Ilmeisesti on tarkoitettu niin, että kauniin neuleen takia pitää kärsiä.

Olen käyttänyt kuukausia ilolla enoni vanhaa kaunista ja reilua villapaitaa, jonka langat ovat niin haperoituneet, että se kirjaimellisesti purkautuu päältäni. Yhden neulojamestarin tuomio: ei korjattavissa. Rakastan tuota paitaa ja siksi pidän sitä epätoivoisesti kasassa mm. hakaneulalla, mutta olen myös tietoinen siitä, että purkautuvan villapaidan pitäminen ei ole pitkäkestoinen vaihtoehto.

Edellinen neulekin, pehmeää kashmiria ollut takki, oli ihana: sain sen poikaystäväni äidiltä ja käytin sitä joka päivä, kunnes poikaystäväni jokseenkin kielsi käyttämästä sitä. Ilmeisesti näytin jo aika karsealta kuluneen ja ryvettyneen kashmirtakkini kanssa (ja ilmeisesti saattaa myös tuntua oudolta, että tyttöystävä käyttää äitin vanhoja vaatteita?)

Niin: nyt etsin kaunista ja käytännöllistä neuletta. Etsinnässäni olen tullut siihen tulokseen, että neuleen löytäminen isokokoiselle ja muodokkaalle naiselle on ikävä kyllä yhtä sovituskoppihelvettiä. Joko neuleet nuolevat ihoa tai majoittuvat päälleni kuin metsäteltta.

Ja senhän mie kyllä tiiän, että on kaksi ratkaisua liian paksuihin käsivarsiin ja muihin itseä häiritseviin löllyköihin: hyväksyä ne tai tehdä niille jotain. Silti en hyväksy sitä, että neule saa minut näyttämään huonovointiselta ja saamattomalta pötkylältä. Ja entäpä tissini! Rinnat näyttävät useimmissa neuleissa surullisilta ja eriparisilta ketunkuonoilta.

Kävin eilen koittamassa tuota kuvissa näkyvää ihanan pehmeää neuletta. Ei. Ei hyvät hyssykät ei.
Myyjänä oli ikäiseni, minua kolme kertaa pienempi nainen. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, että pieni tai hoikka ihminen itsekään aina heti  löytäisi vaatteita tai aina rakastaisi kehoaan, joten selitin ongelmani: en löydä neuletta, joka sopisi juuri minulle, minun muotoihini.
Osoitin kapeaa vyötäröäni ja heiluttelin käsiä isoilla rinnoillani ja vatsallani.

Tyttö hymyili vaisusti.

Niinpä: juuri silloin kun olet ulkonäkösi ja vartalosi kanssa kohta massiivisessa kriisissä, sattuu sinulle pelokas myyjä, joka ei osaa handlata tilannetta.

Yritin vielä: olen näet aika isokokoinen, ja tämä malli saa minut näyttämään...(valaalta, halutti sanoa) no, ei hyvältä. En haluaisi, että neule näyttää kaiken...Toisaalta, vyötärö saisi vähän näkyä.

Kokeilimme eri vaihtoehtoja. Myyjä yrittti parhaansa: tuossa ei näy niin paljon, tuossa näkyy. 

Lopulta tein, kuten väsynyt ja kauppaan, vaatteisiin sekä itseensä tyytymätön asiakas yleensä: valehtelin. "Kiitos paljon, täähän on ihan kiva. Mietin silti yön yli, ostanko..." Jotenkin ne ylpeyden rippeet pitää kaupan kokolattiamatolta poimia!

Sovituskoppisirkuksen jälkeen tein päätöksen: ostan ensin itselleni upeat ja hyvät rintaliivit, joissa rintani eivät mökötä, ja käyn pari kertaa lenkillä korjatakseni hieman suhdetta kehooni, ja sitten palaan uudelleen neuleasiaan. Adjö vaan!

...Ellei jollakulla ole takataskussa vinkkiä ihanasta neuleesta? Vinkkaa ihmeessä!

Kommentit (1)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram