Ystävä kyseli miten menee. Vastasin, että työttömän tyylillä ja tunne-elämällä vissiin. On paska päivä ja sitten on huippu päivä. 

"Vissiin" sanoin siksi, että olen ollut noin kaksi kuukautta työtön. En mie oikein vielä kunnolla tiedä, mitä tämä on. Ja ehkä olen tottunut tässä kahden kuukauden aikana sanomaan kaikkeen, etten tiedä. Ajasta, kalenterista, rahasta, työstä. 

Olen myös vastavalmistunut. Onnekseni löysin ryhmän, jossa on muita korkeakoulusta valmistuneita. Voimme jakaa ja oppia toisiltamme. Jo ensimmäisellä kerralla oivalsin, miten ison elämänmuutoksen keskellä olen: yhtä lyhyttä taukoa huolimatta olen opiskellut 17 vuotta elämästäni. Ja tehnyt töitä sen ohella. Nyt on tyhjää. (Mitä nyt vähän kurssitan itseäni uravalmennuksessa ja hyppään ryhmään jos toiseen.) 

Oivalsin, että ison elämänmuutoksen keskellä on siis ok, että välillä itkettää. Ja välillä naurattaa.

 Vastavalmistuneiden ryhmässä kehotettiin ottamaan tästä ajasta kaikki irti: pohtimaan, kuka mie olenkaan. Kokeilemaan. 

Oivalsin, että on siten tosi ok, että unohtuu tekemään "vähäpätöisiä" asioita stressaavan työnhaun rinnalla. Ne vähäpätöiset saattavat johdattaa jonnekin - tai vähintään antaa mahdollisuuden testata, kuka olen ja mistä nautin.

Siksi on aika hauskaa, että perjantaina maalasin akvarelleilla ahvenen ja söin pitkästä aikaa sipsejä. Sunnuntaina lauloin improlauluja ja hiihdin. Maanantaina liityin kuntosalin asiakkaaksi.

Ja tänään siivosin, kirjoitin kirjeitä ja korjasin pienen vanhan Peppi Pitkätossu -pehmoleluni paidan, vaikka vihaan ommella. Nyt voin lähettää Pepin yhdelle rakkaalle pikkuprinsessalle Ruotsiin. 

Olen myös alkanut tehdä koruja. En olisi ikinä uskonut. En  tykkää näpertelystä. Mutta näköjään tykkäänkin siitä älyttömästi.

 Tai no, oikiastaan olen tehnyt avaimenperiä. Mutta niistä on tullut hienoja, kuin koruja! Kaikkea sitä. 

Ihanaa päivää!

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram