Ei, tämä teksti ei yritä saada sinua lenkille. Nyt ihan on toiset jutut mielessä: sisustaminen, koti ja mielenrauha.

On ollut tässä jo vähän piinaavaksi muuttunut sohvaprojekti käynnissä. Olen yrittänyt kaupitella ja ilmaiseksi antaa punaista sohvaa olohuoneestamme. 

Rakastin pienenä punaista väriä. Oranssia, fuksiaa ja etenkin punaista. Sitten sitä oli yhtäkkiä liikaa kaikkialla. 

Silloin muuttui värit huoneessa ja sen jälkeen ei ole ollut punaista. Paitsi. Ensin tuli punainen matto ja heti perään kämppiksen punainen sohva muutti olohuoneeseen eli minun huoneeseeni. Noni: taas punainen otti vallan. 

Siksi olen yrittänyt antaa sohvaa pois monta kuukautta. On ollut halu saada tilaa ja ilmavuutta. Valkoista sohvaa olen metsästänyt tai hellinyt itseäni ajatuksella, ettei ole sohvaa ollenkaan. Kuntosalin pt:kin sanoi, että ihmiset istuvat liikaa.

Sohvalle on ollut kyselijää ja melkein-hakijaa.

Sen piti mennä Kellariteatterin toimistoonkin, mutta sinne oli tuotu ex tempore talonmiehen vihreä sohva. 

 Yksi huithapeli Tori.fi:stä tuli jo hakemaan, mutta ei ollut kantajia tai autoa mukana. Meni hermo siinä sitte ja kinastelimme kadulla sovittelevaan sävyyn. Mitä nyt päädyin kiljumaan: "I like my way!" Hänen tapansa tehdä asiat olisivat sisältäneet odottelua ja rentoilua. Ja vissiin  pilvenkin polttelua.

Viime viikolla olin stressaantunut arjesta ja purin sydäntäni äidille, kun oli sata hoidettavana asiaa. Äidillä oli arkea helpottava neuvo:

Unohda nyt se sohva ainakin. Anna olla. Ehdit päästä siitä eroon joskus myöhemmin.

Niin, mutustelin ajatusta. 

Ja päätin antaa olla. Kokeilin uudella rennolla asenteella päällystää sohvan lakanoilla. 

"Vähän homssuinen, mutta ehkä siihen tottuu", sanoin heilalle. 

"Onko se hyvä, että homssuiseen tottuu?" kysyi heila.

En välittänyt piikittelystä, vaan nautin vain.

Sitten yhtäkkiä tänään eräs nainen otti yhteyttä. Ilmoitus oli jäänyt poistamatta ja nainen oli huomannut sen. Hän voisi hakea sohvan tänään, tunnin päästä. 

"Oi, tule, olet sohvaenkeli!"

Ja niin sohva lähti. Perheeseen, joka on juuri asettumassa uuteen kotiin. Punainen sohva saa kunnian olla ensimmäinen huonekalu. 

Enpä olisi uskonut.. Unohda se sohva. Ja kohta se on jo poissa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Sandra Lamppu on Helsingissä asuva 24-vuotias kirjoittaja ja teatterityöläinen. Blogissa sukelletaan viehättäviin sattumiin, juostaan ratikkaan ja tuijotetaan sorsia. Kirjoittajalle tärkeintä on muistaa äitinsä sanat: "Älä ole aina niin varovainen." Siksi hän tekee välillä mitä lystää ja keksii tarinoita myös päästään. 

Seuraa bloggaajaa Facebookissa tai Instagramissa! Voit myös kuunnella Hyvään päähän -soittolistaa.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin. Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

 

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram