"Lukioiässä mie kävin kahden mummon luona siivoamassa. Se oli vissiin sellainen maailmantuskan lievennysyritys", lipsautin kaverille kadulla.

Joskus sitä on rehellisimmillään vahingossa.

Kyllä: lukioiässä tein koulun ja harrastusten ohella rättiväsyneenä siivoustöitä, koska tuntui että jotain piti tehdä. Että olisi jotenkin hyvä ja ahkera.

Onneksi työ oli kivaa, asiakkaat hauskoja ja opin paljon siivoamisesta, asiakaspalvelusta ja Helsingistä.

Sittemmin lopetin huonon omatunnon lepyttelytyöt ja aloin käydä enemmän oman mummini luona.

Päätin, että siivoan enemmän hänen kotiaan.

Annoin mummilleni jopa joululahjaksi siivouslahjakortin. Muistaakseni 12 siivousta eli yhden huushollauksen per kuukausi.

No...Koska olen oppinut liian hyvälle mummilassa, oli aina helpompi jäädä sohvalle rupattelemaan sen sijaan, että olisin vaikkapa pessyt edes vessan. Siivosin ehkä kerran, ja nyt edelleen minulla on 11 siivousta rästissä.

Tänä syksynä aion olla tuon joululahjani mittainen. Olemme keksineet mummin kanssa mitä loistavimman rutiinin: torstaisin menen mummin luo siivoamaan, jonka jälkeen menemme yhdessä uimaan ja syömään. Viime torstaina pesin keittiön lattian.
On ihanaa, että minulla on uusi harrastus, johon olen sitoutunut. Torstaisin siivoamaan, uimaan ja syömään.

Tänä syksynä minulla on toinenkin tarkoitus: aion saattaa loppuun keskeneräiset juttuni ja projektini. Mukaan lukien koulun.

Kaksi tavoitetta syksylle: saada jatkuvuutta ja saada jotain valmiiksi.  

Kommentit (2)

Heli

Mummoista saa voimaa! :) Tosin kaikista vieraista mummoista ei saa, jotkut niistä käyttävät voimansa muiden ihmisten kuten asiakaspalvelijoiden kiduttamiseen. Oma mummo paras mummo.

Sandra Lamppu
Liittynyt10.9.2015

Hei Heli! Pahoittelut, huomasin kommenttisi vasta nyt, kun en saa kommenteista ilmoitusta meiliin.
Olen niin samaa mieltä, että mummoista saa voimaa! Plus aloin ääneen hihitellä kun mainitsit noista asiakaspalvelijoiden kiduttajamummoista. Totta. Niin totta.

Oma blogini: Hyvään päähän
Seuraa minua Facebookissa & Instagramissa.
 

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram