Enää vajaa kuukausi opiskelua ammattikorkeassa!  Se tarkoittaa loppukiriä: radiotyötä, videotyötä, kirjoittamista, tenttiin lukemista..  Ja sitä, että lähtee koulusta perjantaina klo 21 ja palaa sinne lauantaina klo 9.

Kun välillä käy kotona, on vähän töttöröö.

Siksi on ihanaa, että viime lauantai oli täysin menoton ja paineeton. Pidimme kämppikseni ja yhteisen ystävämme kanssa ex tempore ranskalaisten leffojen illan.

Ranskalaista häähumua -elokuva, ihan hirveä, en suosittele. Bélieren perhe, ihan ok. Irtokarkit, suosittelen. Seura, todella hyvää. 

Sunnuntaiaamuna pohdin sängyssä tehdäkö rästihommia vai huilata. Tajusin tarvitsevani tauon: ei menoja, ei somea, ei töitä tai koulujuttuja. Maanantaina sitten.

Lähdin huilimaan jäähallin kirpputorille. Siellä oli hauska meininki: yllättäen aika vanhoja ihmisiä myyntipöytien takana. Kiinnostavaa, erikoista tavaraa.

Salaisuus: löysin mummille joululahjaksi astian, tuhkakupilta näyttävän matalan kulhon, jossa oli ruutukuninkaan kuva. "Ruutu on onnen korttini, ruutuseiska", selitti myyjä. Hän kertoi löytäneensä kadulta eri puolilta kaupunkia kolme ruutuseiskaa. "Sanoin kaverille, että tämän on pakko tarkoittaa jotain. Mulla on yksi ruutuseiska lompakossa nytkin." 

Kysyin, miten mies raaski luopua astiasta. "Siinä on kunkku, mun juttu on se ruutuseiska." Olin tyytyväinen löytööni: mummi pelaa pasianssia joka aamu ja ruutukuninkaan syliin hän voi asettaa korttipakkansa. Toki mummi ei tarvitse enää yhtään ylimääräistä kippoa tai kuppoa, mutta ehkä tämä ruutukuningas on poikkeus.

Löysin myös kolme kivaa paitaa yhteensä 6 euroa, kynttilänjalat 4 euroa, korvikset 0,50 euroa, shortsit 1 euro. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen.

Päivän hengailin kotona ja saimme kämppiksen kanssa päähämme rumsteerata kotia jouluisampaan fiilikseen. Olipa ihana toivottaa joulu tervetulleeksi kotiin!

Illalla kiertelin keskustassa ikkunaostoksilla ihailemassa jouluvaloja (ylhäällä kuvassa Granitin valot, alhaalla Habitatin jouluehostusta) ja kävin vielä Design District Helsingin joulumyyjäisissä Wanhalla.

Olisin halunnut ostaa myyjäisistä sieltä Likrearton puulle painetun herkän kukkataulun. Minua oli jäänyt vaivaamaan, etten ostanut sitä kotiimme kesällä. Valitettavasti työ oli ehditty myydä jollekin onnekkaalle.

Oppi itselle: jos taulu koskettaa sinua tavalla jota et osaa nimetä ja se maksaa vain 50 euroa, osta se.

Sunnuntai-illan olin kotona, tein pizzaa (johon päärynä muuten sopii mainiosti!), kaivoin joulukoristeita esiin ja katsoin Silta-sarjaa poikaystäväni kanssa. Nyt kun annoin joulun ja levon halailla, olen valmis tiukkaan loppurutistukseen! Tervetuloa maanantai ja viimeiset viikot opiskelijana. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram