Ikean Ivar-kaapistoni on muuttanut mukanani monta kertaa ja koottu yhtenä, kahtena tai kolmena osana eri muotoihin. Ottaen huomioon värivillitykseni se sinnitteli huomattavan pitkään neutraalin puisena. Viime vuonna katselin sen kuutta laatikkoa ja haaveilin meksikolaisista runsaan värisistä käsin maalatuista kaapeista. Tylsät puunupitkin pitäisi vaihtaa jännittäviin. Tallinnasta löysinkin edulliseen hintaan kirjavia posliininuppeja jo silloin, kun maalaus oli vasta epämääräinen suunnitelma.

Katselin myös tummansinistä lipastoamme ja tajusin sen olevan liian huomaamaton metallisine vetimineen. Jonain unettomana yönä klo 3 ehdin suunnitella tarkalleen, että olisikin nerokasta vaihtaa Ivarista vapautuvat puuvetimet uudelleenmaalattuna siniseen lipastoon. Laskin mielessäni, kuinka monta tarvitaan ja missä järjestyksessä vaihdot kannattaa tehdä. Onneksi yleensä nukun kuitenkin kuin possu.

Maalasin puupompuloita punaisen ja oranssin sävyihin ja opin, että mitä enemmän kerroksia laittaa päälle ja ehkä vähän elävöittää maalia erilaisilla sävyillä, sitä ammattimaisemmalta tulos alkaa näyttää. Amatöörin ja ammattilaisen tuloksen ero saattaa olla vain, onko siinä 1 vai 2 kerrosta maalia. Asensin iloiset punaiset nupit tummaan lipastoon ja kokonaisuus parani sata prosenttia.

Säädettyäni Ivar-asiaa mieheni kanssa päädyin neliömäisiin värialoihin enkä sittenkään alkanut taiteilla rönsykukkia ja lintuja kaapinoviin. Mutta ehkä ensi kerralla.

Käsittelemättömän puunhan saa maalattua millä tahansa. Tartuin akryylivärituubeihini ja sekoitin niillä sävyt. Vihreä osui heti oikeaan ja oli ihastuttava, mutta muistakin väreistä piti saada juuri sellaisia, joita aina haluaisin nähdä nenäni edessä koko illan, kun katson televisiota. Siinä oli jonkin verran säätämistä.

Olipahan rouva kerrankin hiljaa. Suti kädessä iltakaudet.

Miksi ensimmäinen värikerros ei yhtään näytä siltä kuin kuvitelmissani ja Googlen kuvahaussa meksikolaiset puukalusteet näyttävät? Mutta mieti puunuppien opetusta. Puuttuu varmaan vain vielä aika monta maalikerrosta ”vau!”-efektiin.

Kaksi viikkoa myöhemmin maalasin vieläkin kaappia. Ei tullut yhdellä kerralla hyvää, vaikka laitoin kaksikin erilaista kerrosta session aikana. Nimim. ”Suti kädessä vielä joulunakin.”

Lopuksi oli nuppien asennuksen vuoro. Ikean reikä oli tietysti 4 mm ja uusien vetimien ruuvit 4,5 mm, joten ei kun poranterää ostamaan. Onnistuihan se laajennus sitten.

Olipa taas perinteinen työnjako, mies keittiössä sekoittamassa soosia ja riisiä ja minä Bosch kädessä ähisemässä. Näin se menee meillä usein.

Kyllä käsityöprojekti rentouttaa töiden jälkeen. Kannattaisi tehdä illalla jotain muuta kuin roikkua tietokoneella, kun on jo roikkunut tietokoneella koko päivän.

Jos vain jaksan, Ivarissa riittää vielä maalattavaksi pystypalkit ja hyllylevyt. Mutta kelpuutan sen kyllä jo ihan tarpeeksi meksikolaiseksi nykytilassaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat