Kirjoitukset avainsanalla Helsinki

Onpas opettavainen tuhannen palan palapeli. Ostin sen kalliilla (29 euroa; made in Finland) Helsingin Kaupunginmuseon kaupasta. Siinä on piirretty ja kuvitettu kartta Helsingistä vuodelta 1952.

Laatikon teksti kertoo kaiken olennaisen kuvan alkuperästä: ”Olympia-Helsinki 1952. Helsingin matkailutoimisto tilasi taiteilija Aarne Nopsaselta (1907 - 1990) tyylitellyn kartan Helsingistä vuoden 1952 kesäolympialaisia varten, mutta karttaa ei koskaan julkaistu.”

Kartta vilisee yksityiskohtia ja hahmoja. Kuva on paljon fragmentoituneempi kuin moni muu palapeli, jopa niin, että siitä on oma haittansa. Sälää, jolla ei ole yhteyttä toisiinsa. Yksittäisiä yhteen tai kahteen palaan mahtuvia hahmoja ilman vihjettä siitä, mihin kohtaa karttaa ne sijoittuvat ja millaiseen ympäristöön.

Palojen pinta on hassun matta. Se on oikeastaan etu, vaikkakin ensin hämmentävää. Muut palapelini ovat kiiltäviä, mikä hankaloittaa etsintöjä, kun valo heijastaa pintaan.

Otan alustaksi suuren maalauspohjan eli entisen akryylimaalaukseni, sillä tästä tulee vajaa 50 x 70 cm ja tarvitaan kunnon iso sileä alusta.

Iltapalaa ja iltapuhdetta.
Iltapalaa ja iltapuhdetta.

Huomaan heti huumorin. Miltä näyttävät 50-luvun vitsit? Ronski matonpesijämuija puhisee helteessä. Mies tiirailee aidanraosta naisten uimarannalle uhkeaa naista. Lökäpöksy viheltelee. Kuusen takaa kurkkii pälyilevä hyypiö. Yksi tuskailee rannalla matkalaukun kanssa, kun laiva jätti. Vesitorni on esitetty astiana, jonka kyljessä on ämpäriin tippuva hana.

Mattoa pestään, ja vieressä Kaivohuoneella nautitaan shampanjaa ja rapuja.
Mattoa pestään, ja vieressä Kaivohuoneella nautitaan shampanjaa ja rapuja.

Bikinit näkyvissä Seurasaaressa.
Bikinit näkyvissä Seurasaaressa.

Nuoriso tiirailee Suomenlinnaa.
Nuoriso tiirailee Suomenlinnaa.

Kalliossa on duunari ja työtön huonoryhtinen kadunmies, Esplanadilla frakkiherroja.

Helsingin faktoina näkyy, kuinka paljon paikkoja oli jo silloin samassa käytössä. Ja mitkä paikat ovat sittemmin muuttuneet.

Samoina pysyneitä asioita 1952 - 2018:

- Töölönlahden yllä kasvihuone eli talvipuutarha: palmuruukku ja kaktusruukku.
- Kaisaniemen kasviteteellinen puutarha: kasveja riveissä.
- Ratikoita ja sinisiä busseja.
- Suomenlinnan tykit.
- Tennispalatsi, Stadionin torni ja uimala, kaikki tietysti tässä freesinä olympialaisia varten.
- Linnanmäellä on vuoristorata ja pelle.
- Kätilöopistoa, Lastenlinnaa ja sairaaloita siellä missä nykyäänkin; Töölö, Meilahti.
- Sörkassa on vankila.
- Runebergin patsas Esplanadilla, Havis Amanda ja muita patsaita, joista suurin osa varmaan on edelleen.
- Svenska Teatern.
- Hotelli Torni.
- Stockmann, eduskuntatalo, Kansallismuseo, Kolmen sepän patsas, postitalo, rautatieasema, Kansallisteatteri...
- Töölön ratikkahallit.
- Korkeasaaren eläintarha.
- Mustikkamaan uimarannat.
- Seurasaaressa on kansanperinnettä ja tanhuja.
- Ratikoita on myös tuttuna väriyhdistelmänä tummanvihreä-beesi.
- Soutustadion on vielä nykyäänkin paikallaan.

Mäkelänkatua suhaavat siniset bussit ja ratikat kuten nykyäänkin.
Mäkelänkatua suhaavat siniset bussit ja ratikat kuten nykyäänkin.

Senaatintori ja Havis amanda, kaikki tuttua.
Senaatintori ja Havis amanda, kaikki tuttua.

Hyvin monta tuttua rakennusta.
Hyvin monta tuttua rakennusta.

Korkeasaaren eläimet vuonna 1952 ja rantalomailua Mustikkamaalla.
Korkeasaaren eläimet vuonna 1952 ja rantalomailua Mustikkamaalla.

Mennyttä aikaa:

- Kilpa-ajorata muistona ”Eläintarhanajoista”, joista olen vain kuullut.
- Liikennepoliisi valkoisin hansikkain huitoo pömpelissä.
- Isoja purjelaivoja, ja höyrylaivoja satamissa.
- Rautatieasemalta jatkuu tavarajunakiskoja pitkin kaupunkia eri teollisuussatamiin.
- Höyryveturit ajavat Katajanokalle ja Jätkäsaareen saakka, kiskot yli Kauppatorin.
- Onkos se johdinauto, trolleybussi, tuolla? Kyllä, yksi linja oli olemassa.
- Linnanmäellä on vapputanssit ilmapalloineen; niitä kumipalloja, joita tunnen vielä 70-luvun valokuvista: ankka tai muu eläin, jolla on pää ja nokka.
- Tilkan sotilassairaalan pihalla laulelee haavoittunut sotaveteraani haitarin kanssa evakkolauluja.
- Katajanokalla on vankila. Vangilta on kynitty tukka pois.
- Junanvaunut on tummanruskeita kaarevakattoisia, tuttuja museosta.
- Pitkänmatkan bussi on kellertävänvalkoinen ja siinä on pyöristetty, loiva perä.
- Hietalahden uimarannan edessä meressä on joku ihme vesihiihtokaruselli, jossa roikutaan naruista.
- Hanasaaren edessä on niemi tai rantapläntti nimeltä Kana / Hönan. Sen päälle on nyt rakennettu koko Sompasaaren maantäyttölaituri. Jaaha, Kana oli ennen oikea saari, kertovat lähteet.
- Mallaskadulla on puutynnyri: täällähän oli Koffin panimo.
- Tähtitorninmäellä on Kahlaaja-patsas, neito vedessä. Luin, että se on sittemmin ”siirretty Rikhardinkadun kirjastoon”.

Tässä kaahaa Eläintarhanajot, kaktus meinaa Talvipuutarhaa, ja on kaikki tutut urheilupaikat.
Tässä kaahaa Eläintarhanajot, kaktus meinaa Talvipuutarhaa, ja on kaikki tutut urheilupaikat.

"Ruotsinlaiva" purkaa rahtia Jätkäsaareen.
"Ruotsinlaiva" purkaa rahtia Jätkäsaareen.

Juna puksuttaa Kauppatorin yli Katajanokan rahtisatamaan. Ja yksi missasi laivan.
Juna puksuttaa Kauppatorin yli Katajanokan rahtisatamaan. Ja yksi missasi laivan.

Linnanmäellä tanssitaan ja hurvitellaan. Oikealla vesitorni tiputtelee hanaa.
Linnanmäellä tanssitaan ja hurvitellaan. Oikealla vesitorni tiputtelee hanaa.

Tämä mies tuli sodasta ilman jalkaa ja päätyi Tilkkaan.
Tämä mies tuli sodasta ilman jalkaa ja päätyi Tilkkaan.



Erittäin hurja vesilautailusysteemi. Oikealla soutustadion.
Erittäin hurja vesilautailusysteemi. Oikealla soutustadion.

Kana, Hanasaari ja Sompasaari olivat erillisiä saaria ennen maantäyttöä.
Kana, Hanasaari ja Sompasaari olivat erillisiä saaria ennen maantäyttöä.

Mallasjuomatynnyri Mallaskadulla.
Mallasjuomatynnyri Mallaskadulla.

Ihmettelyn aiheita:

- Oho, pelattiinko jo silloin golfia? No kyllä, Suomen vanhin golfklubi on vuodelta 1932. Golffari osoittaa Talin suuntaan, jossa oli Suomen ensimmäinen viheriö.
- Mitä tuolla yksi paasaa Kasarmitorin vieressä johonkin mikrofoniin vihaisena? Nykykartassa siitä löytyy Korkein hallinto-oikeus. Tuli ensin mieleen joku poliittisen puheen pitäjä, mutta jos se onkin vaikka ”yleinen syyttäjä”. (Päivitys viikkoa myöhemmin: Siellä oli noina vuosina kaikille avoin puhujapönttö, "Speaker's corner" Lontoon Hyde Parkin tyyliin, jossa kuka vain sai pitää puheita. Kiitos isälle tiedosta!)
- Mikä viinavarasto Salmisaaressa on ollut, kun siellä juoppo nojailee prosenttipulloon? (Päivitys viikkoa myöhemmin: Niinpä, Alkon pääkonttorihan siellä on luurannut.)
- Mikä valohoito tuberkuloosipotilaille tai muille on ollut, kun sairaalasängyssä yhtä laihaa valaistaan jollain keltaisella isolla salamalampulla? Ahaa, ultraviolettivaloa on käytetty ihotuberkuloosiin.
- Miksi Tähtitorninmäellä kaukoputken vierellä on aasi?

Golffaaja pikkutakissa.
Golffaaja pikkutakissa.

Paasaaja keskellä (ja vasemmalla kovasti puhelinta ja sähköä).
Paasaaja keskellä (ja vasemmalla kovasti puhelinta ja sähköä).

Viinaanmenevä, ja eipä näytä tuo Lapinlahden touhukaan kovin järkevältä.
Viinaanmenevä, ja eipä näytä tuo Lapinlahden touhukaan kovin järkevältä.

Valohoitoa?
Valohoitoa?

Arvoituksellinen aasi ja entinen Kahlaaja-patsas Tähtitorninmäellä.
Arvoituksellinen aasi ja entinen Kahlaaja-patsas Tähtitorninmäellä.

Making of:

Miten tätä nyt sitten kokoaa? Klassikko on etsiä reunat. Kaksi reunaa on tässä erityisen helppoja aloittaa: yläreunassa on numerorivi ja vasemmassa laidassa kirjaimia.

Ainoat todella isot elementit ovat teksti ja vaakuna ylänurkassa, sekä valkopunainen pitkä laiva alanurkassa.

Sitten pitää etsiä aina ”markantteja” elementtejä, jotka helposti pistävät silmään. Tässä niitä ovat esim. Korkeasaaren eläinten ruskeat ja oranssit turkit. Ja isot laivat. Ja ”raidalliset rakennukset”: moderneja betonitaloja, joissa ikkunarivit esiintyvät mustina raitoina jykevästi.

Raidoitetut kerrostalot pistävät silmään.
Raidoitetut kerrostalot pistävät silmään.

Ja siniset kasvin lehvät. Herättää huomiota, että monet puun lehvästöt ja pikkukasvit on tässä piirretty ihan sinisellä. Ja niitä on sen verran harvassa, että oli menestyksekästä sijoittaa siniset lehvät pitkin karttaa. Huomasin myös, että sininen väri pistää silmään ylipäätään, vain harvoina pilkkuina. Kannatti kerätä yhteen kaikki palat, joissa on sinistä. Sillä pääsi eteenpäin.

Vieläkin harvinaisempaa on tummanvihreä. Nappasin kaikki kolme osaa, joissa oli tummanvihreää, ja ne kuuluivat yhteen ja samaan hahmoon. Ne ovat tyypin lökähousut. Tyypin, jolla on ”tonnin stiflat” kädessään. Tai näin kuvittelen. (Mikä tää ”tonnin stiflat” -juttu edes on, muistanko oikein, että ne oli saappaat? Ai, se biisi on tietysti Tuomari Nurmion, ja stiflat saattavat olla kengätkin yleisesti.) Tämä tyyppi siis roikottaa kädessään isoja ruskeita nahkaisia saappaita edessään ja seisoo Kalliossa. Mitä ja miksi.

"Tonnin stiflat", Hakaniemen tori ja rakennusmies.
"Tonnin stiflat", Hakaniemen tori ja rakennusmies.

Päästäkseen eteenpäin eli tajutakseen, missä on mitäkin, on pakko katsoa kannen esimerkkikuvaa usein. Sitä piiperrystä en sitten näillä "nuorison monitehoillani" näekään kunnolla, eli likinäköisenä otan hyvin usein rillit käteen ja katson millintarkkaan yksityiskohtia. (Tässä linkissä reportaasi näkökyvystäni: "Varifocus lähestyy uhkaavasti")

Loppupuolelle tullessa lajittelen jäljellä olevat palat kategorioihin: vettä, rantaviivaa tai saaria, katuja ja punertavia kortteleita, osia ihmishahmoista, ratakiskot mustavalkoisena raitana ym.

Fragmentoituneisuus jatkuu ihan loppuun saakka. Tässä pelissä ei tule missään vastaan helppoa, sujuvaa vaihetta sen vaakunan jälkeen. Ei, vaan joka ikinen pala on hidas etsiä ja sijoittaa, ihan viimeiseen saakka.

Aivan viimeisissä parissakymmenessä palassa pitää arvoitukset ratkaistakseen katsella aukon muotoa. Alkaa tuntua vähän epätoivoisen maaniselta, kun silmät kiiluen skannaa, missä on ”tollanen yhden nypykän pala, missä on jalassa vähän vihreää.” Etsii, etsii, etsii, ai tuolla, vihdoin. Tähän ”sivuttaisen kahden nypykän pala, jossa menee viiva keskeltä.” Eihän täällä sellaista ole ollenkaan? Tossa! Ai ei sovikaan, ei ollut tämä, pitää olla kapeampi. Etsii etsii.

Viimeiset 10 palaa!
Viimeiset 10 palaa!

Mutta lopulta se valmistuu. Ja seuraavana aamuna laitan sen taas säpäleiksi. Rakentaminen on ilo, ei sitä sitten enää katsella tarvitse.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olipa lomalla monipuolisia Helsingin-keikkoja. Siskoni ja hänen miehensä ansiosta tutustuimme myös pariin salaiseen underground-henkiseen nurkkaan, jotka olivat meille ennestään tuntemattomia. Uutta kehittyy ja vanhat tehtaiden tiilirakennukset heräävät eloon kulttuuritemppeleinä. Jopa hyisessä helmikuussa löytyi mukavia soppia, joissa on uniikki tunnelma. Kesäiltana ulkoterassien kanssa meininki varmasti vain paranee.

Konepajan Bruno. Konepaja on VR:n entinen tiilihalli. Sisältää usein kirpputorin sekä silloin tällöin tapahtumia ja pienimuotoisia livekeikkoja, kesällä myös sisäpihalla. Konsertin aikana toimii baaritiski ja istua voi väljästi mukavilla kierrätetyillä sohvilla, nojatuoleilla ja vanhan elokuvateatterin penkkirivistöillä.
Aleksis Kiven Katu 17 A
http://www.konepajanbruno.fi/

Amerikan Jooseppi & Ollie Gary tunnelmoivat Konepajan Brunossa.
Amerikan Jooseppi & Ollie Gary tunnelmoivat Konepajan Brunossa.

Vallilan Stoori. Huomaamattomasta sisäänkäynnistä ei arvaa, kuinka iso tila sisällä, puoliksi kellarissa, aukeaa. On kahvilatiski ja monen pöytäryhmän kahvilatila, jossa voi istuksia upottavalla sohvalla, keinutuolissa tai eri muotoisilla puutuoleilla. Isolla kirpparipuolella myydään vaatteiden ohessa sisustustavaraa, leluja, kirjoja ja levyjä. Kahvilassa on tunnelmallinen kauppanurkkaus, josta löytää hauskoja ja yllättäviä designtuotteita muistikirjoista saippuoihin.
Sturenkatu 36
http://www.vallilanstoori.fi/

Kahvilaa ja pop-up-kauppaa Vallilan Stoorissa.
Kahvilaa ja pop-up-kauppaa Vallilan Stoorissa.

Onda. Tai Onda+Siltanen. Ruokala sijaitsee ns. Elannon korttelissa, matalan punatiilikompleksin vasemmassa päädyssä. Talossa on toiminut tulitikkutehdas, putkisänkytehdas ja Elannon varasto, mistä seisovan pöydän päällä roikkuvat ihanat vanhat mainoskyltitkin saattaisivat olla peräisin. Lounas on suosittu ja vajaan 11 euron hintaan saa runsaan salaatti- ja raastevalikoiman, yrttileipää, lämpimän kasvisruuan ja lämpimän liharuuan sekä päälle kahvin tai teen. Salaattipöydän pöperöissä on kasvissyöjille ja vegaaneille runsas valikoima otettavaa, hyvin maustettuna ja kekseliäästi kokattuna. Tila on mukava ja rosoisen aito. Illalla ruokala muuttuu baariksi ja nimi muuttuu Siltaseksi.
Hämeentie 13 B
http://www.ondaruokala.fi/

http://www.siltanen.org/

Ondan lounaalla.
Ondan lounaalla.

Karhupuiston kahvila. Viehättävä retrosisustus. Tunnettu homokulttuurin paikka. Sateenkaarirekviisiitan ja Tom of Finlandien ohessa Peppi Pitkätossuja, nalleja, vanha Euroviisukirja, vintagemainoskylttejä ja kauniita vanhoja kahvipurkkeja (kts. jutun otsikkokuva). Marsipaanin ystävää ilahdutti vitriinin valikoimassa havaittu Anthon Berg -marsipanbrød ja punssirulla. Korvapuusteja on.
Agricolankatu 13
http://www.kulmakahvio.fi/

Vintagea Karhupuiston kahvilassa.
Vintagea Karhupuiston kahvilassa.

Talvipuutarha. Tänne pitäisi muistaa ottaa eväät mukaan, sillä tarjolla on runsaasti pöytäryhmiä oman piknikin pitoon. Hienoinen kontrasti 15 asteen pakkasella olla täällä kaktuksen varjossa ja orkidean lämmössä.
Hammarskjöldintie 1
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/muu-vapaa-aika/seikkaile/talvipuutarha/talvipuutarha
Ensi kerralla tsekkaamme sitten isomman kasvihuoneen, Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan.
Kaisaniemenranta 2
https://www.luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha

Talvipuutarhan oleskelutilaa.
Talvipuutarhan oleskelutilaa.

Tässä sitä kontrastia; takana Töölönlahti pakkasessa.
Tässä sitä kontrastia; takana Töölönlahti pakkasessa.

Kissakahvila Helkatti. Vanha tuttu. Lempparikattimme on Herkules, joka jo puolivuotiaana koltiaisena pureskeli mieheni villasukkaa. (Kahvilassa jätetään kengät ulko-oven viereen ja otetaan korista talon tossut tai sukat.) Kun Herkules vain malttaa tulla silityskäsittelyyn, se nauttii siitä venymällä metrin mittaan. Jos Kissakahvilan vessaan tulee asiaa, siellä makaa usein kisu unillaan. Niillä on oven aukon kautta pääsy ihmisten vessaan. Kannattaa varata aika etukäteen, kahvila on usein täyteen buukattu eikä spontaani käynti aina onnistu.
Fredrikinkatu 55
http://www.helkatti.fi/

Vessa vallattu.
Vessa vallattu.

Herkules korkealla.
Herkules korkealla.

Herkules nyt ja nuorena sukan kimpussa.
Herkules nyt ja nuorena sukan kimpussa.

Venymistä ja ystävyyttä Herkuleksen nuoruudessa.
Venymistä ja ystävyyttä Herkuleksen nuoruudessa.

Ravintola Belge Kluuvissa. Kävimme täällä ensimmäistä kertaa. Ravintolana se saa vahvan suosituksen lihansyöjille; menyyssä on varsinkin paljon herkullisia liharuokia maistuvine lisukkeineen. Belgialaisia oluita löytyy, simpukoita saa, ruokalistat tuodaan Tintti-sarjakuvan välissä ja rapunnurkassa pissii Manneken Pis -pienoismalli. Iltabaaria varten näkyi kotoisia sohvaryhmiä ja nojatuoleja kirjahyllyjen katveessa, oikein houkuttelevia pehmeitä istumapaikkoja, joissa voisi nauttia olusen.
Kluuvikatu 5
https://www.raflaamo.fi/fi/helsinki/belge

Helsingin Kaupunginmuseo on ilmainen. Alakerrassa on hauskoja hengailupaikkoja ja Museokaupan kiinnostavat valikoimat. Rappukäytävä vie yläkertaan, jonne on koottu ”Helsingin valitut palat”, miljöitä eri aikakausien hetkistä Helsingissä. Vanhoja näyteikkunoita, ensimmäisiä olutbaareja, 40-luvun kamari. Moderni ja kepeä paikka käydä oppimassa historiaa.
Aleksanterinkatu 16
http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/

Seinän kokoinen ratikkatunnelma Helsingin Kaupunginmuseossa.
Seinän kokoinen ratikkatunnelma Helsingin Kaupunginmuseossa.

Matkailu avartaa. Museokaupasta saa ihastuttavia valokuvakortteja kuten tämän 60-luvun lumenluonnin taidonnäytteen.
Matkailu avartaa. Museokaupasta saa ihastuttavia valokuvakortteja kuten tämän 60-luvun lumenluonnin taidonnäytteen.

Fazer-kahvila Kluuvikadulla; klassikko. Mieheni sanoo: ”Ei ole käyty Helsingissä, jos ei ole käyty Fazerilla.” Kuuluisa kupoli, jonka alla kuulee juuri geometrisesti kaarta seuraten vastapäätä istuvan seurueen keskustelun monen metrin päästä yhtä selkeästi kuin se käytäisiin korvan juuressa. Kamalan törkeäkalorinen kinuskikakun pala on pakko saada. Omenahyve marenkivaahtoineen houkuttelee myös. Lounassalaatti, johon valitaan itse täytteitä, on runsas ja hyvä. Marianne-kaakaossa on minttusuklaan makua ja karkkimuruja. Yleensä kahvila on hyvin täynnä, sillä kaikki Aasian Suomi-matkaoppaat varmasti mainitsevat tämän turisteille käyntikohteeksi ja kansainvälinen yleisö tietää paikan. Mutta lähes aina olemme sen yhden pöydän löytäneet, paitsi joku kerta viikonlopun brunssiaikaan.
Kluuvikatu 3
https://www.fazer.fi/kahvilat-ja-leipomot/fazer-cafe/karl-fazer-cafe/karl-fazer-cafe/

Lääh.
Lääh.

Respectiä vaan muuten niille japanilais- ja kiinalaisturisteille, jotka helmikuuta uhmaten tulevat Helsinkiin hyvin varustautuneina toppapuvuissa. (Sen sijaan näimme, kuinka suomalaistyttö kävelee nykymuodin mukaan ilman sukkia -14 asteessa.) On minustakin nykyään eksoottista nähdä ränni umpijäässä, vesiputouksina kallioleikkauksen yli vyöryvät jäämassat ja meressä lilluvat jääpalat, joita Suomenlinnan lautta työntää hilekasana edellään. Ja Altaalla avantoon tyynenä pulahtavat uimarit.

Kommentit (2)

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Jep, kyllä siellä stadissa ohjelmaa löytyy, vaikka lähituristille. Sekaan vaan. Hehee, juu, "tipu kävi täällä". On ne Suomen tiputkin kyllä sitkeitä sissejä - ja niillä on hei aina nilkat paljaana! Kun täältä etelästä tulee hangen keskelle, niin korvissa kaikuvat kaikki eri maalaisten kommentit, että "miten niin elämä jatkuu ja autot ja junat ajaa Suomessa, vaikka on montakymmentä astetta pakkasta ja metri lunta" - ja sitä sitten hämmästelen, että kyllä pääosin toimii, on sekin saavutus, oikeasti.

Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat