Hollannissa on joillekin asioille kaksi erillistä sanaa, kun taas sama ilmiö pärjää suomeksi yhdellä käsitteellä. En aina muista käyttää ja valita oikein tällaisia tapauksia.

Esimerkiksi:

- Ajaa. Suomessa laiva ajaa ja auto ajaa. Hollannissa pitää valita eri verbi, jos kulkuneuvo liikkuu vesillä eikä maalla. Auton tai junan verbi on ”rijden”, mutta veneen ja lossin ”varen”.

- Taikina. Suomessa lettutaikina ja hiivataikina ovat molemmat taikinoita. Hollannissa kiinteä, vaivattava pulla- tai leipätaikina on ”deeg”, mutta löysän nestemäinen taikina onkin ”beslag”.

- Katto on ”dak” vain, jos taloa tarkastellaan ulkopuolelta. Jos katselee kattoa sisältä olohuoneesta, on sanottava ”plafond”. Sama Saksassa: ”Dach” ulkona, ”Decke” sisällä. Englannissa: ”roof” vs. ”ceiling”. No voi sen sisäpuolen suomeksikin tarkentaa ”sisäkatoksi”, mutta pakko ei ole.

- Syödä. Kun ihminen syö, se on ”eten”, kun eläin syö, pitää sanoa ”vreten”. Sama on saksassa: ”essen” / ”fressen”. Eläimistä käytettyä verbiä voi käyttää huumorina ihmisen syönnistä ja tarkoittaa sillä häpeilemätöntä ahmimista tai epäsiistiä hotkimista.

Toisin päin hollannissa ei ole eri sanaa puurolle ja vellille. Menee puurot ja vellit sekaisin. Molemmat ovat ”pap”, myös ihan vellimäisen löysä lautasellinen.

Ja kahvia ei saa ”keittää” hollanniksi. Se kuulostaa omituiselta, jos käännän sen suoraan suomesta näin. Kahvi ”asetetaan” tai ”laitetaan”: ”koffie zetten”, mutta sitä ei keitetä.

En pysty tottumaan myöskään hollannin ”bakken”-verbiin. Saksassa asia on vielä ihan OK. Siellä ”backen” tarkoittaa leipomista, leivän tai leivonnaisten valmistamista taikinasta uunissa, ihan suomalaisesti. No, lisäksi kyllä ruokien paahtamista tai paistamista uunissa. Mutta hollannin ”bakken” voi tarkoittaa myös tiristämistä paistinpannulla rasvassa. Kuulostaa minun korvaani siltä kuin ”leivon sen jauhelihan”. Häh. Ja uppopaistamistakin se tarkoittaa. Friteerattu banaani kiinalaisravintolassa on ”gebakken banaan”.

Samoin kuin suomen ja viron välillä, on myös hollannin ja saksan välillä monia sanoja, jotka näyttävät ulkoa identtisiltä tai lähes samoilta, mutta tarkoittavat ihan eri asiaa. Jopa dramaattisesti eri sävyistä asiaa.

Tuttuja ovat viron ”viiner”, joka on nakki tai ”pulm”, joka on häät tai ”hallitus”, joka on home.

Saksassa tällaisten sanojen nimitys on ”falsche Freunde”, väärät ystävät.

Saksan ”Dose” on tölkki, metallipurkki. Hollannin ”doos” onkin pahvilaatikko.
Saksan ”Rampe” on ramppi, ajoliuska. Hollannin ”ramp” on katastrofi, suuronnettomuus.
Saksan ”Kasten” on laatikko. Hollannin ”kast” on kaappi tai kirjahylly.
Saksan ”schlimm” on paha, huono. Hollannin ”slim” on älykäs. (Ja englannin ”hoikka”.)
Saksan ”Rotz” on räkä. Hollannin ”rots” ei olekaan mitään ällöä, vaan kallio.
Saksan ”wie” on miten. Hollannin ”wie” on kuka.
Saksan ”ich versuche” on yritän. Hollannin ”ik verzoek” on pyydän, anon.
Saksan ”Tasche”, laukku, tarkoittaa samalla takintaskua. Hollannin ”tas” on pelkästään kassi, ja tasku onkin ”zak”.

Kahvikupin kohdalla muistan usein ensimmäisenä Saksan ”Tasse”-sanan ja yritän vääntää siitä hollanniksi ”tas” - mutta ei, sehän olikin laukku tai kassi, eikä laukusta kai yleensä juoda kahvia. Kestää hetken muistaa, että kahville tarvitaan ”kop” tai ”mok”, kuppi tai muki.

Ja niin edelleen.

Ei ihme, että kun siirryin Saksasta Hollantiin, alkoivat molemmat kielet sekoittua ja rapautua. Aivot käyvät välillä ylikierroksilla, kun yritän näiden kanssa jongleerata. Siirrän myös saksan ilmaisuja ja rakenteita virheellisesti hollantiin. Kun mieheni kummastelee, sanon: ”Puhupa ensin itse eri kieltä koko päivä ja tule sitten kotiin puhumaan täydellistä hollantia. Ja samalla ajattele suomeksi.”

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat