Kirjoitukset avainsanalla Kirmes

Aina se tulee vuosittain saman dilemman kanssa: en osaa kääntää tapahtumaa suomeksi. Eikä osaa Wikipediakaan. Minun eräs käännöstemppuni on etsiä kohteen Wikipedia-artikkeli lähtökielellä ja sitten vaihtaa menyystä kieli suomeksi, tai mitä nyt sitten tarvitsenkaan: voilà, lintu- tai kukkalaji löytyy, tai mikä vain.

Paitsi Hollannin juhlatapahtuma ”kermis”, joka on sama ilmiö kuin Saksan ”Kirmes”. Wikipedia kääntää sen suomalaisella artikkelilla ”Tivoli”, mutta ei se riitä. Ei kertakaikkiaan. ”Kermis” pidetään seurakunnan perinteen huomassa ja katolisen kirkon pappi siunaa juhlan alkavaksi ensimmäisenä päivänä. Suitsukkeineen kaikkineen. Ei tivoleita paljon siunailla, häh. Ja tivoli on jossain kentällä; Hollannin kermis on keskellä keskustaa. Mutta varsinkin se kirkko-connection; sana Kirmes/kermis tuleekin sanoista ”Kirchmesse” tai ”kerkmis” eli ”kirkon messut”.

Sitten voisi sanoa, että Suomessakin on vanhastaan markkinoita, kylän ilotteluja, joissa pääosassa ovat myyntikojut, ja on ohjelmaa ja huvitusta kerran vuodessa. Niin että miksei tätä voi sanoa markkinoiksi. No siksi, että kermis-juhlan sisältö on kuitenkin lähinnä se, että koko kylä muuttuu tivoliksi. Torit täyttyvät väliaikaisista maailmanpyöristä, vekkulataloista, törmäysautoista, mustekaloista, vuoristoradoista ja ketjukaruselleista. Eli sanalla ”markkinat” tulee myös väärä kuva asiasta.

On sekä lapsille että aikuisille sopivia vekottimia lippukassoineen ja kilpailuja: onnenpyörää, tarkkuusammuntaa, palloilla toimivaa kameliratsastusta. Värivalot päässä vipattaa ja ämyreistä raikaa musiikin jumputus. Lapsille on riemua, ja myöhemmin illalla, kun toukkajunat sulkevat, aikuisille virtaa kalja ja nuoriso mekastaa ja lähtee hiprakassa hypyttimiin ja kieputtimiin kiljumaan. Kojut myyvät pizzaa, hattaraa, karkkitankoja, makkaraa, friteerattua kalaa, karamellimanteleita ja espanjalaisia churroksia eli kanelisokerisia munkkitaikinapötköjä. Eli aika Linnanmäeltä meininki tuntuu kaikkiaan. Paitsi vähän enemmän sitä kaljaa kaikki illat, ja laitteet auki yhteen-kahteen yöllä. Keskiyön jälkeen näkee sitten skenarioita, joissa aikuiset ovat voittaneet pallonheitolla itselleen pierutyynyjä ja päristävät niitä ikionnellisina keskellä katua. Alkoholilla saattaa olla osuutta asiaan.

Baareilla on omat terassitelttansa ja DJ:t soittamassa (jotta kakofonia äityisi varmasti sietämättömäksi, kun parin metrin välein kuuluu eri rytmi). Juomat ostetaan muovisilla poleteilla, joita täytyy ensin vaihtaa rahalla keskuskassasta. Muovimuki kokista maksaa saman verran poletteja kuin muovimuki olutta. Olipa kerran olemassa älämölö siitäkin, että eräs kapakka otti jääteestä enemmän poletteja kuin oluesta, ja kunnanvaltuutettu havaitsi tilanteen juhlahumussaan. Ei ihan kansanterveysaatteen mukaista.

Kermis-juhlan ajankohta määräytyy joka kaupungissa ja kylässä yksilöllisesti, eli se voi tulla vastaan lähes milloin vain, ei nyt ihan talvella kuitenkaan. Se on voinut alkaa vaikka paikallisen seurakunnan perustamispäivänä tai suojeluspyhimyksen juhlana. Jotkut paikkakunnat pitävät kaksikin kermistä vuodessa, keväällä ja syksyllä. Meillä Venrayssa on yksi, elokuun alussa.

Sinä aikana keskustaa ei tunnista entisekseen. Kaikki kolme isoa toriaukiota ovat täynnä pelkkää tivolilaitetta. Jotkut kaupat laittavat lapun luukulle, koska ihmisiä ei kuitenkaan silloin ostokset kiinnosta. Monet ottavat kesälomansa kermis-viikolla, jotta pääsevät oleilemaan siellä lähes jatkuvasti. Keskustassa liikehuoneistojen päällä asuvat saattavat paeta Mallorcalle, koska se ei oikein edistä unensaantia työviikolla, jos aivan parvekkeen edessä viuhuu, vilkkuu ja mökää joku lentävä matto aamuyöhön saakka.

Saksassa Kirmes kootaan usein kaupungin ulkopuolelle, kuten Suomen tivolit. Hollannissa kermis tungetaan nimenomaan keskelle kylää täyttämään kadut ja aiheuttamaan liikenneteknisen katastrofin, kun keskustaa ei pääse lähestymään autolla miltään puolelta yli viikkoon.

Väentungos ja liian kova äänimaisema eivät varsinaisesti ole lemppareitani, enkä uskalla mennä lähes mihinkään laitteisiin, mutta toisaalta on kaunista ja ihmeellistä, kun koko keskusta on värivalojen merenä (ja saan churrosta). Visuaalisia vaikutelmia on katsottavaksi niin että pyörryttää. On myös aina hauskaa katsella liian hurjiin vekottimiin meneviä ihmisiä ja kuunnella kiljuntaa, kun rakettitornin tuolirivi päästetään vapaaseen pudotukseen tai ketjukaruselli onkin ennätyskorkea malli, joka nostaa väen kuudenkymmeneen metriin torin ylle. Ääks.

Joissakin perinnekarusellin malleissa on paloauton, bussin, ratsuhevosten ja ufon joukossa toisen maailmansodan panssari, jonka vivusta pyörittämällä kuuluu ammuntaa ”ra-ta-ta-ta”. Siinä hihityttää sotalelun poliittinen epäkorrektius, joka ei sittenkään tunnu niin moraaliselta katastrofilta kuin ehkä pitäisi, kun pikkupoika innoissaan veivaa kampea ja pitää hauskaa.

Esteettisin osio Venrayssa on ollut viime vuosien ”Nostalginen kermis”, jonne kerätään hienoja retrolaitteita, kunnostettuja vanhanajan puisia symppiksiä, jotka on kauniisti käsin maalattu tai edustavat 50-luvun tyyliä. On pastellinvärinen ”Swing-Mill”, jonka vaunuihin on nätisti naivistisesti käsin maalattu Elviksen potretti ja muita laulajia ja jonka istumakopit kiitävät puulattialla tavallisten kumipyörien päällä rullaten - ei mitään nykyajan teräskiskoja. Ja karuselli, jonka massiivipuiset kulmikkaasti veistetyt eläinhahmot näyttävät ikivanhalta historialta. Tyhjän kaupan näyteikkunoissa oli kerran esillä tyylikkäitä vanhoja karusellien osia.

Myös täkäläisissä koottavissa vekkuloissa on ne klassiset liikkuvat portaat, jotka heiluvat kahtena puoliskona ylös ja alas. Sinne uskaltauduimme kerran. Kaiuttimista kuului kaikenlaista tiluliita ja kannustavia lauseita. Vaikein oli liukuhihna, joka kiisi kovaa vauhtia ylämäkeen. Vaarallisesti huojuen selvisin sen päällä joten kuten. Mieheni ei. Keskellä mäkeä hän kaatui takapuolelleen ja valvoja löi hätäjarrun pohjaan hänen pelastamisekseen. Kun hihna pysäytettiin, kajahti halliin erittäin kuuluvasti ilmoitus: ”Hätäpysäys!!” jotta kaikki varmasti osaavat katsoa ja nauraa, että joku on lentänyt pehvalleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

jonna
1/2 | 

Voi nämä kiertävät tivolit ovat yksi parhaimmista asioista täällä Saksassa. Meidän kotikaupungin keskusta muutuu valtavaksi huvipuistoksi kahdesti vuodessa. Aina helluntaina ja Laurentiuksen päivän aikaan. Jälkimmäinen on muutaman päivän päästä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat