Syyskuussa olen oppinut taas leikkimään.

Se on yhden pikkulikan ansiota, joka majoittui meillä äitinsä, minun ystäväni, kanssa pari viikkoa. Pikkulikka teki polvestani moottoritien pikkuautolla ja muistutti minkälainen kikatushepuli tulee, kun kutittaa. Luimme Aino-kirjoja ja köllötimme.

Hän soitti vaaleanpunaista ukulelea ja minä keksin laulunsanoja.  Aika hauskoja biisejä me tehtiinkin: Kettu on sukassa, Kissa sanoo mau mau mau ja Myyrä on maan alla. Toki ne kaikki olivat jokseenkin sävelkulultaan samanlaisia ja niissä oli aina eläin, mutta johan se on todettu, että yksinkertainen on kaunista.

Kun äiti ja pikkulikka lähtivät, tuli paitsi ikävä, myös haikeus siitä, että tähänkö tämä leikki nyt loppui.

Oli nimittäin virkistävää villiinnyttää mielikuvituksensa hurjaan laukkaan. Lapsena mie leikin kaikin mahdollisin tavoin: tein majoja takapihan metsään, piirsin, keinuin, seikkailin kellarissa.

Vielä ala-asteellakin leikimme nukkekotia ystäväni kanssa aamuisin ennen koulua meidän keittiössämme. Sitten potkimme itsemme lumista alamäkea alas kouluun hänen punaisella potkukelkallaan.(Rovaniemellä voi tehdä niin!)

Yläasteella kävin kuvataidekoulussa, tanssitunneilla ja teatteriharkoissa.

Sitten lukiossa tuli kai jo vähän kiire aikuistua ja miettiä, onko CV:ni riittävän pitkä, lyhyt tai selkeä. Leikkiminen alkoi loppua. Pärjääminen kiinnosti enemmän.

Onneksi nyt tuli pikkulikka.
Muistin taas, miltä se mielikuvitus tuntuu. Nyt olen yrittänyt viime päivinä leikkiä mahdollisimman paljon, eri tavoin, vaikka "aikuismaisestikin."

Torstaina, kun oli surullinen olo, kävin rannassa katsomassa nukkuvia sorsia, luin kirjaa ja maalasin taulun. Siitä tuli, no, keltainen.

Perjantaina pyöräilin kaikkialle ja kävin mummini kanssa syömässä sportbaarissa, kun lakko sulki lounaspaikkamme. Olimme aikamoinen näky kapakassa, jonka kantikset ovat keski-ikäisiä miehiä.

Lauantaina askartelin synttärikortin ystävälle ja kävin kekkereillä.

Sunnuntaina olin improtreeneissä, joiden jälkeen leikimme joulua ulkona syysauringossa pikkujoulukuviamme varten. Kuvat epäonnistuivat, mutta olihan se hauskaa syödä pipareita.

Kävimme sunnuntaina myös poikaystäväni kanssa Rakkautta & Anarkiaa -festareiden leffoissa. Ensimmäinen näkemämme elokuva The Brand New Testament  sijoittuu Brysseliin ja kertoo Jumalan tyttärestä Easta. Tyttö päättää pistää hanttiin koomiselle, joskin alkoholisoituneelle ja väkivaltaiselle isälleen,  ja karkaa pesukoneen rummun kautta ulos ensimmäistä kertaa elämässään. Hän hankkii kuusi apostolia lisää ja samalla hän tulee sekoittaneeksi ja pelastaneeksi muutaman ihmiselämän. Tulos: hullunkurista mustaa huumoria ja hinku piipahtaa Brysselissä.

Toinen näkemämme elokuva, The Measure of a Man, kertoo työttömästä miehestä, joka yrittää elättää vaimonsa ja kehitysvammaisen poikansa. Hän saa työpaikan kaupan vartijana, mutta joutuu zoomaamaan valvontakameransa pikkumaisesti jopa myyjien toimintaan. Elokuva esitteli työelämää ja systeemiä, joka kyykyttää ihmisiä. Niitä ihmisiä, jotka yrittävät pärjätä.

Puistatti, kun katsoin elokuvan pomoa, joka yhdessä kohtauksessa piti ylevää puhetta eläköityvälle työntekijälle ja toisessa hetkessä läksytti työntekijää, joka keräsi luvatta jotain himpskatin alekuponkeja. Elokuva muistutti, miksi leikkiä ja lempeyttä tarvitaan. 

Olen tässä leikkiessäni miettinyt, mitä oikeastaan on leikki. Mitä se voi olla aikuisena?

Sitten muistin. Viisaan ystäväni Helinän kiukkuinen lausahdus viime kesältä selittää, mistä leikissä on kysymys:

"Ihmisten pitäisi tehdä sydämen asioita, eikä tärkeillä!"
 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram