Kun olin pieni, äiti järjesti joka vuosi minulle suuret synttärit: kellarin kerhohuone täyttyi lapsista ja aikuisista, köökkivuoroon joutuneet ystävät paistoivat hikihatussa pitsaa ja olipa kerran juhlissa pehmiskonekin. Koko tuttavapiiri kutsuttiin paikalle ja kutsuissa mainittiin aina: "Mummi tulee myös!" Juhlat olivat aina yhteisöllisiä ja iloisia, ja mie olin niiden keskipiste. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miten juhlittu ja hemmoteltu lapsi olen ollut. Ja miten arvokasta se on ollut itsetunnolleni.

Aikuisempana en ole juhlinut synttäreitä niin suureen malliin. Sain kyllä ihanan yllätyspäivän, kun täytin 18 vuotta ja olen pitänyt pieniä illanistujaisia, tai vähän suurempia kotibileitä. Mutta nyt aikuisempana on tullut aina halu pikkumyyräillä: napata synttäripäivänsä kainaloon ja piileskelle jossain. "No älkää nyt minusta numeroa tehkö..." Ehkä on jokin yleinen paine juhlia hillitysti ja olla niin nöyrä kuin vaan voi: "Noo, mie tässä vaan yhen vuojen lissää elin."

Mutta miksi! Synttärithän on ihan loistava konsepti: ainakin kerran vuodessa on hyvä tehdä itsestään numero ja iloita omasta elämästään.

Perjantaina oli synttärini. Vietin ne Helsingin Kalliossa, baarissa nimeltä Oiva. Kutsut "juhliin" lähetin viimetipassa tekstarilla ja siksi minut yllättikin, miten moni tuli juhlistamaan.... minua. Olin aivan häkeltynyt. Ja lopulta aika hiprakassa. Sain lahjaksi aika monta salmarishottia.

Oli niin kivat synttärit, että totesin, etten enää ikinä pikkumyyräile synttäreiden kohdalla.

Facebook-seinä täynnä onnitteluja on ihana homma, mutta kyllä synttärit kannattaa viiä oikean elämän tasolle: skoolata, kuhista, jutella ja nauraa yhdessä rakkaiden kanssa!

Olin aiemmin viikolla hakenut maistraatista virkatodistuksen, jossa nimeni alla luki "Elää".
Sama luki vanhempieni kohdalla. Kun sen näki paperilla, muisti, että se ei tosiaan ole itsestäänselvyys että elää.

p.s. Kuvissa kämppikseltä saatu synttärikukka. Juhlista ei ole kuvia. Oli niin mukavaa, ettei ehtinyt kuvata.

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram