Kävin miehen kanssa sunnuntaikävelyllä. Perinteisellä syyslenkillä. Sekametsässä sekoilemassa. Riehumassa ison kameran kanssa. Ihan jänniä kuvia sai eri asetusten kokeilulla.

Puro on paras. Puron rannoilla on satumaisema.

Jos olisin ahkera, ottaisin kyllä projektiksi analysoida eri puiden lehdet ja ottaa selvää, minkä lajien kanssa tässä ollaan tekemisissä. Tammen tunnistan. Ja hämärästi aavistan, että pyökkejä saattaisi olla. On siellä kuusiakin.

Sienestyksen voi unohtaa, mutta en sitä kyllä osaisi Suomessakaan. Ei täällä kasva kuin kannolla jotain lahottajasientä. Ja jos kasvaisi, ei sitä saisi poimia, ilman jokamiehenoikeutta.

Ei ole niin moniväristä ruskaa kuin Suomessa jo pari viikkoa sitten oli. Moni lehti on vielä puussa. Tai puu lehdessä, miten vaan.

Ja no metsä, tämäkin on ennemminkin hoidettu ulkoilualue merkittyine polkuineen. Eikä siellä saa olla rauhassa yksin koskaan. Muita tulee aina vastaan.

Mutta nyt kuvakokoelmaa peliin ilman enempiä selityksiä.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kiinnostavaa. Kuvittelin, että Alankomaissa ei ole metsää lainkaan. Sielä onkin 3 760 km² metsää, eli 11,2 % koko maan pinta-alasta. Näkyy olevan  mahtavia pyökkejä ja tammia.  Joulukuuset sinne tuodaan varmaan Tanskasta. Metsäksi lasketaan kaikki 0,5 hehtaaria suuremmat alat, joissa on vähintään yli 10 m korkeiksi kasvavia puita. Alakomaat  on maailman metsälistalla sijalla 145. Vertailun vuoksi: Monaco on viimeisellä sijalla (195) 0 km²:n ja 0%:n metsineen, kun taas Suomi on sijalla 47 n. 222 km²:n ja 73%:n metsäpinta-alallaan. Huomasin ajellessani Tanskassa, että siellä kasvatetaan joulukuuset peltopalstoilla, eikä sielläkään ole paljon enempää metsää kuin siellä teillä.

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Jaahas, valaisevia faktoja. Onhan se huima ero Hollannin 11% ja Suomen 73% välillä. Hollannin maat ovat hyvin pitkälti maatalouden käytössä, peltoina tai laitumina. Ero näkyy siinä, että jos Suomessa on lähes jokaisen helppo kipaista kotoaan metsään itsestäänselvästi johonkin ihan lähelle, niin Hollannissa pitää erikseen lähteä autolla ajamaan ja etsimään sitä yhtä tiettyä ja ainoaa metsälänttiä, jonka tietää. Sentään jotain, mutta aika pieniäkin ne järjestään täällä ovat. Metsän lähellä on aina maantie tai moottoritie, eikä sinne kyllä pääse eksymään. Joulukuusia tosiaan kasvatetaan täälläkin viljelypelloilla riveissä; ei ole metsää, josta niitä spontaanisti kaataa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat