Terveiset mummin luota. Parvekkeella oli uudet, ihanat vävyn tuomat  orvokit. 

Minun mummilani on parin kilometrin päässä kodistani, Helsingissä ratikkakiskojen varrella. Ei siis missään maaseudulla, kaukana, matkan päässä. 

Silti mummilani on juuri sopivasti ihan muualla. Menin pitkästä aikaa yökylään perjantaina. Ja jo lauantaiaamuna tuntui, että peruspalikat sisälläni  ovat taas järjestyksessä. Oli rauhallinen ja levännyt olo. 

Uskon, että ihmisen on hyvä palata tasaisin väliajoin niihin  paikkoihin, joissa on levollinen olo. Ja sellainen, ettei tarvitse esittää mitään. 

Toki ihan kotonakin pitäisi olla sellainen olo, mutta kyllä pikkuretki toisen ihmisen huolenpidon piiriin tai toisiin maisemiin tekee hyvää.

Toinen syy, miksi mummilassa olo on ihanaa: saan mielin määrin nauttia "sukulaisturismista."

Eli pällistelen ja ihastelen mummini vanhoja esineitä ja valokuvia, ja kuuntelen mummin juttuja niistä. Jokaisella käynnillä rakennan tarinaa suvustamme vähän valmiimmaksi, omaan mieleeni vain.

Tällä kertaa minulle selvisi, ettei ukkini metsästänyt, koska inhosi ampumista: hän oli jo riittämiin ampunut ihmisiä nuorena sotilaana.

Selvisi myös, että mummini on pitänyt vuodesta 1994 muistikirjaa lukemistaan kirjoista. Aina kirjan luettuaan hän on kirjannut sen muistivihkoon.

Joskus neljä vuotta sitten hän on alkanut kirjoittaa kirjan nimen alle lyhyttäkin lyhyemmän arvion kirjasta: "Aika hyvä" / "Tylsä"/ "Mukava." 

Mummi antoi minulle luvan lukea muistikirjaa (ja kertoa muistikirjasta täällä.)

Mummin kirjalista oli niin vaikuttava, että tuli hinku pyrkiä samaan.

Perjantai-iltana en vielä hyökännyt kirjojen kimppuun. Makasin vain mummin jalkopäässä ja selailin hänen muistikirjaansa. Nauroin ääneen lakonisille arvioille.

Ehkä tartun seuraavalla kerralla Omenan tuoksuun, joka on vihkossa arvioitu: "Erikoisen kiehtova, lumoava."

Kommentit (3)

Vierailija

Monesti olen minäkin saanut rauhan ja levollisen olon mummisi luota vaikka emme sukulaisia olekkaan.Entisiä työkavereita ja tosi hyviä ystäviä ikäerosta huolimatta. <3 Terveisiä mummillesi tätäkin kautta <3

Milli51
Liittynyt25.2.2013

Voi kun olisin tajunnut pitää kirjaa lukemistani kirjoista - niitä olisi varmaan jo satoja,jopa tuhansia ! Olen lukenut kirjoja jo 51 vuotta,koska opin jo neljävuotiaana lukemaan :-)  Lukeminen on intohimoni - en edes pysty nukkumaan lukematta ensin kirjaa,vaikka olisin kuinka väsynyt.

Olen lähikirjaston vakioasiakas - en juurikaan osta kirjoja.Sanoin kerran kirjastovirkailijalle,että näin sähköisenä aikakautena olisi hyvä,jos lainauskone ilmoittaisi,kun aion lainata jo ennen lainaamani kirjan :-)  Hän vaan oli ihan huuli pyöreänä :-O  Eli ei ehkä ihan ymmärtänyt - eli itse olisi pitänyt aloittaa tuon listan tekeminen.

Ex-mieheni sanoi joskus,että menisit kirjastoon töihin,kun aina pitää lukea....En ole kyllä varmaan koskaan nähnyt kirjastovirkailijaa töissään nenä kirjassa :-)

Monet ihmiset eivät tajua,minkä nautinnon kirjojen lukemisesta saa.

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram