Dalsnibban näköalapaikan tietulli 15 euroa
Geirangerin vuonoristeily 91 euroa

Lisäksi oli sitten laivan kylpylää, Oslon uimalaa ja Viksdalen palju (kallis, 65 euroa).

 

No nyt on matkan paketti paketoitu ja matematiikan ystäville nämä kulutkin koottu. Antaa jotain kuvaa siitä, mikä on nyt realistinen hintataso Norjassa tätä nykyä.


Tästä linkistä löytyy Osa 1 ”Tanskan tunnelmaa”
Tästä Osa 2 ”Päihittääkö Fjord Line ruotsinlaivat?”
Tästä Osa 3 ”Söpö Bergen”
Tästä Osa 4 ”Vuonojen ytimessä”
Tästä osa 5 ”Vuoristojunailua ja jarrut kuumana serpentiinitiellä”
Tästä osa 6 ”Vuohikuiskaajana tundralla”
Tästä osa 7 ”Jäätikön laidalla”
Tästä osa 8 ”Geirangeria edestä ja takaa”
Tästä osa 9 ”Trollstigeniltä etelään”
Tästä osa 10 ”Oslon olennaiset”

 

Ja tästä koko matkan yleiskatsaus
 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat