Tartun ideaan, joka on kiertänyt blogeja jo hyvän aikaa. ”Elämäni aakkosissa” keksitään jokaiselle kirjaimelle sana ja kerrotaan, miksi käsite on kirjoittajalle jollain tavalla tärkeä.

A audio
eli äänimaailma. Olen vähitellen alkanut tajuta, että olen aika herkkä äänille. Pelästyn kovia ääniä ja tulen levottomaksi mekkalasta. Kuormitun, jos koko ajan taustalta kuuluu monia keskusteluja ja äänikulisseja. Vähän surullista, että töissäni olen asemassa ”Erityisherkkä avokonttorissa”. Kakofoniassa on vaikeaa keskittyä. Kuulen niin paljon ääniä ja puhetta päivän aikana, että kotona nautin hiljaisista hetkistä. Kaipaan palautumiseen edes jonkin aikaa auditiivista rauhaa, jotta ehdin kuulla omat ajatukseni.

B Björk
Artisti, joka jakaa mielipiteitä. Tutustuin Björkiin jo silloin, kun hän oli Sugarcubes-bändin laulusolisti. Sugarcubes oli enemmänkin monialainen taiteilijaryhmittymä, jonka sekopäiset tarinat ilahduttivat, ja bändin laulajina vaihtelivat tahallaan rumasti mölisevä Einar Örn sekä Björkin vahva ja kaunis ääni. Björkin soolouran ensimmäisillä levyillä (Debut, Post, Homogenic) on valtavan vaikuttavia kappaleita. Ihailen sitä, kuinka Björk on marssinut ehdoitta kohti tasan omaa visiotaan musiikin teossa. Kun olin Nordjobb-töissä Reykjavikin Landsbankissa 1995, Björk tuli tiskille maksamaan laskuaan.

Sugarcubesien toinen CD-levy englanniksi ja islanniksi. Kts. myös kohta Islanti ja kohta CD-levyt.
Sugarcubesien toinen CD-levy englanniksi ja islanniksi. Kts. myös kohta Islanti ja kohta CD-levyt.

C CD-levyt
ja musiikki ylipäätään. Olin klassisen musiikin parissa kuorolaulajana musiikkiluokalla ala-asteella ja löysin vasta myöhemmin popmusiikin, kun Sky Channel ja Super Channel tulivat taloon. CD-levyt olivat juuri uusia ja moderneja siinä vaiheessa kun aloin hankkia omaa musiikkikokoelmaa. Nyt arvostan monia eri vuosikymmenien bändejä, jotka edustavat hyvin erilaisia musiikin lajeja. Meillä kotona on aina musiikkia ja tietoutta saatavilla, sillä popmusiikin historia on mieheni harrastus.

D dadaismi
ja ylipäätään absurdius, rajojen rikkominen, ei-niin-vakavasti ottaminen. Voin lyödä läskiksi sanaleikillä jonkun kanssaihmisen vakavaksikin tarkoitetun lausahdelman, sori siitä. Wikipedia valistaa: ”Dada-töille on tyypillistä tahallinen järjettömyys. Jos taiteessa oli tarkoitus olla edes piilevä merkitys, dadan pyrkimys oli olla täydellisen viestitöntä – dadan tulkinta riippuu täysin katsojasta. Dada ei yritä löytää merkitystä epäjärjestyksestä, vaan hyväksyy sen luonnollisuutena.” Olenkin myös sitä mieltä, ettei ihmiskunta tiedä, missä mennään ja että monet säännöt voisi ihan yhtä hyvin unohtaa, koska ne eivät perustu oikein millekään. Kuka tietää totuuden? Ei kukaan.

E eläimet
Lähes kaikki oliot ovat minusta sympaattisia ja yritän ottaa niihin kontaktia. Olen se netin sarjakuvissa esiintyvä ”introvertti, joka bileissä keskustelee talon kissan kanssa takahuoneessa neljä tuntia onnellisena mieluummin kuin pulisee ihmisjoukossa”. Ystävälliset eläimet vetävät aina puoleensa.

F fantasia
eli mielikuvitukseni laukkaa lakkaamatta ja tuottaa sisältöä ja kuvia, niin unessa kuin valveillakin.

G germaaniset kielet
eli saksaan päin mennään. Luin A-kielenä saksaa koulussa, lukiolaisena kävin kansainvälisellä kielimatkalla Saksassa, ja sitten aloin opiskella germanistiikkaa. Kaikki kunnolla opettelemani kielet ovat germaanisia: saksa, hollanti, islanti, englanti, ruotsi. No, yliopistolla oli pakko käydä pari latinan kurssia ja minulla on romaanisille kielille sellainen yleinen pohja, jonka avulla voin käsittää, mistä ranskalaisessa tai italialaisessa tekstissä on kyse. Mutta yhtäkään lausetta en osaa esim. ranskaksi muodostaa.

H hatut
näyttelevät osaa henkilöhistoriassani. Kun aloin lukioaikana kerätä ihan uudenlaista identiteettiä ja itsevarmuutta, aloin käyttää hattuja. Halusin rikkoa pukeutumissääntöjen rajoja ja puolustaa yksilön vapautta. Hankin esim. Berliinistä rennon lätsän ja Helsingistä hatuntekijältä yksilöllisen sinisen putkilohatun. Oli koetus, riman ylitys, jonka asetin itselleni, uskaltaa herättää huomiota hatuilla koulussa, vaikka tiesin, että nenännyrpistelyä, huutelua, pilkkaa ja palautetta ihan varmasti tulee. Pysyin lujana ja kas, saavutin lopulta enemmän arvostusta kuin minulla oli koskaan aiemmin ollut yhteisössä.

Berliinilätsä lukiokuvassa, ja itse huovutettu Robin Hood -tyylinen hattu.
Berliinilätsä lukiokuvassa, ja itse huovutettu Robin Hood -tyylinen hattu.

I Islanti
sekä islannin kieli. Ehkäpä jo Sugarcubes-bändi nosti Islannin tietoisuuteeni ja maa alkoi kiehtoa minua, kunnes löysin itseni opiskelemasta sivuaineena islantia ja sain vinkin, että sinne pääsisi Nordjobb-kesätyöhön. Se olikin upea kesä pohjoismaisten nuorten parissa, ja elämässäni taas yksi kansainvälinen väliaikainen yhteisö, joihin on ollut valtavan hauskaa tuntea kuuluvansa. 2011 kävin mieheni kanssa tarkistamssa Islannin nykytilan, ja hieno oli sekin matka.

J juuret
eli mistä tulen; taustani on aina oleva vahvan tietoisesti suomalainen, vaikka missä huitelisin. Suomessa ovat vanhempani ja siskoni, joihin pidän tiiviisti yhteyttä. Luen netistä Suomen uutiset ja somesta näen, millaista arkea entiset luokkakaverini elävät nyky-Suomessa.

K kirjoittaminen
Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa, ensin käsin, sitten tietokoneella. Peilaan kokemuksia ja järjestän tunteitani kirjoittamisen avulla. Lapsena kirjastosta haettiin hauskoja värikkäitä lastenkirjoja, nuorena kävin ahkerasti lainaamassa sekä romaaneja että eri alojen tietokirjallisuutta. Laatikossani on odottamassa usean kirjan mittaisia materiaaleja. Jos en saa niitä muuten markkinoille, niin omakustannetta pukkaa jonain päivänä. Ostakaa mun neljän osan trilogia sitten. ”Kaikki seikkailuni”.

L lentokoneet
ovat harrastukseni tai kiinnostuksen kohde. Lapsena halusin opetella eri maiden lentoyhtiöiden nimiä sekä tietää lentokonemallit. Legendaarisesti olen lentänyt 80-luvulla Kar-Airilla ja nelimoottorisella DC-8:lla. Nykyään on hauskaa käydä katselemassa koneita Schipholin ympäristössä. Matkustajana minulla on tosin ollut lievän lentopelkoisiakin vaiheita. Hermostun turbulensseista ja saan sätkyn sivutuulen heitellessä konetta laskeuduttaessa.

M migreeni
on ikävä kyllä tuttu. On se erikoinen vaiva, aivohäiriö, josta tutkijoillakaan ei ole lopullista selvyyttä. Migreeni ei ole vain päänsärky, vaan kokovartalosärky. Tai koko kehon hälytystila, paniikin tunne. Ei kiva. Kirjoitan aiheesta varmaan vielä artikkelin, sen verran on kokemusta kertynyt, myös täsmälääkityksestä ja mitä se sitten aiheuttaa.

N Nederland
eli Hollanti hollanniksi. Asuinmaani jo 17 vuotta. Yhtä usein se kulkee nimellä Holland. Naurattaa välillä se saivartelu, jota Hollannissa joskus käydään: että pitäisi virallisesti sanoa ”Alankomaat” eli ”Nederland”, sillä oikeasti ”Holland” on vain maan länsiosan kahden provinssin nimi; siellä on Etelä-Hollanti ja Pohjois-Hollanti. Niille hollantilaisille, jotka vaativat yksinomaan Alankomaat-nimen käyttöä, minulla on kuitenkin kysymys: miksi sitten urheilutapahtumissa kannustushuuto koko valtiolle kuuluu ”Hup, Holland, hup”? Ja miksi telkkarissa pyörii ”The Voice of Holland” eikä suinkaan ”The Voice of the Netherlands?” Hyväksykää, että on kaksi standardia.

O opiskelu
eli Helsingin yliopisto ja Bonnin yliopisto. Portsun pyöröovet tulivat tutuksi, sekä Bonnin Friedrich-Wilhelm-Universitätin keltainen päärakennus puistoniittyineen, jolla hipit soittelivat djembé-rumpuja, ne, jota eivät niin jaksaneet opintoviikkoja kärkkyä. Valmistuin maisteriksi.

P peipot
eli yleisnimitys seeprapeipoille, joita minulla on ollut lemmikkinä noin 25 vuotta. Yksilöt ovat vaihdelleet, kun niiden keskimääräinen elinikä on vain 5 vuotta, mutta aina on kulkenut seeprapeippoparvi mukana muutosta ja maasta toiseen, Suomesta Saksaan ja Saksasta Hollantiin. Tunnen näiden kavereiden tavat aika hyvin. Ulkonakin huomaan kaikki linnut puskissa ja juttelen niille. Kyllä, myös ääneen, kun olen yksin ja naapuri pyöräilee ohi. Hullu mikä hullu.

Q quorn
ja muut lihankorvikkeet; olen avoin vaihtoehtoisille ruuille ja pyrin vähentämään lihansyöntiäni. Tofu kelpaa oikein hyvin. Hollannissa ei ole vielä nyhtökauraa eikä härkistä, mutta muuten lihattomat einekset ovat vallanneet alaa ja tehneet helpoksi päättää tehdä ateria jostain muusta kuin lihasta.

R ruoka
ja leivonnaiset. Tykkään hyvästä ruuasta, kuten sushista. Leivon perinnereseptejä, joita jo äidin kanssa väsäsin koululaisena: kahvimuffinsseja, korvapuusteja, unelmatorttua, aleksanterinkakkua, omenapiirakkaa... Mieheni huolehtii enemmän aterioiden kokkauksesta; makeiden leipominen on minun alani, jonka hallitsen paremmin.

Unelmatorttu törkeällä täytteellä, jossa on pelkkää voita ja tomusokeria.
Unelmatorttu törkeällä täytteellä, jossa on pelkkää voita ja tomusokeria.

S saamelaismusiikki
Joiku tunnetaan kliseisenä asiana, mutta siitä on hienoja moderneja fuusioetno- ja jazzahtavia variantteja. Olen norjansaamelaisen Mari Boinen fani. Universaalia musiikkia, jossa on Marin luonnollinen, puhutteleva ääni ja kokeiluja erilaisilla tyyleillä. Suomalainen helmi on Ulla Pirttijärvi, jolla on myös rohkeasti omanlaisensa tunnelmallinen, kokeellinen äänimaailma. Wimmen (Wimme Saari) näin Savoy-teatterissa, ja lavalla kävi myös Paleface räppäämässä yhteistyöbiisiä. Olen harrastuksenani opetellut pohjoissaamea, sillä haluan ymmärtää oikeastaan ihan tarkkaan, mitä lauletut lauseet tarkoittavat kussakin kohdassa. Osaan hoilata mukana uskottavasti pohjoissaameksi vaikka mitä! Salainen supervoimani.

T tuki ja turva
on aviomieheni. Toinen kerta toden sanoo. Kun olin eronnut saksalaisesta miehestäni, löysin hollantilaisen. Hän on luotettava ja rauhallinen ja handlaa tilanteen silloinkin, kun minä alan taas kerran flipata ja kriiseillä jostain aiheesta.

Häissäkin käytin sinistä hattuani, mimeltään myös ”Toukka” ja ”Haitari”. Kts. myös kohta Hatut.
Häissäkin käytin sinistä hattuani, mimeltään myös ”Toukka” ja ”Haitari”. Kts. myös kohta Hatut.

U unet
ja unien tulkinta. Muistan usein hämmentävän hyvin unieni yksityiskohdat ja tunnelmat. Hitto, mitä kokoillan elokuvan mittaisia seikkailuja. Unilla voi olla viesti liittyen ajankohtaiseen elämäntilanteeseen ja vinkki siitä, mihin ongelmaan kannattaisi kiinnittää huomiota. Unet ovat valtava rikkaus ja niiden absurdin maailman takana voi piillä suuri viisaus. Minulla on saksalainen unientulkintakirja, jonka avulla olen oppinut järkeenkäyvät rakenteet, miten saada selvää unen viestistä. Ei mikään liian klassinen (turha) symboliluettelo, että ”lohikäärme tarkoittaa aina sitä-ja-sitä”, vaan psykologinen ja joustava lähestymistapa, jossa pitää aina myös peilata henkilökohtaista tilannettaan.

V värit
ja värikäs pukeutuminen. Minulla oli 90-luvulla teknorave-aikani, jolloin käytin teräskärkisiä traktorinpohjakenkiä ja mustaa, mutta sitten heitin kaiken mustan kerralla ja lopullisesti nurkkaan. Nykyään lempivärejäni ovat välivärit; vihreä, turkoosi, violetti ja oranssi. Oli sellainenkin tilanne, että uusi työkaveri väitti: ”Taidat tykätä vihreästä?” Oli vähän vaikea kiistää, kun päälläni oli vihreä takki, vihreä kaulaliina ja vihreät käsineet.

W world music
tai saksaksi Weltmusik. Saksassa asuessa tutustuin etnoon ja tutuiksi tulivat esim. kamerunilainen Sally Nyolo, senegalilainen Baaba Maal, malilainen Oumou Sangare ja eteläafrikkalainen Busi Mhlongo. Kokoelmalevyillä esiintyi pohjoismaisena tuulahduksena Värttinä, jonka näin livenä Bonnin torilla. Ruotsalais-suomalainen Hedningarna on myös sykähdyttävä. Levyillä Kaksi!, Trä ja Karelia Visa on mystistä suomalaista naislaulua. Ja Gjallarhorn on myös kiva, suomenruotsalaista traditiota ja pari kalevalamittaista juttua suomeksikin, esim. kappale Suvetar on oikein pätevä.

X xylitolipurkka
on kai ainoa suomalainen tuote, jota minun on aivan välttämätöntä hankkia boksi lentokentältä Suomen-loman yhteydessä, jotta arkeen riittää tarpeeksi. On se niin kätevä suunraikastaja. Vihreä on paras peruslaji, makeampi kuin mielestäni liian hyytävä sininen. Töissä minulla on usein käytössä pussi hämmentäviä lajeja kuten ”salmiakki” tai ”vadelma-salmiakki”.

Y yökukkuja
eli iltaihminen eli myöhäännukkuja. Parhaat ideani saan iltasella. Olen silloin energisin ja virkein. Aamulla varhain herääminen on aina tuskan paikka, myös silloin kuin olen onnistunut menemään nukkumaan oikeasti aikaisin. Viikonlopuissa on parasta se, että voi seurata luonnollista rytmiään, valvoa yli keskiyön ja sitten ihanasti nukkua lähes keskipäivään. Miehelläni on sama rytmi ja yritämme välttää velvollisuuksia, joihin kuuluu aikaisin nouseminen viikonloppuaamuina. Sitä voi väittää mitä vain säällisestä vuorokausirytmistä ja varhain nousemisen hyödyllisyydestä, mutta oma kokemukseni on, että kunnolla pitkään nukkuessa akkuni latautuvat ja kehoni paranee rasituksista. Pitkään nukkuminen on stressinhallintani tärkein ja tehokkain keino.

Z zulu
kuuluu myös kieliin, joita olen harrastuksenani opetellut vaikkapa CD-levyjen laulunsanavihkojen avulla. Tiesitkö, että bantukieliin kuuluva zulu on rakenteeltaan agglutinoiva kuten suomikin? Zulussa on joitakin hyvin omintakeisia äänteitä, esimerkiksi se, joka kirjoitetaan yhdistelmällä ”hl”. Olin iloinen, kun yliopiston fonetiikan peruskurssilla vihdoin oli IPA:n (International Phonetic Alphabet) taulukkoon merkittynä omituisiempienkin kielten erikoisäänteitä. Zulun ”hl” oli siinä nimeltään ”soinnillinnen alveolaarinen lateraalifrikatiivi”. Sepä se, ihan totta, loogisesti.

Å
Ånpa åmituista, että suomen aakkosiin sisältyy tämäkin kirjain, joka ei ole käytössä missään suomen kielen sanassa. Jahah, se onkin ollut käytössä varhaisessa kirjasuomessa vuoteen 1642 saakka. Pystyn hyväksymään omituisetkin asiat, jos niille on edes jonkun tason selitys. Edes (itse) keksitty tai edes symbolinen selitys.

Ä äidinkieli
on aina tutuin ja paras. Selkäytimestäni tulevat kiroilu ja numerot aina suomeksi, vaikka muuten olisin ihan uppoutunut vieraan kielen puhumiseen. Tosin se on fakta, että koska käytän niin intensiivisesti useita muita kieliä päivittäin, jotkut suomen käsitteet oikeasti unohtuvat. Tai valitsen blogitekstiinkin jonkun sanan, joka on hieman asian vierestä. Tai outo, harvinainen suomeksi. Saatan tajuta sen viikkoja julkaisemisen jälkeen, tai sitten en koskaan.

Ö öljyvärimaalaus
ja samalla piirustus ja kuvataide. Kuvaamataito oli lemppariaineeni koulussa. Kävin kahdeksan vuoden ajan lasten ja nuorten kuvataidekoulua eli viikoittaista harrastuskerhoa, jossa opittiin ihmiskasvojen piirtäminen, kehon mitasuhteet, asiaa valööristä ja perspektiivistä, ja jossa kokeiltiin grafiikan tekniikat, etsaukset ja kuivaneulat, ja patsaiden muovaaminen kipsistä ja savesta, linoleumin leikkaus, nopeat malliluonnokset pehmeällä lyijykynällä, ihan kaikki. Kun minut potkittiin sieltä ulos eikun olin liian vanha nuorten taidekouluun, jatkoin öljyvärimaalausta kansalaisopistossa. Täällä Hollannissa kävin jonkin aikaa taidekurssilla akryylimaalaamassa.

Varhaistuotantoa.
Varhaistuotantoa.

Uudempaa tuotantoa.
Uudempaa tuotantoa.

Tässä metrin maalauksessa islantilaisia sammaloituneita laavakiviä. Kts. myös kohta Islanti.
Tässä metrin maalauksessa islantilaisia sammaloituneita laavakiviä. Kts. myös kohta Islanti.

Kommentit (2)

Alankomaalainen
1/2 | 

Inspiraatioon maalaukseesi Islannin kivistä olet varmaankin saanut Magritten maalauksista. Hienoa!
Pidät ehkä myös Monty Pythonista. Oletko jo kuullut heidän laulunsa " Finland, Finland, Finland, that's the Place for me"?

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Inspiraatiota on siellä sun täällä, tiedostamatta vaikutelmat ja kaikki jossain nähty kertyy alitajuntaan ja tulee omissa tekeleissä ulos jossain muodossa. Tuossa on kyllä todellakin sellaista magrittemaista selkeyttä ja symmetriaa. Heh joo, tuo laulu saattaa olla maailmalla tunnetumpikin kuin itse Suomessa. Onneksi se on sentään aika asiallinen... ties mistä ne sitten sen keksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat