Kevät toi maalarin, pihalle humpan tahtiin mölyämään hiomakoneella. Taloyhtiö kunnostuttaa ikkunanpokat ja takaoven maalikerroksen. Rakennusmiehet tuovat aina radion mukanaan. ”Mitä noi aidantekijät mölisee tuolla pihalla?” -”Radiosta tulee Aerosmith. Ne laulaa mukana.” -”Ai jaa.”

Moottoripyörät ovat myös alkaneet pöristä. Ja jossain vaiheessa kevättä tulee aina sellainen kauniin sään lauantai, jolloin tien päällä näkee lukemattomia täyteen lastattuja peräkärryjä. Huonekaluja, entisiä huonekalun puolikkaita ja lankkuja ajetaan jostain jonnekin. Ihmiset innostuvat raivaamaan pihoja, tyhjentämään ullakoita ja uusimaan pihakalusteita. Eikö kaikelle ole jo vuosittainen teemapäivänsä; sille päivälle haluaisin antaa nimen ”Dag van de aanhangwagen” - Peräkärryn päivä.

Yöllä on edelleen lähes pakkasta, mutta kyllä se kevät siitä vielä. Ensimmäiset sitruunaperhoset on bongattu. Paksut kimalaisten kuningattaret ”The Queen” pörräävät etsimässä pesäpaikkaa. Krookus jo kukki ja ja kuukahti, eli yhdellä sanalla: kukahti. Nyt loistavat keltaiset narsissit viherkaistaleilla katujen varsilla.

Kävimme eilen miehen kanssa kuvaamassa suloisia karitsoja lähimmällä lammaslaitumella.

Hollannin lintujensuojelujärjestön asentamat pesäkamerat pyörähtävät yksitellen käyntiin, kun munia tai poikasia alkaa ilmestyä pönttöihin. Live nestcam näyttää pöllöjä, haukkoja, kuningaskalastajia ja tiaisia ”Beleef de lente” - Koe kevät -sivustolla, joka on yhtä suosittu kuin Suomen Pullervo-norppalive viime vuonna.

Työmatkan varrella näen vesilintujen talvehtimistilanteen lammikoissa peltojen ja teollisuusalueiden välissä. Lähes kaikki joutsenet ovat nyt poistuneet, lähteneet pohjoiseen. Yksi pariskunta kuhertelee pikkulammen rannalla moottoritien laidalla kuin jäisivät siihen pesimään. Mikä surkea paikka. Villi luonto on Hollannissa niin vähissä, että eläimet joutuvat joskus tyytymään pieneen länttiin liikenteen keskellä.

Syksyisin pihaan alkaa kertyä peippoja, Pohjoismaista muuttaneita talvehtijoita. Kuvittelen, että lintulaudallamme käyvät peipot ovat tulleet nimenomaan Suomesta. Luen sääennusteen ja tiedotan niille: ”Kuulkaas, vielä ei kannata lähteä, syökää tässä kuukausi lisää. Suomessa sataa vielä lunta.” Mutta nyt peipot ovat palanneet Suomeen, paitsi se yksi poika, joka on alkanut laulaa puussa ja jää tähän omalle reviirilleen.

Välillä joku talvehtiva peippokin haluaisi luritella, mutta sillä on lupa laulaa vasta kesäreviirillään aivan muualla, tai se voisi hermostuttaa paikallisia ja saada aikaan tappelun. Sen se ratkaisee niin, että pusikosta kuuluu useita kertoja peräkkäin vain säkeen ensimmäinen puolikas. Ei nousua eikä loppukaneettia. Ei kai nyt kukaan puolikkaasta säkeestä hermostu.

Sepelkyyhkyt kokoavat pesää ja ovat niin paksuja, että oksa taipuu niiden painon alla, kun ne roikkuvat oviaukollaan sypressin havuissa. Kun kyyhky istuu pesässä, puusta kuuluu hiljainen kuorsaamista muistuttava kurina. Harakat kokoavat pesää korkealle kaljuun lehtipuuhun ja räkättävät valtavasti. Varikset ja naakat tallustelevat tien penkalla ja etsivät heinikosta pesäaineksia.

Alkukeväästä kuulen välillä hyvin hiljaista pulputusta: etupihan tuijassa lavertelee mustarastas, joka ei vielä uskalla päästellä lauluaan täysillä, mutta haluaa jo harjoitella. Se jokeltelee keskenään ujosti tiheiden oksien välissä piilossa. Mutta nyt se on uskaltautunut laulamaan täysillä joinain iltoina.

Olin ensin sitä mieltä, että mustarastaan laulu on niin voimakkaasti kesän ääni, että se riittää tunnelman tuomiseen. Mutta kun rastas viheltelee kaljussa puskassa talvikylmässä, se ei silti yksin teekään kesää; jos sormet ja varpaat palelevat ja itäviima rääkkää korvalehtiä, niin eipä tunnu kesältä vaikka se laulaisi kuinka. Kyllä kokonaisuuteen tarvitaankin se leppeän lämmin, vehreä ilta ympärille.

Mutta sitä kohti mennään. Saimme ainakin jo valoisat illat takaisin.

Kommentit (4)

Tilhi
1/4 | 

Toinen hollanninsuomalainen löysi juuri blogisi ja ilahtui. On kiva lukea muidenkin suomalaisten pieniä havaintoja Hollannista, ehkä inspiroitua katselemaan yksityiskohtia uusin silmin.

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Hahah, aivan. Suvereenisti vaihtavat maasta toiseen. Täällä muuttolintuliikkeen kokee tosiaan hassusti päin vastoin, niiden lintujen osalta, joille riittää tämä hienoisesti leppeämpi talvi. Muut sitten jatkavat ihan etelään ja palaavat tänne Afrikasta keväällä kuten vaikka töyhtöhyypät ja västäräkit, ihan samoin kuin saapuminen Suomeen tapahtuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat