Niin suloinen miehen tokaisu, kun hän selaa nettikaupasta aurinkovarjon jalkoja: ”Antrasiitti - mikäs materiaali se on?” Voi kulta, se on värisävy. Sellainen tummanharmaa.

Siis okei, onhan se myös kivilaji, mutta yleisimmin käytetty värin nimenä. Ainakin tuollaisissa selvästi muovisissa esineissä.

Ei kai noita vaikeita värisävyn nimiä tulekaan elämässä vastaan, jos ei koskaan lue naistenlehtiä, sisustusartikkeleita tai vaatereportaaseja. Ne tosiaan esiintyyvät enemmän naisten maailmassa.

On myös ollut joku mies, joka kysyy: mitä eroa on turkoosilla ja sinisellä? Selitä sitä nyt sitten sanoin, jos sitä ei muka silmällä näe.

Ehkä turkoosi tulee siitä, että siniseen sekoitetaan hitunen keltaista ja se menee hitusen vihreään suuntaan, ja on samalla kirkas eli valkoista sisältävä eikä tumma. Mutta eihän tällaistakaan analyysiä ymmärrä, jos ei ole itse sörssinyt akryyli- tai öljyvärisävyjä ja yrittänyt päästä perusvärejä yhdistelemällä tiettyyn tulokseen.

Värisävyjen maailmaan eksyin, kun tuli ajankohtaiseksi lakata alakerran vessan ovenkarmi. Se on metallia ja siinä oli rumia ruosteläikkiä. Saatiin huoltomies hiomaan ruoste pois, mutta lakkaaminen oli kuulemma vuokra-asukkaan omalla kontolla.

Mieheni haki värinäytelippusia rautakaupasta, mutta ne olivat kaikki liian vaaleita. Hain lisää. Eipä metallilakkaa olekaan kyllä saatavilla kuin muutamassa perusvärissä, mutta halusin edes tietää, minkälaista meidän pitää yrittää etsiä.

Värisävyjä on kaupassa koko hyllyllinen, varmaan ainakin neljäsataa, tai yhtä hyvin niitä on yli tuhat, en tiedä, koko sateenkaari plus kaikki mudan värit vaaleasta tummaan. Ja kaikille niille on rautakauppa keksinyt nimen, jotka ovat huumoria. Nauroin jo sitä miehen ensimmäistä satsia ja itse panin vitsit vielä paremmaksi.

Vaaleita beessin ja harmaan sävyjä olivat esim. ”Sarvikuono”, ”Maksa”, ”Scooter” (onks tää se valkotukkainen DJ, ’Hyper hyper’??), ”Prosecco” (hiks), ”Kuminansiemen” ja ”Sieni”.

Ovenkarmin väri osoittautui olevan ”Kaurahiutale”. Metallilakoissa se ehkä tarkoittaa sitä, ettei pidä ottaa Harmaata eikä Hopeanharmaata, vaan Creme.

Eräs takavuosien sisustuslehtinumero äityi oikein huumorikirjaksi, kun siinä kuvailtiin hienostuneen asunnon ”perunankuoren, sikarin ja myyrän sävyjä.” Jotenkin repesin sen myyrän kohdalla.

Kyllä tiedän, että jo vuosia haaleanvaaleaa bessiä tai luonnonvalkoista on sanottu munankuoreksi. Ja kun ruskean sävyt tulivat taas sisustukseen seinämaaleina ja tapetteina, sekä markkinoille autojen väreinä, niiden nimitykset olivat kaikki kotoisin kahvilan tarjottimelta: maitokahvi, latte, mokka, kaakao, cappuccino ja mitä vielä.

Mutta perunankuori, sikari ja myyrä tuntuvat todella sekavalta joukkiolta, jos ne kaikki riehuvat talossa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat