Minulla oli ilo haastatella viime viikolla kolmea ammattijärjestäjää. Vaikka emme varsinaisesti puhuneet vinkeistä, miten kodin saisi kodin kuntoon, tuli minulla taas olo, että järjestelmällisyyttä voisi tosiaan olla enemmän. Toivon lisää järjestystä a) kotiini  b) kalenteriini.

Miksi? Koska minulla menee turhaa aikaa tavaroiden etsintään, kaunis kotini peittyy vaateröykkiöihin, maksan silloin tällöin turhan 5 euron huomautusmaksun laskusta, jonka olen unohtanut maksaa pinottuani sen piiloon kirjojen alle.

Koska aina juoksen ratikkaan. Koska odotutan ystäviäni. Koska toissapäivänä oikeasti laimensin koulun kuumaa kasvissosekeittoa kylmällä maidolla, että olisin ehtinyt Elämäntaitokurssin tunnille. Heh heh ja ai että oli ihana ryystää mautonta velliä ja miettiä miten hieno ihminen minusta kohta kurssilla tuleekaan.

Kuten kirjoitin hyvien asioiden listallani, valokuvaaja Veikko Kähkönen sanoi eräällä luennolla, että järjestelmällisyyttä voi opetella. Olen päättänyt opetella.

Siksi olen itse yksi niistä, jotka ovat innostuneet siivousmetodi KonMarista joskaan en ole raivannut aikataulustani tilaa kotini kunnolliselle raivaamiselle. Siksi olen alkanut siivota sälälaatikko kerrallaan, ja hitsi siitä on tullut hyvä fiilis. Kotitoimistoni (kuvassa yllä) alkaa olla jo hiukan harmonisempi.

Kalenteri on pahempi kukistettava. Kaaos siellä ei ole niin konkreettista, siihen on vaikeampi tarttua. Ja niin moni asia on minusta riippumaton. Tosin kuulin jonkun sanovan, että kiire on keksittyä. Hamsterikin pyörittää itse juoksupyöräänsä. 

Eli minä itse olen vastuussa siitä, jos minulla on kiire. Minä itse olen ottanut kontolleni asiat, joiden vuoksi nukun huonosti tai vaikka sitten laimentelen keittoja maidolla. Minä en ole osannut laskea, kuinka paljon asioihin oikeasti kuluu aikaa.

Siitähän on ainakin omalla kohdallani kyse: arvioni on aina todellisuutta posiitivisempi. Aina tulee muutoksia. Eilen istuin nuoren ihanan kampaajaopiskelijan käsittelyssä kolme tuntia, vaikka luulin siihen kuluvan korkeintaan kaksi.

Tällä viikolla olen pyrkinyt ottamaan paremmin vastuuta hetkistä, joissa olen:

Sanoin esimerkiksi parilleni koulussa, ettei minulla ole aikaa tehdä esitelmää loppuun kotona, sillä olin varannut sen loppuun tekemiselle juuri yhteistä aikaa. (Hassasimme ajan opettelemalla hyvin hidasta, meille uutta tietokoneohjelmaa.) No, esitelmä on silti kesken, ja teemme sitä kotona tahoillamme, mutta sainpas sanottua.

Tällä viikolla on niin paljon tehtäviä, että olen ollut stressaantunut, kiukkuinen ja itkuinen. En ole keksinyt muuta keinoa kuin tehdä asian kerrallaan ja hengitellä. Syödä, nukkua ja taas: tehdä asian kerrallaan.

Ostin myös neilikoita työpöydälle. Se on tämän viikon paras toimenpide parempaan ajanhallintaan: istun mielummin työpöydän ääreen, kun jokin muu kuin stressi toivottaa minut tervetulleeksi töihin.

Mitä hyviä konkreettisia vinkkejä sinulla on parempaan ajanhallintaan? Kommentoi alle ja otan  vinkkisi heti kokeiluun.

Kommentit (1)

AnRe

Eräs täti (ei minun) on sanonut viisaasti: Mitään ei "pidä tehdä" vaan ne "saa tehdä", itse olet kalenterisi täyttänyt. Sen jälkeen, kun kuulin tämän, muutin yhtä sanaa. Nyt eivät asiat olekaan tuntuneet enää niin raskailta!

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram