Tässä vähän aikaa sitten kerroin tilanneeni kopiokoneenkorjaajan surinamelaisen asiakaspalvelun kautta. (Tässä linkki.)

Siitäpä vasta alkoi viikkojen odysseia ja tunteiden vuoristorata.

Firmamme vastaanottoon pitää ennakkoilmoittaa vieraiden saapuminen.
– Näinä päivinä tulee kopiokoneen korjaaja. Koska kone on vielä edellisen vastuuhenkilön nimissä, korjaaja varmaan kysyy hänen peräänsä. Mutta xeroxmies on minun. Soittakaa sitten minulle, niin tulen hakemaan.
– Selvä, näin tehdään.
– Ja tässä vielä mun kännynumero, jos en ole pöytäpuhelimen ääressä juuri silloin.

Odotettiin, odotettiin. Känny mukana vessassa ja kaikkialla, jos vastaanotto ilmoittaa vierailijasta. Yleensä korjaajat tulevat samana tai seuraavana päivänä. Kului päivä, kaksi. Ei korjaajaa.

Soitin Xeroxin asiakaspalveluun.
– Joo on se tulossa, kai se huomenna tulee.
– Miksi mulla ei muuten ole vahvistusmeiliä siitä, että korjaaja on tilattu? Sellainen yleensä tulee heti. Erikseen kirjoitettiin ylös mun nimi.
– No täällä lukee yhteyshenkilönä tämä edellinen nimi, ei me sitä voida muuttaa käsin. Ilmoitukset menee tälle edelliselle.

Sillä välin tuli sisäinen tieto: firmamme kopiokone-koordinaattori odottaa pääsyä tietokantaan, jotta voisi vaihtaa vastuuhenkilöiden nimet ja saisi minun koneeni minun nimiini. Uusi koordinaattori on Englannissa ja huomasi, että hänellä on vain oikeudet muuttaa Englannin yhteyshenkilöitä. Hän odottaa nyt Hollannin oikeuksia. Jee. En tiedä, johtuuko meistä vai Xeroxista, että kestää ikuisuus ja on vaikeaa.

Taas pari päivää. Ei tullut korjaajaa. Soitin taas Xeroxille, että mikä tässä mättää.
– Omituista. Hetkinen, yhdistän tekniseen palveluun.
– Halojaa.
– Korjaajaa tässä epätoivoisesti odottelen ja aina sanotaan, että tulee. Mutta ei tule.
– No oikeastaan tässä lukee, että ei sinne ole mitään korjaajaa tilattu, vaan me on lähetetty varaosa postipaketilla. Saat ihan itse vaihtaa sen fuserin. (Mikä on fuser suomeksi?)
– Onko se niin helppoa?
– On.

Selevä... tässä onkin sitten paketti jo maannut monta päivää postihuoneessa. Minähän en sitä tietoa saanut, koska paketti tuli vanhan yhteyshenkilön nimellä ja postihuoneen ilmoitus paketista meni vanhalle yhteyshenkilölle.

Ilo ja helpotus. Kunhan saan sen paketin, pääsen korjaamaan. Postihuone aukeaa tunnin päästä.

Sillä välin ilmoitin vastaanottoon:
– Sori, ei tulekaan xeroxmiestä. Tuli vain varaosa, jonka saa ihan itse vaihtaa... huoh.
– No onnea yritykseen sitten!

Herätin myös vanhan yhteyshenkilön, tuntemattoman miehen, sähköpostitse:
– Jos sulle tulee koko ajan jotain Xerox-ilmoituksia, niin ne on mun, kun yritän korjata tätä konetta täällä.
– Joo, tänne tuli joku pakettikin jo.
– Ahaa, se on haettu jo? Voisinko tulla poimimaan sen kohta? Koko osasto on täällä meinaan 5 työpäivää venannut, että kone saadaan vihdoin käyntiin.
– Eikun nyt mä kuulin, että mun työkaveri on jo käyttänyt sen osan meidän koneeseen.

Niinku että miksi minä roikun Xeroxin helpdeskissä neljä kertaa ja sitten kun saan varaosani vihdoin, kollega varastaa ja käyttää sen?  Nyysii mun osat, jotka on tilattu MUN sarjanumeroa varten eikä sen konetta, MUN vaivalla.

Tyrmistys. Itkupotkuraivari. Kiitti v*****, p*** k***.

Tässä vaiheessa saattoi kuulua muutama suomalainen kirosana ihan julkisesti avokonttorin yli.

Mitä nyt? Mitä vielä voin tehdä? Jos tilaan taas uuden osan, se varmaan varastaa ja käyttää senkin. Koska tilaamani paketit eivät tule minulle, voin unohtaa koko toivon korjata kone.

Tajusin, mitä seuraavaksi teen. Nyt tulee ratkaisu, pois tieltä kaikki idiootit! Käytävällä seisoo identtinen kopiokone, joka on tarkoitus poistaa ainakin siitä kohdasta. Nyysinpä siitä fuserin ja vaihdan sen mun rikkinäiseen koneeseen!

Näin tein, päättäväisesti ja suomalaisella sisulla. Nonni! Syö se! Käynnistysnappi; jees, toimii.

Baila baila! Kone käy! (Ranskalaiset esitteet on aina näin hilpeitä.)
Baila baila! Kone käy! (Ranskalaiset esitteet on aina näin hilpeitä.)

Kone pyöri, ilmoitin ilosanoman kaikille, ja kaikki printtasivat iloisena.

Kunnes koitti seuraava aamu.

Kone oli hajonnut ihan kokonaan eikä tehnyt mitään enää. Sain alkaa soittaa oikeasti teknikkoa paikalle.

Kaikki odottivat taas, milloin saisi tulostaa yhden paperin. Yli viikko mennyt tässä sirkuksessa.

Tällä kertaa asiakaspalvelussa vastasi niin paksua flaamia puhuva nainen, että minulla oli vaikeuksia ymmärtää mitään. Tämä ei ollut ainakaan Suriname.
– Onkos kokeiltu uudelleenkäynnistystä?
– On. Se tilttaa kesken käynnistysprosessin.
– No sitten. Lähetämme korjaajan.

Ilmoitin taas vastaanottoon:
– Tällä kertaa oikeasti: xeroxmies tulee! Kone hajosi kokonaan...

Odotettiin, odotettiin. Känny mukana vessassa ja kaikkialla, jos vastaanotto ilmoittaa vierailijasta. Yleensä korjaajat tulevat samana tai seuraavana päivänä. Kului päivä, kaksi. Ei korjaajaa.

Soitin Xeroxin asiakaspalveluun.
– Joo on se tulossa, kai se huomenna tulee.

(Déjà vu. Samat kappaleet kirjoitin jo tuossa aiemmin.)

Oli kuulemma kova kiire ja teknikoilla paljon tekemistä. Maanantaina ihan varmasti tulee, viimeistään iltapäivällä.

Maanantaiaamuna vastaanotolta loppui usko, kun toisenkaan ilmoituksen xeroxmies ei ollut tullut kahden päivän sisään.
– Ihanks tottako tämä on edelleen? Vieläkö visitor-ilmoitus pätee?
– Kyllä kyllä, tulee tänään. Tullee tänään. Ehkä.

Aamukymmeneltä soitti reception, että täällä olisi xeroxmies...
– Jee! Mä tulen HETI hakemaan!
Riemukohtaus. No nyt! Vihdoin asiaa! Osaakohan se korjata? Nyt voin ainakin antaa kaiken vastuun sille. Hoidapas tämä.

Sieltä tuli sellainen virallinen meilikin, että ”Mr. Bos (Xerox) has checked in”. Luin, että ”Mr. Xerox”. Olkoon niin.

Kun kiiruhdin aulaan, yksi vastaanottonaisista tuli portaissa vastaan aamupalasämpylä kädessään kanttiinista ja alkoi nauraa xeroxsekoilulleni.
– Onks kivaa hei. Me on tätä seurattu, että tulee, ei tule, tulee, varaosa tulee...
Julistin:
– Et usko, mutta se on nyt täällä! Juuri menen hakemaan!
– No oh hoh. Uskomatonta.

Mr. Bos oli ihan kiva.

Minulle olivat pari työkaverit sanoneet, että ”ei sun kande sitä ehkä niille mainostaa, että kähmit sen fuserin tuolta käytävän koneesta”. Että mitä jos Xerox suuttuu, tai teit jotain väärää ja hajoitit sillä koneen.

Mutta tiesin, että se on kuitenkin vianjäljityksessä tärkeää tietää, joten tunnustin kaiken Mr. Bosille.
– Mistä koneesta sä sen hait?
– No mennään sinne, se on tossa oven takana.
Nyt on jännää. Teinkö laillisesti vai pilasinko kaiken ja olen syypää?
Mr. Bos kyykistyi ja tsekkasi vain sen, että osa oli todella yhteensopiva malli. Oli se.

– Siis mieluiten olisin todellakin vastaanottanut sen uuden osan ja laittanut sen tähän koneeseen, mutta minkäs teet, kun en saa omaa postiani.
– Eipä siinä ole vaihtoehtoa, kun paketit menevät muualle. Ihan hyvä ratkaisu, käydä vaihtam... nyysimässä.
– Ja kone toimi sentään päivän verran sillä nyysityllä osalla!
No tämä empatia helpotti. Luova ratkaisu hyväksyttiin.

Eikä se minun fuseristani johtunut ollenkaan, että kone tilttasi. Siinä oli virransyöttö hajalla ja sekoileva virta oli saanut ohjelmiston kehittämään sisäisen jumin, jolloin Mr. Bos asensi kokonaan uuden softwaren. Läppärinsä kanssa keskusteli koodikielellä koneen kanssa ja haki automaatilta muovimukillisen kahvia jos toisenkin.
– Kahvia tässä sitten vaan kitataan, kun asennus tietysti vähän kestää.
– Hyvähän se on saada kunnon kahvitauko maanantaiaamuksi. Talo tarjoaa mielellään.
– Mulla on sellainen periaate, että maanantain ekan korjauksen pitää mennä nappiin. Harmittaa koko viikon, jos sitä ei saa ratkastua. Yritän saada ekan koneen aina ihan tip top.
– No sittenhän mulla on hyvä onni, että se on just mun kone.

Olin kohtuullisen riemuissani, kun kaikki ongelmat selvisivät vihdoin ja oikea korjaus tapahtui. Fuserissani ei ollut mitään vikaa, joten se päätettiin jättää tähän koneeseen toimimaan hamaan tulevaisuuteen saakka.

Kun tuli valmista, xeroxmies oli menossa seuraavalle keikalle samassa firmassa ja selasi kännykästään:
– Ehkä sä tunnet tämän seuraavan kohteen... odotas mä katson sen nimen.
– Joo tunnen, se on tässä ihan lähellä, yksi kerros ylös. Vien sut sinne.

Vein korjaajan Marcukselle ja Marcus ilahtui.

Ja lopulta, keskipäivää käydessä, sain vastaanotosta vierailusysteemin meilin, että ”Mr. Bos has checked out”.

”Mr. Xerox has left the studios”. The end.

Paitsi että. Jos joku joskus vihdoin saa vaihdettua minut vastuuhenkilöksi omalle koneelleni niin, että jopa Xerox uskoo sen, niin taidan avata samppanjan.

(Otsikkokuvaan vielä selitys: violetti lehmä-säästöpossu toimistolla on saanut oikean alppiniityn ja lehmäkavereita taustakseen.)

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Google tietää kaiken. Fuser on suomeksi kiinnitysyksikkö , saksaksi Fixiereinheit. Google selitti myös, mitä virkaa fuserilla on. Viisastuin ja tiedän teoriassa kaiken.  Nyt puuttuu enää käytäntö eli kopiokone. Velipoika selitti, että riittää, kun tietää periaatteen. ;<D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat