Aamuyöllä klo 04.03 bussissa haisee aina hampurilainen. Sen hajun on ehkä silti ehtinyt unohtaa. Äsken sitä seisoi pysäkillä ajatellen, että tässä aamussa, jona matkustaa lentokentälle ja lentää muualle, olisi jotain ihmeellistä tai juhlallista. Hampurilaisen haju leijuu vahvana.

Kun kävelee bussin käytävää perälle, huomaa että moni matkustajista vähän huojuu, vaikka bussi on paikoillaan. 

Perällä istuu vaalea tyttö, jonka silmät ovat vetiset, punaiset ja hän näyttää kalpealta. Hän hokee puhelimeen espanjaksi jotain. Dos minutos dos...

Mustaan kuluneeseen tuulitakkiin pukeutunut mies jää Tilkan kohdalla ja toivottaa koko bussin väelle mukavaa iltaa. 

​​​​​Ennen Martinlaaksoa tien varressa on kaksimetrinen valomainos, jossa Antti Tuisku tuijottaa. Toisella puolella Antti Tuisku on naisen kanssa. Huokaa ehkä korvaan. En kommentoi.


Aina kun bussi pysähtyy, tekee se keskioven kohdalle asvalttiin ison valospotin, jonka hohteeseen kukaan ei astu. Kaikki astuvat ohi.

Louhelan kohdalla näyttää tutulta. Laatikkomaisia kerrostaloja. Sitten sitä muistaa: täällä tuli käytyä pariin otteeseen viime kesänä kylässä uuden ystävän luona. Keskustelut virtaavat mieleen. Ne kuulsivat herkkyyttä, jota on vain keskusteluissa joissa kerrotaan omasta elämästä toiselle ensimmäistä kertaa. Kuin pohjustuksena jollekin.

Martinlaakson asemalla maassa makaavat poikittain yksinäiset ostoskärryt. Ylästön kyltin takaa nousee aurinko.Valomainoksissa on naisia ja miehiä mustissa jakuissa. 

Oikealla on Siwa. Se näyttää juuri siltä, josta oli vaikea löytää takaovea, jotta pääsisi ennen kaupan aukaisemista sisään. Haukut myöhästymisestä rakensivat ison palan kurkkuun ja  pala kasvoi vielä silloinkin kun asiakas kysyi missä ovat banaanit, eikä ollut hajuakaan. Sitten sitä myi väärin loton.

Peltoa, peltoa, peltoa. 

Aurinko on noussut, kun bussi kartaa kyltin alle, jossa lukee T1, ja  kohta saa lähteä. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram