Loppukesän tapahtumiin kylällämme kuuluivat vanhojen autojen kokoontumisajot ”Venray Oldtimer City”. Menimme torille ihmettelemään. Tai siis autoja virtasi sisään ajelukierrokseltaan melkoinen määrä ja täytti kolmekin keskustan aukiota.

En ole aiheen ekspertti, mutta on hauska katsella kauniin kiiltäväksi puunattuja autoja, niiden yksityiskohtia ja kunkin aikakauden teollisen muotoilun kauneusihanteita.

"Iso ja pieni"
"Iso ja pieni"

Joistakin 70-lvun malleista minulla on omakohtaisia muistikuvia; Datsun, pikkufiiat, rättisitikka, kuplavolkkari, mersu... Sen ajan oliivinvihreät, oranssit ja sinapinkeltaiset värit ovat yhtaikaa jotenkin inhottavia ja niin tuttuja. Voin ehkä katsoa niitä huvittuneen empaattisesti nykyään.

Hassu paloauto-DAF tuossa. Tästä Hollannin ylpeydestä ja DAF-museon aarteista voit lukea tästä artikkelistani "Hurmaavat Daffit".

Pähee väri 70-luvun ytimestä.
Pähee väri 70-luvun ytimestä.

Hih hih, Hillman. Vasta pari vuotta sitten kuulin, että tällainenkin merkki on olemassa; ja että kyllä näitä tuotiin Suomeenkin.
Hih hih, Hillman. Vasta pari vuotta sitten kuulin, että tällainenkin merkki on olemassa; ja että kyllä näitä tuotiin Suomeenkin.

Lääh, mikä syötävä karkkiväri.
Lääh, mikä syötävä karkkiväri.

Sitten on kromatut tyylikkäät pulleamuotoiset 50-lukulaiset. Tiedän teoriassa, että isoja leveitä amerikanrautoja ovat Chevrolet (eli letukka), Buick, Cadillac, Pontiac, Chrysler...

Tämä vihreä kiiltelevä komeus oli vissiin Chevrolet Bel Air.
Tämä vihreä kiiltelevä komeus oli vissiin Chevrolet Bel Air.

Cadillac Sedan De Ville.
Cadillac Sedan De Ville.

Karvanopat!
Karvanopat!

Sitten on kaikenlaisia brittejä, ranskalaisia, saksalaisia, italialaisia ja ruotsalaisia, ehkä japanilaisiakin. Itäblokkilaisia ei tänne Hollantiin näytä paljon eksyvän.

Kierros oli monipuolinen ja sisälsi monia aikakausia ensimmäisistä ”hevosettomista kärryistä” 80-luvun DeLoreaniin, joka on tuttu Paluu tulevaisuuteen -leffoista.

Lopussa oli vielä moponäyttely. Täällä kun ei Pappa-Tunturia tunneta, niin vallitsevia mopedeja ovat Zündapp, Puch, Kreidler, hollantilainen Sparta ja Yamaha.

Kommentit (3)

Vierailija
2/3 | 

On upeita autoja niiltä ajoilta, jolloin ei puhuttu VW:n  pakokaasupetoksista  ja katalysaattoreista. Besiini oli halpaa, ja auto sai kuluttaa sitä kaksi ämpärillistä sadalla kilometrillä. Silloin autot erotti jo kaukaa ulkonäöstä, eikä niitä oltu suunniteltu tuulikanavassa toistensa näköisiksi. Ennen kaikkea ne olivat niin isoja, että sisään mahtui istumaan  hollantilainen maanviljelijä hattu päässä, ja ratti oli iso kuin proomun ruori. Siinä tuli jo hiki, kun  väänsi rattia 90° kadun kulmassa, kun  servolenkungia (ohjaustehostinta) oltu vielä keksittykään. Amerikanrautoja oli Suomessakin, mutta ei maanteillä niin pitkää suoraa, että auto olisi ehtinyt kiihdyttää huimaan 100km/t-vauhtiin. Meidän kylän pienikokoisella  suutarilla ei ollut huopahattua, mutta  BMW Isetta ja sain sillä kerran 3 km:n kyydin bussipysäkille. Sinne mahtuivat jopa minun koipeni  polvet leuassa.

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

BMW Isetta onkin hauska ilmestys. Viimeksi näin sellaisen Bonnissa Saksan historian museossa. Niinpä, pakoputket tupruttivat taannoin myös vähän erilaista tavaraa kuin nykyään. Mutta se on kiva näissä vanhoissa, että on niin erilaista ulkonäköä, eri luonteisia ilmestyksiä. Nykyajan ison kaara olisi sitten katumaasturi. Ei ihan niin komea kuin amerikanrauta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat