Aloitin tämän naistenpäivän lukemalla eilistä hesaria paremmin (koska olin solidaarinen ja annoin kämppiksen syventyä uusimpaan) ja luin tämän hätkähdyttävän jutun Bangladeshin sananvapaustilanteesta ja siitä, kuinka 84 bloggaajaa on jihadistien tappolistalla.

Mie tokasin, että aina välillä sitä miettii, ettei olekaan niin rohkea. Kämppikseni huokaisi, katsoi minua lempällä ilmeellä, että oletpa naivi. Hän totesi tyynesti: "Olet sie rohkea - tämän yhteiskunnan raameissa."

Mie vänkäsin: "Mutta mie saanki kirjoittaa mitä vaan. Mutta jossain Bangladeshissa mie vaan pissaisin housuun ja menisin maan alle. En mie siellä uskaltaisi edes twiitata."

Siis oikeastihan tuo hesarin juttu ei ole hätkähdyttävä. Siis jos yhtään on perillä maailmasta, juttu ei tunnu isolta uutiselta. Mutta silti sitä pääsee unohtamaan, miten hurjan helppoa kaikki on täällä. Siksi artikkeli on hätkähdyttävä.

On hätkähdyttävää, kuinka vapaasti saan olla minä.

Olen saanut valita, missä asun ja miten elän. Välillä on rahahuolia, mutta niidenkin kanssa pärjään. Saan kirjoittaa ja sanoa, mitä haluan. Pukeutua, miten haluan. Saan valita jumppaanko vai syönkö suklaata. Jonkun ei tarvitse sitäkään miettiä, kun on elintärkeämpää tekemistä.

Saan nauttia ja ilmaista itseäni. Sain valita 20-vuotiaana, että opiskelen toimittajaksi. (Vaikka kyllä: aika sokkona se valinta tuli tehtyä, pirun nuoruus!) Saan itse päättää, ketkä ovat ystäviäni. Saan luottaa ihmisiin, eikä minun tarvitse pälyillä olkani ylitse. Pelätä, juosta karkuun tai pysyä paikoillaan.

Saan itse päättää kenen kanssa seurustelen, haaveilen ja rakastelen. Saan valita, silvotaanko sukupuolielimiäni ja mihin niitä ylipäätään käytän. Saan valita, millainen nainen olen.

Ei naisena olo Suomessa toki pelkkää auvoa ole:

Aina en mahdu isoimpaankaan mekkoon sovituskopissa ja silloin tunnen itseni vääränlaiseksi. Kun bikinimainoksessa on kerrankin normaalikokoinen tai isolanteinen malli, ilahdun koska näen kuvassa vähän minua.
En tiedä, mitä näkevät ne naiset, jotka eivät haluaisi olla niin pirusti naisia, vaan haluaisivat olla vain ihmisiä ja uida.

Välillä muistan, ettei minun vääränkokoinen kehoni ole vain minun: ratikassa vanha mies tulee liian lähelle tai nuori mies tuijottaa minua.

Tai jos erehdyn olemaan vääristä asioista jotain mieltä, on se merkki siitä, että haluan pitää ääntä myös kaikkien alla, alasti ja maksusta.

Ja jostain syystä miehen lompakossa on enemmän euroja kuin naisen. Harva nainen uskaltaa mainita työhaastattelussa, että rakastaa lapsiaan työtään enemmän tai yhtä paljon. Mies taas voi sanoa ylpeänä olevansa kolmen muksun iskä. 
 
Ei edes mennä tuhansiin mustiin silmiin ja tarinoihin: hyökkäileviin kaapinoviin ja krapulaansa yökkäileviin aviomiehiin.

Mutta kaikesta huolimatta: usein juuri täällä, Suomessa, minä saan onnekseni olla sellainen nainen kuin olen.

Isoimmat esteet naiseudelleni ja ihmisyydelleni teen minä itse. Vaatimalla, soimaamalla, rajoittamalla, haukkumalla, luokittelemalla ja etenkin vähättelemällä itseäni.

Olen nyt osallistujana aiemmin kehumassani korkeakoulusta valmistuneiden nuorten ryhmässä. Viime kerralla saimme tehtäväksi kysyä läheisiltä ihmisiltä kolme kysymystä meistä itsestämme:

1) Mihin kysyisit minulta neuvoa tai apua?
2) Mitä ihailet minussa?
3) Miten muuten kuvailisit minua?

Saamani vastaukset ovat huikeita. Osaisinpa itse kuvailla itseäni useammin niillä sanoin: ihana, rohkea, vitsailija, nokkela, perinpohjainen, luova, aivan ihana...

Lisäksi meidän piti valita itsestämme omasta mielestä kiva, itselle mieluinen valokuva.

Valitsin kuvan, jonka ihana ja taitava Sofia Anton on ottanut. Katson siinä kameraan. En esitä mitään tai ilmeile: olen vain minä. Koska saan olla.

Rohkeaa naistenpäivää!

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram