Pikaterveiset peiton alta! Makaan Tartossa tutussa majatalossa ja silittelen isoja puisia seinäparruja. Kohta lähdetään myyjäisiin.

Kun kaikki muuttuu, yksi asia ei muutu: isäpuoleni ja minä matkaamme joka vuosi Tartoon jouluostoksille ja etenkin lomailemaan ja nollaamaan kuluneen vuoden.

Tarton matkailumotto on "City of good thoughts." Hyvien ajatusten kaupunki.

Hyvin valittu motto. Täällä on hyviä ajatuksia ja monia hyvän elämän aineksia. Olen tehnyt havaintoja:

Mies pusuttelee vauvaansa vaatekaupassa sillä aikaa kun nainen valitsee pipoa.

Vanha mummo mittailee sormillaan peukaloani löytääkseen neulomistaan lapasista juuri minulle oikeat. Hän toivottaa kaikkea hyvää ja kaunista joulun aikaa.

Pariskunnat pussailevat ja kulkevat käsi kädessä. Bussissa tyttö istuu pojan sylissä.

Mies kantaa pikkutyttöä olkapäillään.

Nelihenkinen perhe kuljeksii kadulla. Lapset höpöttelevät edellä. Mies ja nainen pitävät toisiaan vyötäisiltä kiinni kävellessään vierekkäin.

Joulumyyjäisissä myydään turvakodissa asuvien lasten tekemiä kilpikonnamagneetteja.

Nainen antaa vauhtia pikkupojalle puisessa karusellissa.

Kirjaston lukusalissa vanhat miehet lukevat sanomalehtia ja seinällä on taideteos Sofi Oksasesta.

Tarjoilijat hämmentyvät jos eivät saa tarjoilla pöytään.

Pienet lapset saavat opetella kävelemään ulkona ihan rauhassa. Vanhemmat kulkevat heidän takanaan hiljakseen ja hymyillen.

Vanhat rouvat höpöttelevät hienot hatut päässään kahvilassa.

Torille on pystytetty keinumetsä, jossa turistit ja paikalliset saavat keinua puiden keskellä, jouluvalojen hämyssä ja juoda glögiä.

♢♢♢♢♢

Toki voisi puhua pesukarhuista, jotka ovat pienessä häkissä ostoskeskuksen eläinkaupassa hinnalla 527e/kappale, tai siitä, että lempikirpputorini myyjällä on edelleen samat mekot myynnissä kuin viime vuonna ja kirpparilla haisee entistä pahemmin home. Voisi todeta että tuskin mummot pelkästä ilosta lapasia neulovat. Voisi sanoa että kaupunki on harmaa ja rapistunut, ja että monet vanhat ihmiset seisovat bussipysäkillä kasvot uurteilla ja ilman hymyä. Että kuulemma yliopiston halutaan vähentävän henkilöstöä. Että lasten Lucia-kulkue kirkossa ei ollut yhtä kaunis ja pyhä kuin aiemmin, sillä nyt kaikki vanhemmat halusivat ottaa kuvia muistoksi tai Facebookiin. Jag tänder glädjens ljus. Sytytän ilon salaman ja räps. Toki voisi sanoa.

Mutta keskityn hyviin ajatuksiin ja lähden ostamaan lisää lapasia mummoilta, jotka mittaavat peukaloni.

Kommentit (2)

Kata

Olen syntynyt vuonna 1976 Tartossa. Muuttanut pois Suomeen sieltä 1991. Allekirjoitan jokaisen hetken. Sait hymyn huulilleni ja vähän surullisen olon, mutta hyvällä tavalla.

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram