Sen lisäksi, että olen nähnyt kaikki ruotsalaiset Beck-dekkarifilmit, olen katsonut läjäpäin hömppäelokuvia. Eli leffoja, joissa joku rakastuu ja joku särkee sydämensä. Hömppäelokuvaa katsoessa voi nauraa, itkeä ja syödä jäätelöä verkkarit jalassa.  

Uskon vahvasti siihen, että sana hömppäelokuva ei tarkoita suoraan huonoa elokuvaa. Toki olen nähnyt uuvuksiin saakka elokuvia, joiden ensimmäisillä minuuteilla olen miettinyt, että äh, ei helvetti taas tätä kliseistä sontaa. Näin samanlaisen elokuvan jo vuonna ysikasi. 

Nyt olen huomannut, että usein elokuvan nimi pilaa elokuvan ennen kuin kukaan on ehtinyt painaa play. Esimerkiksi jostain syystä aina kevyen draaman tai kevyen romanttisen komedian suomenkieliseen nimeen halutaan ympätä sana RAKKAUS.  

Leffavuokraamossa tai kirjastossa en enää valitsekaan elokuvaa vain nimen perusteella. Hyvät hömppäelokuvat jäävät löytämättä, jos diskaa hömppäpätkän pois pelistä nimen takia. Olen löytänyt pari hyvää hömppää. Olkaa hyvät, tässä myös villejä ehdotuksia uusiksi nimiksi. 

Neljä persoonallista hömppäelokuvaa,
joita et valitsisi nimen perusteella

Love is all you need
Ohjaus: Susanne Bier

Tanskalainen Ida(Trine Dyrholm) pelkää syöpänsä uusivan ja joutuu samalla kestämään urpoa ja itsekeskeistä aviomiestään (Silta-sarjan Martin Rohde, eli Kim Bodnia, yllätysyllätys taas pettäjämiehen roolissa). Ida ruttaa parkkihallissa tyttärensä appiukon auton ja lentää Italiaan nauttimaan elämästä ja häistä. Kappas, Italiassa onkin ihanaa. Kappas, juoni osaakin olla yllättävä. 

Katso, kun kaipaat aurinkoa, toivoa ja tavallisia ihmisiä elokuviin. 
Parempia nimiä: Kalju nainen rannalla, Pierce Brosnan osaakin olla viehättävä eikä vain imelä ja korni, Unohda aviomies ja valitse elämä, Miksi ex-miehen uusi on aina järkyttävä bimbo, Häät yhtä helvettiä. 

Rakkautta Detroitissa
Ohjaus: Lee Kirk

Elokuvan alkuperäinen nimi The Giant Mechanical Man on sata kertaa kiinnostavampi, kuin Suomen versioon läntätty nimi. DVD-levyn kanteen on läntätty isolla myös näyttelijäkaartista menestyneimmän Malin Åkermanin naama, vaikka hän on vain sivuroolissa. Päähenkilö on 30-vuotias Janice (Jenna Ficher), joka ei tiedä, mitä tekisi ammatikseen ja joka joutuu kestämään diivasiskonsa tungetteluja. Janice kohtaa katutaiteilijana työskentelevän Timin (Chris Messina). Ja sittenhän synkkaa. Elokuva alkaa heti kiinnostavasti ja kuvaa kauniisti alakuloa suurkaupungissa. 

Katso, kun et tiedä, mille alkaa elämässä, olet melankolinen, etsit rakkautta ja perheesi luulee tietävänsä miten sinun tulisi elää. 
Parempi nimi: The Giant Mechanical Man, Pomoni on idiootti, Olen kolmekymppinen ja silti tarvitsen opoa, Siskoni naittaa minua ääliölle. 

 

Stuck in Love 
Ohjaus: Josh Boone

Sympaattinen elokuva omalaatuisesta kirjailijaperheestä, nuoruudesta ja ihmissuhteiden kinkkisyydestä. Elokuva näyttää, miten nuhruisia ja hajalla ihmiset ovat eron hetkillä ja kuinka kovuudella voi pitää parhaat tyypit loitolla. Ja jos vihaat Greg Kinnearia, niin tämä elokuva voi jopa muuttaa mielesi. 

Katso, kun menetät hermosi puolisoosi, haluat elää vähän nuoruutta ja muistaa, että kaikki me olemme vain ihmisiä. 
Parempia nimiä: Kirjailijoiden talo, Odotusajalla, Vaimo uuden kanssa ikkunassa, Kirjailija kylpytakissa koko päivän, Älä sit satuta mua, jos päästän lähelle, Älä sekaannu narkkarityttöihin, Valitse se kiltti tyyppi, Miksi juhlat menee aina vituiksi

Rakkauden palapeli 
Ohjaus: Cédric Klapisch

Päähenkilönä on vaihteeksi ranskalainen mies, Xavier (Romain Duris), työssään menestynyt ja elämässään epäonnistunut nelikymppinen kirjailija. Vaimo vie lapset New Yorkiin, joten ei auta kuin mennä perässä. Onneksi siellä on myös lesbo ystävär, jolle Xavier on lahjoittanut siittiöitä ja jonka upeassa loftissa hän voi asua. Onneksi elämään pölähtää myös vanha heila (Audrey Tautou) muksuineen. 

Katso, kun kaipaat suhailuja New Yorkissa, uutta vinkkeliä pölyisiin perhemalleihin ja tuntea, että ehkä oma elämäsi onkin aika simppeliä.
Parempiä nimiä: Ex-vaimoni uusi mies on minua pitempi ja rikkaampi, Montako lasta mulla olikaan, Kirjoitan menestyskirjan kunhan vähän ensin elän, Vanha suola janottaa ja spermaa voi luovuttaa, No onhan tää elämä ihan hauska kaaos

---

Iloisia elokuvahetkiä!

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram