Seitsemän minuuttia luppoaikaa, päätän poiketa antikvariaattiin kadunkulmassa. Huhuu, kysyn ovella. Kirjapinojen takaa kuuluu ääni. Kysyn, olisiko miehellä kirjaa akvaariokaloista, kun Pasilan kirjastossa ei ollut. "Katsotaanpa. No, on täällä hevosia, ja hiiriä..." mies kaivaa kirjakasaa. "Tässä. 120 akvaariokalaa." Mies pistää hinnan puoliksi ja ojennan kolikot. "Kuittia?", mies kysyy. "En mie tarvi, kiitos", vastaan. Mies toteaa, että hänen pitää se kuitenkin tehdä, ota nyt, ettei mennä ihan Kreikan tilanteeseen. Täytyy pitää tää oma yhteiskunta pyörimässä, mies juttelee. "Me käytiin viemässä viemässä Kosin kaupunkiin sinne pakolaisille saippuaa. Ostettiin täältä ja vietiin sinne Punaiselle ristille, ne jako sitten ne. Tuli sellainen olo, että jotain pitää tehdä. Sitä oli suunniteltu jo kauan. Nythän se tilanne oli muuttunut, mutta ei siellä hengenvaara ole, niin päätettiin mennä. Enemmän se saippua oli sellainen symbolinen ele. Aina jotain pientä voi tehdä." Tuijotan miestä. Seitsemän minuutin luppoaika on huvennut. Kiitän häkeltyneenä ja lähden 120 akvaariokalaa kainalossani.

Kommentit (2)

Iiris
Liittynyt14.10.2015

Aivan ihana arjen kokemus. Päähänpistot ja pistäytymiset tuovat iloa. Ja sait mitä tarvitsit ja paljon muutakin!

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram