"Nyt ainaki kaikki sukulaiset voi lopettaa sen vittuil... anteeksi...No sen kyselemisen."
 

Olen ollut nyt viisi päivää nuorten uravalmennuksessa. Olen oppinut paljon työnhaun perusteita ja nippelitietoja. Olen ollut välillä turhautunut ja ärsyyntynyt, välillä innostunut. 

Paljon olen pohtinut nuoruutta ja työttömyyttä. Tuntuu ajanhukalta, että valmennushuoneessa on kymmenkunta nuorta, jotka voisivat olla jo kivassa työpaikassa tai opiskelemassa itselleen kiinnostavaa alaa. Ja juu, tiedän ettei se niin simppeliä ole. Mutta koitan silti hieman simppeliyttää:

Yksi meistä sai kesätöitä. Helpottuneena hän totesi, että nyt työstä ja tulevaisuudesta kyselevät sukulaiset jättävät hänet hetkeksi rauhaan.
Pystyin samastumaan. Kuinka usein sitä onkaan kieli solmussa keksinyt vastausta kysymyksiin: mikä sinusta tulee isona? Onko sinulla jo kesätöitä? Mitäs aiot tehdä? Oothan nyt hakenut paljon eri paikkoihin?

Valmennuksessa vasta olen oppinut, että n. 70 % työpaikoista lymyää piilossa ja niihin pääsee käsiksi avoimilla hakemuksilla, puhelinsoitoilla, hyvillä suosituksilla, sattumalla ja suhteilla. Työn hakeminen on kuin onkimista: kaloja pitää etsiä ja vähän jahdata. Itse sitä seisoo maalla, kun kalat ovat vedessä. Täytyy pistää matoa koukkuun ja heittää koukku veden pinnan alle, tarkkailla ja tuijottaa kohoa värähtelyn toivossa, ja sitten napata kala.

Ei kala odota kalastajaa laiturin reunalla - ja jos odottaakin, nopein lokki on jo voinut napata sen.

Kun työpaikkoja kerta lymyilee piilossa, kysynkin: kuinka moni tulevaisuudesta ja työpaikoista uteleva tekee elettäkään auttaakseen työtöntä?

Muutama ystäväni on vinkannut minulle työpaikkoja ja olen kiitollinen noista vinkeistä. Eihän sitä tiedä, vaikka jokin työhakemus tärppäisi. Ikinä ei tiedä. Yksi ystävä antoi juuri sähköpostiosoitteen, johon kannattaa pistää hakemus.

Toki apu ei saa olla tungettelevaa. Suosittelijaksi tarjoutuminen, hyvän työn vinkkaaminen tai vaikkapa työhakemusten tai CV:n oikoluenta-apu luultavasti ovat tervetulleita.

Paitsi kysymyksiä, nuoret ovat tottuneet ottamaan vastaan neuvoja ja tietäviä kommentteja.

Tällä viikolla Ellinoora julkaisi Leijonakuningas-kappaleen, joka summaa hyvin:
"Ja ne kertoi musta mitään tuu, unelmani täyteen panee joku muu. Lauletaan kovempaa, kun pitäis olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaa ennenku kasvetaan viljaa.-- Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas."

Kysymyksiä ja kommentteja kannattanee esittää varoen, konkreettista apua sen sijaan voisi tarjota rohkeammin.

Kommentit (2)

Heli

Työhakemuksen oikoluenta-apu kannattaa kyllä todella käyttää hyväkseen. Veljeni tyttöystävänsä kanssa juuri sorvasivat minun työhakemustani, vaihtamalla vähän lauseiden paikkoja ja yhdistelemällä asioita sekä karsimalla huonolta kuulostavat ilmaisut pois. Nyt hakemukseni on ihan täydellinen, vaikka ensin hieman kiusaantuneena hakemuksen veljelleni lähetinkin, kun hän hommaan tarjoutui.

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram