Kirjoitukset avainsanalla Frankfurt

Frankfurt valloitettu. Siis Frankfurt am Main, se suurempi Frankfurt. Itäisessä Saksassa on toinen, Frankfurt an der Oder, joka pitää ottaa huomioon, jos näpyttelee osoitetta reittikarttaan tai sääsivustolle, jotta valitsee kahdesta kaupungista oikean.

Tämä on siis Main-joen varrella ja se, jossa on pilvenpiirtäjiä ja suurensuuri lentokenttä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun siellä käyn, eli tämän tiesin jo: ”Jos satut keskustan torille, jossa on pari ristikkotaloa, niin älä erehdy luulemaan, että koko kaupunki näyttää niin idylliseltä, sillä ne ovat ainoat säilyneet ristikkotalot.” Tiesin myös tämän: Main-joen vesi ei ole romanttisen sinistä, vaan ruskeaa. Ui siinä silti joutsenia. Ja tämän: Frankfurtin erikoisuus on omenaviini, jota tarjoillaan sinikuvioisesta paksusta savikannusta, jolla on oma nimi ”Bembel”. Ja omenaviini ”Apfelwein” on paikallisella murteella ”Ebbelwoi” tai ”Äbbelwoi” tai ”Ebbelwei” variaatioina.

Tämä taas selvisi vasta reissua suunnitellessa seutua tuntevien vinkeistä: Kaupungissa ajaa myös omenaviiniratikka, verrattavissa Helsingin pubiratikka Spårakoffiin. Omenaviini on oikeastaan kamalan hapanta ja yleensä sitä sekoitetaan vissyveteen tai jopa limsaan.

Pyöreä ruutukuvioinen torni on tietysti saanut nimen ”maailman suurin omenaviinilasi”. Yhdennäköisyyttä löytyy kyllä.
Pyöreä ruutukuvioinen torni on tietysti saanut nimen ”maailman suurin omenaviinilasi”. Yhdennäköisyyttä löytyy kyllä.

Muistin teräväkärkisen pyöreän punertavansävyisen Messutornin, jota nimitettiin Lyijykynäksi. Muistin ratikoiden ajavan, muistin vihreän puiston Deutsche Bankin peililasisina kiiltelevien tornitalojen juurella, muistin ostoskatu Zeilin, jonne päästiin Konstablerwachen metroasemalta ylös putkahtaen. Ja ranskalaisen voisarvibisneksen, eli asematunnelin myyntipisteet ja kadunkulman kioskit, joista sai hyviä juustokinkkutäytteisiä croissantteja välipalaksi.

Siis, 90-luvulla olin Frankfurtissa kesätöissä ja asuin soluasunnossa viiden nuoren miehen kanssa. Leivoin pojille korvapuusteja kesäisen ukkosen jyristessä ulkona. Yksi heistä oli pankkiiri ja lähti aamuisin mustassa puvussa kravatti liehuen kiitämään maastopyörällä töihin. Toinen lenteli Sveitsiin liikeasioissa ja oli joku aamu kadottanut passinsa. Kolmas oli kotoisin Walesista. Erään kerran lähdimme illaksi ulos ja vasta kadulla tajusimme, ettei kukaan ottanut asunnon avainta mukaan. Reippain sitten kiipesi ulko-oven viereiselle muurille ja kurkotti sieltä kömpimään toisessa kerroksessa olevasta avoimesta ikkunasta sisään kämppään.

Mutta nyt. Oli mahtava tapaaminen suomalaisten bloggareiden kanssa, joista 8 asuu Saksassa ja yksi Luxemburgissa. Sovelluin joukkoon Hollannista käsin eräänlaisena hybridinä, koska olen asunut myös Saksassa ja asun lähellä rajaa. Kun 10 suomalaista naista kertoilee kaikki mitä mielenkiintoisimpia tarinoitaan taustoistaan Suomessa ja seikkailuistaan maailmalla ja Saksassa, niin eihän siinä meinaa tunnit riittää mihinkään. Realistisesti ohjelma koostuikin lähinnä syömisestä, juomisesta ja juttelusta. Tehdään ne shoppailut ja viiniratikat ja näkötornit joku muu kerta, kun on viikko aikaa, tai jotain.

Tästä napsusta oli monta teoriaa ja puhuttiin jo Mirabelle-luumusta, mutta nettitutkimus selvitti, että tämä on Mispelchen ja keltainen hedelmä suomeksi mispeli. Tulipahan vitamiinit samalla.
Tästä napsusta oli monta teoriaa ja puhuttiin jo Mirabelle-luumusta, mutta nettitutkimus selvitti, että tämä on Mispelchen ja keltainen hedelmä suomeksi mispeli. Tulipahan vitamiinit samalla.

Niin paljon tietoutta ja vinkkejä vaihdettiin ja toistemme kysymyksiin vastailtiin. On siinä kokemusta ja näkökantaa jos jonkinlaista. Ja nälkäkin tuli (erinäisistä isoista schnitzeleistä huolimatta), kun puhuimme läpi ne ruuat, joita kaipaamme Suomesta ja suosittelimme toisillemme kaikkea, mitä suomalaisen tapaista tai hyvää erikoista paikallista Saksan kaupoista löytyy.

Metrolla oli helppo suhata ja lauantaina oli vielä miellyttävän leppeää kävellä yli siltojen; sunnuntaina alkoi Siperian tuuli puhaltaa ja sopivasti pelastauduimme jokilaivan salonkiin lämpimään, kakkupöytien äärelle. Vautsi, Primus-Linien laiva oli aika leveä ja tarjoilijat ottivat tilauksia vastaan. Ei paljon tehnyt mieli tihkusateeseen ”aurinkokannelle”. ”Kuuluisina bloggaajina” nautimme sponsoroidusta risteilystä, joka oli oikein mukava idea juuri tälle huonommallekin säälle.

Joo, tämä on hyvä laiva!
Joo, tämä on hyvä laiva!

Frankfurt on siinä sekalainen, että toisessa maailmansodassa keskusta pommitettiin aika perusteellisesti ja paikalle nousi moderneja rakennuksia, jotka saattavat olla rumiakin laatikoita. Sitten on kiiltävät pilvenpiirtäjät, joissa on kansainvälisten firmojen, vakuutuslaitosten ja pankkien pääkonttoreita, ja niiden välissä on säilynyt jokunen vanha linnamainen koristeellinen kivitalojärkäle. Asuinkaduilla on vanhoja pastellivärisiä tukevia kivitaloja. Joen rannalla on proomu- ja konttisatamaa ja teollisuuslaitosta, ja sitten taas vehreää lenkkeily- ja kävelypromenadia, ja välissä suuria puita ja puistojen vihreyttä.

Messutorni-lyijykynäkin tuolla rautatieaseman takana.
Messutorni-lyijykynäkin tuolla rautatieaseman takana.

Vaikkei Frankfurt ole mikään ykköskuuluisin Saksan turistikohteena, niin kyllä siellä saisi helposti monta päivää menemään museoissa, ostoksilla, ravintoloissa, näköalatorneissa ja sekä perinteisissä että moderneissa ravintoloissa. Suurkaupungissa tekemistä riittää.

Tämä muistutti Berliiniä: tietyömaan aidat täynnä sarjakuvia, ja että joku keksii perustaa rautatiesillan alle rantabaarin lepotuoleineen.
Tämä muistutti Berliiniä: tietyömaan aidat täynnä sarjakuvia, ja että joku keksii perustaa rautatiesillan alle rantabaarin lepotuoleineen.

Tunnelma on Frankfurtissa kansainvälinen kaikkien isojen firmojen globaalien työntekijöiden liikkuessa siellä ja lisäksi messuvieraiden takia, joita messukeskus vetää jatkuvalla syötöllä eri aiheisiin liittyen kaikkialta maailmasta. Mutta kuuluipa nyt kadulla kerrankin tarpeekseen suomea. Ainakin kahdessa kohdassa paikallinen asukas kyseli meiltä kohteliaasti, mitä ihme kieltä porukkamme puhuu. Mies metrossa iltamyöhään: ”Tota, mä kun olen ottanut pari lasia niin en ole varma mistään, mutta mietin että voisiko tuo olla norjaa tai vaikka ruotsia?”

Välissä kävimme laittamassa euroalueen talouden kuntoon (Euroopan Keskuspankin vanhan pytingin edessä).
Välissä kävimme laittamassa euroalueen talouden kuntoon (Euroopan Keskuspankin vanhan pytingin edessä).

Kiitän hienosta ja intensiivisestä viikonlopusta bloggaajatovereitani Eevaa, Jenniä, Heiniä, Jonnaa, Ainoa, Oilia, Katia, Leena-Maria ja Heidiä, joiden juttuja voit lukea näiltä sivuilta:

Ajatuksia Saksasta
H niin kuin Hausfrau
Hin und zurück
Lempipaikkojani
London and Beyond
Oh, wie nordisch!
Suomalainen im Allgäu
Viherjuuria
Viisi kymppiä lasissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Viherjuuria
2/7 | 

Oletpa jaksanut tehdä ihanan informatiivisen postauksen!

Ihan mahtava tarina muuten sun vanhasta wg:stä - miten sä päädyit asumaan niiden tyyppien kanssa? =D Oli hauska tavata, nähdään pian taas täällä Saksassa tai vaikka siellä Hollanin puolella!

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Sitä infosälää löytyy ihan itsestään kai mun päästä 20 ulkomaanvuoden kertymänä... Heh, asuin ensin Frankfurtissa ihan kämäsessä vuokrahuoneessa riistohinnalla ja silloinen poikaystäväni pelasti mut yliopiston ilmoitustaululta löytämäämme WG:hen, jossa oli nämä ystävälliset pojat. Siitä elämänlaatu parani kovasti. Kyllä, kovasti toivon, että nähdään taas bloggaajaseikkailun merkeissä!

Jonna
3/7 | 

Kiitos seurasta ja mukavasta viikonlopusta! Tosiaan niitä nähtävyyksiä ja museoita ei meidän blogitreffeillä ole ikinä keritty hyvistä etukäteisajatuksista huolimatta kiertelemään. Niitä varten on ihan omat reissut :D Mutta mikäpäs sen mukavampaa kuin nauttia hyvästä ruuasta, juomasta ja turista mukavia uusien tuttavuuksien kanssa.

Jonna

Pitää vielä lisätä, että kiitos sen mysteerihedelmän selvittämisestä :D Itsehän veikkasin eka aprikoosia ja sit tokana mirabelleä.

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Ja täytyy myös sanoa, että porukka oli erityisen iso 10 kappaleella, eli ei ihme, että juttelun tarvetta riittää moneen suuntaan. Laiva-ajelu on siitä mainio, että juttua voi jatkaa on board istuskellessa ihan rauhassa. Jep, jälkikäteen tuli vastaan juoman nimi Mispelchen. Ja illallisella meidän pöydänpäädyssä analysoitiin toinenkin mysteerihedelmä, kvitteni, jota oli joidenkin ruuassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat