Mitä hollantilainen syö? Joskus minulta kysytään luonnehdintaa Hollannin perinteisestä keittiöstä tai ruokatottumuksista. On vaikeaa kaavailla kokonaiskuvaa ja ensin tulee mieleen, että ei se nyt niin hirveän eksoottista ole. Mutta kun alan miettiä, keksinkin kymmeniä erikoisruokalajeja, joille ei ole suoraa vastinetta eikä käännöstä, vaan joista pitäisi selittää, mitä ne nyt oikein pitävät sisällään.

Ruokatottumuksissa elää monta historian kerrosta. Hollannin vanhimmassa kerroksessa näen perunaa. Esimerkiksi Van Goghin varhaisessa, realistisessa maalauksessa ”Perunansyöjät” maanviljelijäperhe kykkii tönössään öljylampun ääressä mussuttamassa perunoita. Vehnäsadot epäonnistuivat ja peruna oli luotettavampi ravinnonlähde noina aikoina. Ja sitten muusi ja nykyisenä muotona ranskanperunat.

Perinteeseen kuuluu myös kaalia: ruusukaalia, kukkakaalia, punakaalia, viherkaalia, valkokaalia.

Ja vihannesmuhennoksia, joissa perunamuusiin sekoitetaan porkkanaa, hapankaalia, endiiviä tai viherkaalia sekä mahdollisesti sipulia, sinappia, jauhelihaa tai pekoninpaloja.

Stamppot: muhennos perunamuusista ja viherkaalista / endiivistä / hapankaalista
Hutspot: muhennos perunamuusista, porkkanasta ja sipulista
Zuurkoolschotel: hapankaalia, perunamuusia, jauhelihaa, (ananasta) uunilaatikkona

Hollanti on einesten ja puolivalmisteiden luvattu maa; vihannesmuhennosten ainekset saa tietysti myös valmiiksi viipaloituna pusseissa.
Hollanti on einesten ja puolivalmisteiden luvattu maa; vihannesmuhennosten ainekset saa tietysti myös valmiiksi viipaloituna pusseissa.

Liharuuista perinteisiä ovat nyrkinkokoiset lihapullat sekä savumakkarat tummalla kastikkeella. Makkara tarjoillaan usein noiden kaali-perunamuhennosten päällä. Hernekeitossa on savumakkaran viipaleita. Liharuuan oheen otetaan usein omenasosetta lautaselle. Tämä kaikki on mielestäni sellaista mummonkeittiön ronskia perusruokaa.

Sekatavarakauppa HEMA on myynyt vuodesta 1936 omaa savumakkaraansa, jonka jokainen tuntee ja joka on sen verran tunnettu tsiekura, että sitä myydään myös puhallettavana uimarenkaana, USB-tikun muodossa ja marsipaaniversiona. Englantilaiseen sanaleikkiin soveltuu hollannin sana "worst" eli makkara, ja oli olemassa HEMA-aiheinen musikaali, jolla oli mainoslause "The worst musical ever".

Suuria lettuja voidaan syödä sekä tumman siirapin kera jälkiruokana että pääruokana. Lettuun voi olla upotettu omenasiivuja tai pekonia tai jopa molempia yhtaikaa. On paljon ravintoloita nimellä ”Pannenkoekenhuis”, lettutalo, jotka tarjoilevat menyyn täydeltä pelkästään lettuja eri päällysteillä. Ne ovat sen verran tuhteja, että yksi oikeasti riittää pääruuaksi. Useimmat lapset ovat innoissaan päästessään letturavintolaan.

Gehaktballen: suuret lihapullat
Rookworst: paksu tiivis makkara, joka on savustettu tai maustettu savuaromilla
Pannenkoek: ison lautasen kokoinen paksu lettu
Erwtensoep: hernekeitto
Appelmoes: omenasose

Kalapuolella on erikoisuutena uppopaistettuja rasvaisia turskapaloja remouladekastikkeen kanssa, tai paneerattuja turskafileitä. Ja sitten tietysti raaka matjessilli. Sillifilee on melkoisen iso nuljaska ja syödään suoraan sillikioskilla vetelemällä sitä ensin raa’an sipulisilpun läpi ja roikottamalla filettä pyrstöstä ja laskemalla se suuhun ylhäältäpäin. En ole viitsinyt kokeilla.

Kibbeling: uppopaistettuja paneroituja turskanpaloja
Lekkerbek: uppopaistettu paneroitu turskafilee
Hollandse Nieuwe: keväällä ja kesällä pyydetty ”uuden sadon” matjessilli

Turskapalat saa myös valmiina marketista, jos ei itse jaksa paistella tai kävellä kalakioskille.
Turskapalat saa myös valmiina marketista, jos ei itse jaksa paistella tai kävellä kalakioskille.

Silli sipuleineen
Silli sipuleineen

Välipalasta käy lihapiirakkavariantti:

Worstenbroodje: jauhelihapötkö leivottuna valkoiseen leipätaikinaan
Saucijzenbroodje: muskottipähkinällä maustettu jauhelihapötkö lehtitaikinapasteijassa

Entisestä siirtomaasta Indonesiasta Hollanti on adoptoinut paljon keittiön elementtejä. Itsestäänselvästi jokainen tietää, mitä on vaikkapa ”babi pangang”. Indonesialaisruoat on lisätty kiinalaisten ravintoloiden ruokalistaan ja jokainen näkemäni hollantilainen kiinalaisravintola mainostaakin olevansa ”Chinees-Indisch”, jossa ”Indisch” ei tarkoita intialaista, vaan indonesialaista. Nimissä sekoittuu vissiin iloisesti indonesiaa ja kiinaa. Nimiä voidaan kirjoittaa eri tavoin; hollantilaisessa muodossa ”oe” tarkoittaa lausuttuna u-kirjainta.

Nasi goreng: riisipata
Bami goreng: nuudelipata
Saté ajam: kanavartaita maapähkinäkastikkeessa
Sambal oelek: erittäin tulinen chilitahna, josta riittää nokare
Babi pangang: grillattua sianlihaa hapanimelässä tomaatti-inkiväärikastikkeessa
Foe yong hai: munakassiivuja tomaattikastikkeessa
Koe loe yuk: paneroituja sianlihapallosia, kiinalaisravintolasta tuttu ”hapanimelä possu”
Atjar: etikkasäilötty kaali-porkkanaraaste, kurkumalla keltaiseksi maustettu

Voileivät ovat peruseväs. Aamupalalla valkoisen leivän päälle laitetaan hilloa, maapähkinävoita, suklaahippuja, anis- tai hedelmärakeita. Lounaaksi kelpaa juustolla päällystetty leipä. Maitoa juodaan, aikuisetkin, samoin paljon kahvia. On myös olemassa tumma kuohkea kakun ja ilmavan leivän välimuoto, jossa maistuu siirappi.

Boterham: voileipä
Ontbijtkoek / Kruidkoek: tumma siirappikakkuviipale
Chocoladevlokken: suklaalastuja leivänpäällisenä
Hagelslag: nonparellimaisia suklaarakeita leivänpäällisenä
Pindakaas: maapähkinävoi
Muisjes: aniksensiemeniä, jotka on kuorrutettu sokerilla pyörylöiksi. Tarkoittaa oikeastaan pikkuhiiriä ja siitä palloset ovat saaneetkin nimensä.

Juustot ovat mielestäni tässä juustomaassa aika tylsiä ja 90-prosenttiseti tarjolla on aina sitä samaa goudaa. Kaipaan kunnon voimakkaan makuisia reikäjuustoja, mutta nepä tulevatkin sitten Ranskasta tai Sveitsistä ja ovat kalliita. Jopa kotimaista edamia on vaikea saada! Menin erikseen erikoistuneeseen juustokauppaan eikä sielläkään ollut edamia paloina, kuutioina, vaan olisi pitänyt ostaa kalliilla kokonainen punaiseen vahaan pakattu pallo! Jota on sitten ihan liikaa ja joka pilaantuu ennen kuin sen ehtii kaksistaan syödä. Että joo, siinä juustomaa.

Salmiakkia sen sijaan saa. Tänne tuodaan myös ainakin suomalaista Lakrisalia, ja turkinpippureita saa karkkihyllystä. Salmiakin nimi on ”drop” ja sepä onkin suomen ”troppi”-sanan alkuperä. Sillä ”drop” oli ennen, kuten Suomessakin, apteekkituote, jota ostettiin lääkkeeksi mm. yskään.

Drop: erilaisia salmiakki- ja lakritsikarkkeja

Ensi kerralla sukellamme pikaruokapaikkaan, josta löytyy lisää hyvin erikoista ruokaa!

Kommentit (6)

Siskolan Hilla
Liittynyt10.9.2016
1/6 | 

Kun olin Utrechtissa työmatkalla hollantilaiset kollegani söivöt pinaatti-kermamuhennosta kaiken kanssa. Se olikin ihan tosi hyvää ja jäi reissulta erityisesti mieleeni. Taisi olla siellä vähän samanlainen lisuke kuin ketsuppi meillä Suomessa.

Sateenmuruja
2/6 | 

Satuinpas huomaamaan tämän blogitekstin juuri sopivaan aikaan! Saavuin eilen Hollantiin, ja kohta on edessä visiitti ensimmäistä kertaa kauppaan ruokaostoksille. ^_^ Täällä on minusta laadukasta ja hyvää ruokaa, ja edullisempaa Suomen hintoihin verrattuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat