Oli kylmä ja melkein pakkasellinen yö, mutta mieheni houkutteli minut Eindhovenin kaupunkiin vuosittaisille Glow-valotaidefestareille. Netissä näkyvät valokuvat tapahtumasta olivat kyllä hienoja. Valaistuja fantasiarakennelmia, vilkkuvaloja rakennusten julkisivuissa, liikkuvia lasermosaiikkeja, värivaloprojektioita. Olisi virallinen 6 kilometrin reitti ympäri keskustan, jota kulkemalla näkisi kaikki objektit.

Selvisi, että tilaisuuden takia monta katua on suljettu autoilta ja vain osa parkkitaloista tavoitettavissa, ja siksi suositellaan pysäköintipaikan varaamista etukäteen netissä. Teimme sen ja se kannatti. Liikenteenohjaajat keltaisisssa liiveissään järjestelivät ruuhkaa ja parkkihalli olisi pian viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Olin kuvitellut, että keskustassa voisi vaellella omassa tahdissaan julkisivulta toiselle napsimaan pari valokuvaa. Mutta festivaali olikin, ainakin näin viikonloppuna, varsinainen massatapahtuma, jossa marssittiin tiiviissä tungosryhmässä reittiä pitkin. Paljon täydempi ja ruuhkaisempi juttu kuin luulin.

Löysän kuplan muotoiseen Blob-rakennukseen, joka on yleensä valkoinen, heijastettiin muutaman minuutin välein valoshow, jota seistiin pällistelemässä satapäisen yleisön kanssa. Tässäkin oli pienoista ”sponsored by Philips” -aihelmaa, sillä kyseinen lamppumerkki on syntynyt Eindhovenissa ja koko kaupunki elää ja hengittää Philipsin historiaa, tehdasaluetta ja entisiä työläisasuntokortteleita. Siellä on ihan kiva Philips-museo ja jalkapallostadionilla pelaa hollantilaisittain aika menestyksekäs PSV-joukkue, jonka nimi tulee sanoista Philips Sport Vereniging.

Sitten kuljettiin ja massa tungettiin reitillä osin kapeille kujille ja poluille, joissa ei pystynyt liikkumaan mihinkään, mikä oli vähän turhan ahdistavaa. Välillä tultiin aukioille ja oli taas väljä olla. Oli savua ja sinisen valon takaa hehkuva punainen pyörylä, oli risteäviä valoviivoja kerrostalojen välissä, oli tulta syöksevä liekki-installaatio, oli levottomia stroboskooppeja, ja tylsän betonisen virastotalon pinnassa graafinen liikkuva esitys.

Moskeija oli nätti, kupoleissa pistevaloja ja punaoranssia hehkua ja liikkuva show itämaisin musiikein. Ostoskadun kautta tultiin kirkolle, joka oli kauttaaltaan väritetty lyijylasi-ikkunan heijastuksella.

Raatihuoneen aukiolta viistivät ilmaan voimakkaat valonheittäjät raitoina. Dommel-joessa kellui neonvärejä heijastavia lauttoja.

Välissä oli ruokakojuja. Korkeassa tiilisessä teollisuushallissa oli Toivetehdas, joka toimi kuin katolinen kirkko: osta tuikkukynttilä ja sytytä se hyllylle toivoen lähimmäiselle tai itsellesi jotain. Oli valoympyröitä aidoista koottuna, joiden keskellä seistiin ja joissa kuului salaperäistä abstraktia musiikkia.

Rakennuskontissa oli pulloista ja valoista koottu ”tulivuori”, joka syöksi savua. Vähän nauratti, että jaaha, tähän ovat siis näköjään paikallisen teknisen korkeakoulun opiskelijat koonneet viime bileiden kalja- ja viinipullonsa taideteokseksi.

Hieno oli liikkuvilla lasereilla valaistu puu, joka loisti eri väreissä lasereiden viistäessä pitkin oksastoa. Teokseen tosin kuului aika inhottavankin terävä ja sirisevä sähköäänimaisema.

Runsas yleisö seisoi ihailemassa ”Philips-huvilan” ikkunoissa ja julkisivussa välähtelevää värikästä teosta, jonka olikin tehnyt suomalainen valotaiteilija Kari Kola.

No, käveltyä tuli ja tunnit kuluivat, vaikka emme edes käyneet sisällä taidemuseon valonäyttelyssä emmekä katsomassa puolen tunnin showta stadionilla. Alkuun kokemus tuntui jotenkin epämääräiseltä, mutta oli siellä sittenkin paljon hienoja ja taiteellisia elämyksiä. Parhaat jutut olivat reitin loppupuolella. Yön kylmyydessä pärjäsin hyvin pitkissä kalsareissa (eläköön ”tyttöjen pitkikset”, suomalainen keksintö), ja pipossani.

Oli osin vaikeaa nähdä teoksia kunnolla ruuhkan takaa. Joten jos ensi kerralla mennään, niin mieluiten keskellä viikkoa, jotta olisi väljempää kuin perjantai-illan tungoksessa.

Välillä oli vaikea hahmottaa, mitkä valot ovat arkea ja mitkä kuuluvat festariin, kun kauppojen perusjouluvalot ovat jo näin runsaat.
Välillä oli vaikea hahmottaa, mitkä valot ovat arkea ja mitkä kuuluvat festariin, kun kauppojen perusjouluvalot ovat jo näin runsaat.

Kommentit (2)

Eero

Asun Eindhovenissa. Ekana vuonna kävin GLOWssa, hyvin samanlaiset vaikutelmat kuin sinulla. Tosi hienojakin juttuja aina välissä, mutta niin ruuhkainen se oli arkenakin, ettei ole tullut mentyä toista kertaa. Jos tämä olisi tarjolla "suomalaisella kävijämäärällä", kävisin varmaan ihailemassa vuosittain.

Seuraa 

Bloggaaja asuu Hollannissa. Arkea ja matkailua, työtä ja retkiä, pieniä ilmiöitä, luontoa ja maisemia, Suomea ja muita kulttuureja. Laaja kirjo mielenkiinnon kohteita linnuista lentokoneisiin, taidekäsityöhön ja kauniisiin väreihin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram