Se on todettu ennenkin, että seeprapeippoparven tunne-elämä on viihdyttävämpää kuin telkkarisarja, kun sitä aikansa tuijottelee ja pääsee mukaan juonikuvioihin ja keskinäisiin suhteisiin.

Kerran oli se draama, kun pidettiin koirasta neljä päivää pikkuhäkissä erikseen, jotta sen kipeään jalkaan sai laitettua voidetta monta kertaa päivässä. Kun se palasi takaisin, huomattiin, että sen rouva oli ottanut nokkiinsa yksinäisyydestä ja muuttanut ihan toisen miesystävän pesään. Tästä tuli kavaljeerien tappelu, kun alkuperäinen mies halusi kanansa takaisin. Oli jo munankin pyöräyttänyt rakastajan kanssa. Oi voi. Mister lover lover oli pahana, kun tyttö alkoi empiä ja palata miehensä luo. Lopulta lomaromanssi oli karkoitettu.

Jossain lintukirjassa oli lause ”seeprapeippo on yksiavioinen”, mutta sanoisin, että ”seeprapeippo on 95% monogaami, mutta tapahtuu myös syrjähyppyjä, avioeroja ja satunnaista seurustelua.” Suurin osa pareista pysyy kuitenkin alusta loppuun keskenään vaihtamatta partneria, kun sen oikean on kerran löytänyt.

Seuraavalla kerralla, kun koiras tarvitsi voidekuurin tulehtuneeseen jalkaansa, eristettiin se vaimonsa kanssa tai tulee psykodraama. Otettiin molemmat sairashäkkiin. Ne olivat aika relana. Tuntui, että naaras oli ihan jees sen ajatuksen kanssa, että on nyt tässä miehensä kanssa pikkuhäkissä. Että se jotenkin tajusi, miksi se on siinä.
– Se on älykäs peippo.
– Niin on, tietysti; omaa tuotantoa.
Naaras oli nimittäin syntynyt meillä alun perin.

Joskus on se tilanne, että parvessa on enemmän koiraita kuin naaraita. Yleensä koiras on heti aika mustasukkainen, jos naaras rapsuttelee jotain muuta välillä. Ryntää sinne sanomaan mielipiteensä aika nopeasti eli tuuppaamaan vieraan miehen oksalta pois. Joskus epätasapainotilanteessa naaras onnistuu kuitenkin olemaan diplomaattinen ja tarjoamaan lämpöä kahdelle yksinäiselle koiraalle yhtaikaa. Kana istuu keskellä, ja kummassakin kyljessä kiehnää yksi koiras. Ehkä se ajattelee, että ei se toinen mies oikealla huomaa ollenkaan, että vasemmallakin on joku... ihan salaa tässä vaan. Pikku torkkujen ja rapsutteluhetken ajan tällainen kolmiosuhde saattaa kestää harmonisena.

Sitten oli se naaras, joka oli eläinkaupassa utelias ja pirteä, mutta aika solakka. Kun se pääsi meille, se näytti asettuvan viideksi päiväksi ruokakippoon suorastaan asumaan eikä lakannut syömästä. Lopulta se oli suorittanut urakkansa ja lihonut viikossa aika suureksi. Siitä saakka se on ollut iso ja hyväkuntoinen.

Aina välillä joku saa timanttisen idean alkaa rakentaa pesää ruokakippoon, siis raahata sinne pesäaineksia ja puolustaa paikkaa omana reviirinään, johon muilla ei ole asiaa. ”Räyh! Tää on mun pesä, mene pois!” Todella hyvä yritys, mutta ei käytännössä toimiva. Muut tuskin suostuvat elämään nälässä ja olemaan menemättä sinne. Yritämme ohjata tilannetta noukkimalla pesärakennelmat pois.

Kerran täydensin voimaruokaa läpinäkyvään muoviseen kippoon ja ripustin sen ehkä hitusen tavallista ylemmäs. Yleensä peipot istuvat kupin laidalla ja nokkivat kasaa päältäpäin. Mutta nyt siihen tuli yksi viereen oksalle ja alkoi nokkia kipon kylkeä, josta näkyi ruoka läpi. Ihmetteli, miksei tästä tule herkku suuhun. Se naputteli ja yritteli, ja siihen tuli rouvakin viereen nokittelemaan kippoa turhaan ja oli, että höh.

Huusin miestä hätiin:
– Hei, meidän kotieläimet on tyhmiä, tee jotain!

Joskus sanommekin niille lohduttavasti: ”Seeprapeippo ei ole se kaikkein älykkäin luomakunnan hahmo, mutta olette te silti suloisia.” Tai: ”Ei fiksuus olekaan lemmikkieläimen tehtävä.”

"Kohta pyöräytän munan tänne ruokakippoon!"
"Kohta pyöräytän munan tänne ruokakippoon!"

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Hassun hauskoja lintuja! Oliko teillä lintusitteri sillä aikaa, kun olitte Norjassa?

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017

Heippa! Nämä on sellaisia touhukkaita tosiaan, aina joku tilanne menossa. Lintusitteri onkin tärkeä asia aina järjestää. Meillä asuu onneksi parin korttelin päässä vanha tuttu, jolla on itsellä papukaijoja ja joka tietää lintuhommat, ja hän käy meidän reissujen aikana vaihtamassa puhtaat juomavedet ja lisäämässä ruokaa kippoihin. Viikonlopun yli peipot voisi jättää pärjäämään yksinkin, jos on täydentänyt kaikki varastot valmiiksi, muttei sen pidempään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Retkiä ja ulkomaan arkea, työtä ja pieniä ilmiöitä. Matkailua, musiikkia, lintuja, luontoa, lentokoneita, Suomea ja muita kulttuureja. Säpinää ja mietintöjä Hollannista käsin.

Sähköposti hollanninhippiainen@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat