Kävin parin vuoden ajan paikallisessa joogassa, joka ehti sinä aikana muuttaa kaksi kertaa studiolta toiselle. Ekassa paikassa oli aika kylmä, toinen oli peruskoulun ullakon liikuntasali ja kolmas ihan joogaopettajan oma yritystila vanhassa talossa puistikossa. Olihan se hyödyllistä. Aina joku paikka oli kuitenkin hirveässä jumissa ja venytys oli tarpeellinen ja takareisi vihloi kivasti tms.

Se oli rauhallista hatha-joogaa eli auttoi varmasti keskittymään ja rentoutumaan, ja venymään, mutta ei varsinaisesti lihaskuntoon.

Mutta lopulta olin jotenkin kaiken nähnyt ja viikottainen pakollinen meno tiettyyn aikaan alkoi ahdistaa. Mutta hyvä kokemus se oli ja hauskaakin siellä oli usein.

Esimerkiksi. Joogaopettaja ilmoitti tunnin alussa, että tällä kertaa tehdäänkin vähän rasittavampia sarjoja, ja aurinkotervehdys 12 kertaa. Yksi kurssilainen kiirehti kysymään: ”Saanko lähteä kotiin samantien?” Myöhemmin tullutta varoitettiin myös, että muuten, tänään tuleekin sitten kunnon liikuntaa. ”Mitä, tänäänkö? Nytkö juuri? Tällä kerralla?” hän kyseli hätääntyneenä. Muut räkänauroivat vilpittömän pelästynyttä reaktiota.

Nauru jatkui kun opettaja mainosti lauantain meditaatiokurssia. ”Ai mikä se kellonaika oli?” -”Puoli yksitoista.” -”Oi, ei se käy, silloin mä luuttuan lattiaa.”

Ihmisillä on outoja harrastuksia. Joista ei näköjään voi joustaa.

Lämpimänä kesäiltana jooga pidettiin ulkona. Toisaalta ötököitä laskeutui, mutta toisaalta oli rentouttavaa maata maalattialla. Vähän pelättiin hyttysiä, että kuka se siinä tuntuu käsivarrella, kun istutaan silmät kiinni; onkohan se vain kärpänen vai muu. Isosta puusta ylläni laskeutui hämähäkki lankaa pitkin. Ja suuri sudenkorento teki kierroksen ja katsoi meistä jokaista erikseen pahasti silmiin. Mielestäni ne ovat ilkeän näköisiä ja pelkään niitä. Ne sirisevät ja ajavat minua joskus pihassa takaa ja ne voivat kuulemma purra. Iiks. Kivihiilikaudella eli sudenkorento, jonka siipien kärkiväli oli 70 cm.

Kun yksi nainen meinasi levittää pyyhkeensä nurmikolle, hänelle suositeltiin siirtymistä muuanne, koska siinä kohtaa taitaa olla kaninkolo maassa. Kesken selinmakuuharjotuksen alkaisi pupu tunkea kuonoa tunnelista takapuolen alla.

Joillain kerroilla kuntoni oli heti joogatunnin alkuun aika huonona. ”No niin. Aloitetaan  seisoma-asennosta.” -”Au! Totanoin, ei taida olla hyvä juttu, jos jo tässä vaiheessa sattuu koipeen.”

Kerran joogaopettaja mainosti, että houkutelkaa vaan tuttavia ilmaiselle koetunnille, mielellään sellaisiakin epäileviä ihmisiä, jotka eivät tiedä joogasta mitään. ”Ai että miehiä?” -”Haa haa haa, no ei nyt sentään! En tarkoita ihan niin epäileviä.”

No tosiasiassa miehet ovat kovasti tervetulleita ja sellainenkin siellä välillä nähtiin. Suomessahan äijäjooga on menestyskonsepti ja sietäisi olla täälläkin. Jooga vain on todella sitkeästi naisenemmistöistä hommaa.

Jooga auttaa rentoutumaan.
Jooga auttaa rentoutumaan.

Yksi highlight oli se, kun neuvottiin hyvä asento, jos jalkoja tai suonikohjuja painaa, miten voi kotonakin mennä makaamaan jalat ylös seinää vasten. Sitä harjoitellessa eräs rouva sanoi: ”Jee, tämän mä teenkin toimistolla! Niin sitten työkavereilla on kivaa katsoa vierestä.” -”Heh hee, niin varmasti on.”

Rouva nostaa jalat kohti kattoa ja ilmoittaa puhelinvastaajan äänellä: ”Valitettavasti asiakaspalvelussamme on ruuhkaa” – asiakas odottakoon nyt vaan kolme minuuttia, kunnes palaan luuriin.

Tältä näytti loppurentoutus luonnon helmassa.
Tältä näytti loppurentoutus luonnon helmassa.

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat