Kerroin kesäkuussa kuntosalille menostani ja sen uudesta ihmeellisestä maailmasta tässä jutussa.
Nyt on vuorossa liikuntapäivitys. Vieläkö siellä jaksaa?

Salille tuli viimeksi uusia lihaslaitteita. Ja uusittu ohjelma osittain uusilla laitteilla. Ja uusi mobiilisovellus. Nyt se on puhelimessa. Piti taas opetella. Ja kokeilla vähän summamutikassa määrätyt kilopainot, että onko liikaa tai liian vähän.

Taidan kyllä käyttää edelleen älyavainta monitorin kanssa salilla treenin rekisteröimiseen, vaikka nyt sen voisi tehdä myös puhelimen sovelluksella. On jo tarpeeksi hankalaa keksiä paikka pyyhkeelle, kun tekee joitain harjoituksia seisten. Nurkkaan lattialle? Joten mihin sen puhelimen tunkee kun tekee ne harjoituksensa; lattialle laitteen viereen, tallottavaksi? Salilta puuttuu tyystin pöydät tai penkit, edes minimaaliset hyllyt, joilla voisi pitää kamojaan. Ja rekisteröinti puhelimella, no jaa, käynnistät sen appsin joka kerta hikisillä sormillas, ei taida olla sen nopeampaa kuin marssia sen monitorin ääreen.

Kävin pari kertaa joogassa, joka oli sellainen musiikkiviihteellinen nopeampi jumppaversio. Ihan kiva kyllä ja tehokas. Siellä sai kivasti hörhöillä paljain jaloin. Ja ohjelma todisti, että ei vaan ole vatsalihaksia nähtykään näillä tienoilla, vaikka niitäkin olen oikeasti yrittänyt treenata. Joogajumpan mahalihasharjoitus oli tehokkaampi kuin 5 kk salia. Mitä teen väärin; tai mitä ohjaajat tekevät väärin?

Myös tanssillisella, tosi rankalla 45-minuuttisella tunnilla olen käynyt usean kerran. Kauhean nopea ja koordinoivahan se on se tanssimuuvitunti. Objektiivisesti aika yksinkertaista, mutta liikutapa niitä käsiä ja jalkojasi yhtaikaa oikein ja oikeassa tahdissa. Näen itseni peilistä ja tekisi mieli vain revetä nauramaan välillä. Ja sitten tulee kohtia, jolloin ei saakaan tuijottaa ohjaajaa edessään, vaan käännytään koko ympyrä poispäin peilistä ja pitäisi muka jatkaa liikettä itsenäisesti. Ei tuu mitään.

Mutta se on hirveän tehokas tunti, ja hauskaahan se on. Vaihtiksena salikierrokselle välillä hyvä. Kunhan en vaadi itseltäni, että osaan oikeasti.

Asiallisena toimistolla, ja sitten vähän jumppasin ja kävin höyrysaunassa - tukka tietysti taas räjähti.
Asiallisena toimistolla, ja sitten vähän jumppasin ja kävin höyrysaunassa - tukka tietysti taas räjähti.

 

Aloin ensin ihmetellä, onko se sattumaa, että tulen tosi kipeäksi aina ryhmäliikuntatunnin jälkeen. Kun tein sellaisen rankan hikoilevan treenin, seuraavana päivänä minulla oli niska kipeä, päänsärky, migreeni ja hirveän yleissairas ja uupunut olo. Aloin melkein pelätä ryhmäliikuntaa ja uskoa sanoman, että se ei sovi kropalleni, missään muodossa. Jos kehoni prakaa jumppatunnin jälkeen aina välittömästi ja kokonaisvaltaisesti, niin en voi tehdä muuta kuin salitreeniä.

Lopulta kokeilin vielä ja totesin, ettei ryhmäliikunta välttämättä tapakaan minua. Tanssijumppa meni ihan hyvin. Se, että ryhmäliikunta raunioitti minut edellisillä kerroilla, johtui siitä, että minulla oli vain sattumalta juuri silloin se päivä, jolloin päänsärky/migreeni oli jo nousemassa. Prosessi oli jo käynnissä. Liikunnalla ei ollutkaan osuutta asiaan.

Joogakin oli kiva ja voisin mennä uudestaan useamminkin, mutta sen aikataulu on hankala eli se on vähän liian myöhään illalla. Tulen kotiin tunniksi odottelemaan, jolloin en aloita oikein mitään hommaa, kun kohta pitää taas lähteä, ja joogan jälkeen kotiin päästyä on ilta jo pitkälti kulunut. Ja jos yritän optimaalisesti olla syömättä raskasta illallista ennen sitä ja syön vasta sen jälkeen, ruoka on aika myöhään. Niin paljon kätevämpää on päästä salille suoraan töistä ensiksi.

Angry birdsin tapainen kardinaalilintu pussukassa muistuttaa: Mikset käynyt salilla jo eilen, vaikka olisit voinut?
Angry birdsin tapainen kardinaalilintu pussukassa muistuttaa: Mikset käynyt salilla jo eilen, vaikka olisit voinut?

 

Kesäkuukausina salilla soi pelkästään kesähittikimara tämän vuoden kuumimpia kappaleita. Lista oli niin suppea, että sama kappale saattoi toistua 2–3 kertaa vajaan tunnin setin aikana. Olin vähällä marssia tiskille valittamaan. Alkoi tulla osa kipaleista jo korvista. Mutta uskoin asian korjaantuvan pian, ja niin tapahtui. Nyt on taas mukavasti vaihtelevaa kasaripoppia, rokkia, hollantilaismarokkolaista räppiä ja zeelandilaista pitkän linjan bändiä, joka on tehtaillut kelvollisia kappaleita jo 90-luvulta saakka. Bändin nimi on Bløf, vaikkei hollannissa tunnetakaan norjalaistanskalaista ø:tä.

Salilla kuului myös Bløfin uusin hitti nimeltään Zoutelande. Se on paikkakunta, johon laulun tarina sijoittuu ja samalla oma Pohjanmeren rannikon lemppari-lomailupaikkani. (Tässä jutussa kerron Zoutelanden loputtomasta hiekkarannasta ja vuoroveden iloista.) Eniten radiossa kuullussa versiossa Bløfin mieslaulaja esittää kappaleen belgialaisen laulajattaren Geiken kanssa; tässä linkki.

Piti salin jälkeen mennä oikein nettiin tsekkaamaan, mistä tällainen laadukas sävellys on tullut. Oho, Saksasta. Yleensä Bløf tekee omaa tuotantoa, mutta tämä onkin käännös saksalaisesta kappaleesta, jonka tapahtumapaikkana on se itäisen Saksan pienempi Frankfurt, eli Frankfurt an der Oder. Tässä linkki. Joten jos keskieurooppalainen nykypopmusiikki ja melodinen miesnaisduetto kiinnostaa, klikkaile näitä. On niissä videotkin katsottavaksi. Varsinkin saksalaisessa tarinassa tapahtuu vaikka mitä.

Haha, sainpahan ujutettua kulttuuria urheilun sekaan. Mutta nyt vatsalihaksiin. Ohjelmaani rukattiin uusiksi niin, että saisin enemmän harjoitusta keskivartalolle kuin käsivarsille. Haluaisin keskivartaloon ryhtiä, mutta kuntosalikierroksen jälkeen tuntuu lihaskipuja lähinnä hauiksissa. Ei tunnu siltä, että vatsalihaksia olisi käytetty yhtään. Tämän täytyy muuttua.

No laitettiin enemmän vinoja kiertoja ja vatsaa ja kylkeä; tein kierroksen; ja sitten. Ei tuntunut seuraavana päivänä käsivarsi. Mutta ei myöskään vatsa. Sen sijaan tuntui pakarat! Ki-va. Osaan siis treenata takapuolta ja käsiä, mutten ainakaan vatsaa tai selkää. Notta sellainen menestys.

Lisäksi olin älyvaa’alla, joka kertoo rasvaprosentit ja kaikki epämiellyttävät totuudet paljain jaloin mitaten metallilevyltä. Viimeksi olin toukokuussa. Hyvä asia on se, että kilot laskevat vähitellen vähäsen. Huono asia on, että rasvaprosenttini oli muka noussut reippaasti toukokuisesta. Eli siis mitä? Jos laihdun, niin laihdun vain lihaskudoksesta ja rasva jää paikalleen? Mitä vähemmän kiloja, sitä enemmän rasvaa? Lopulta jäljellä on pelkkä rasva? Great.

Ajattelin vain jatkaa enkä uskoa liialti mittauksen yksityiskohtiin.

Sitten kun on liikahdeltu, voi kääriytyä hupun alle teemuki kourassa.
Sitten kun on liikahdeltu, voi kääriytyä hupun alle teemuki kourassa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat