Mies koskettaa naisen säärtä ja nainen ei siirry eikä koe sitä vastenmieliseksi. He ovat kumpikin tahoillaan naimisissa. Katson tilannetta vierestä ja olen hiljaa. Minä en hyväksyisi jos mieheni koskettaisi työkaverinsa jalkaa. Minä olen liian mustasukkainen siihen. Parisuhde on helppo, mutta perhe elämä on vaikeaa. Siinä ei ole enää aikaa yhteisille rauhallisille keskusteluille, rakkaudenosoituksille saati seksille siinä määrin kuin aikaa oli ennen lapsia. Pienet lapset vaativat paljon, he antavat paljon ja heistä lähtee ääntä paljon. Heidän kanssaan on helppo väsyä. Ja väsyneenä on helppo tiuskia. Vihaisena on helppo nalkuttaa ja nalkuttamisesta on lyhyt matka vieraaseen syliin. Syliin joka kehuu, syliin jossa on intohimoa ja syliin jolla on aikaa suudelmille. 

Heittäköön ensimmäisen kiven hän, joka ei ole koskaan ihastunut työkaveriinsa. Minä olen ihastunut ja monesti. Olen ihastunut itseäni merkittävästi vanhempaan mieheen, joka on todellinen mies. Ihastuin jopa niin paljon, että huomasin olevani hänestä mustasukkainen. Sattumalta työpaikka vaihtui, ihastus katosi, enkä ole ollut vuosikausiin hänen kanssaan missään tekemisissä. Nykyisin on vaikea muistaa miksi edes ihastuin. Toisella kerralla ihastuin kesätyöntekijään. Ihastuin nuoreen sileäkasvoiseen poikaan joka on komea edelleen. Hänen silmänsä tuikkivat enkä todellakaan ollut ainoa joka häneen ihastui. Luulen, että useampikin työkaverini salaa katseli häntä. Ja sitten on nykyhetki. Olenko ihastunut, taidan olla. Työkaveriini, joka on kulkenut rinnallani jo useamman vuoden. Hänen hymynsä on valloittava ja vartalo upea. Hänen elämäntapansa ei sovi millään tavalla yhteen omani kanssa, enkä millään muotoa haaveile yhteisestä elämästä hänen kanssaan. On kuitenkin ihanaa, että hänen hymynsä on ihastuttamassa jokaista työpäivääni. Ja se riittää. Minulla ei ole tarvetta koskettaa, sillä olen naimisissa ja haluan olla sitä jatkossakin. 

Meillä jokaisella on omat rajamme, pidetään niistä kiinni. Ja me joiden lapset ovat pieniä. Lähetetään puolisolle viesti, jossa kiitetään ja kehutaan. Keskustellaan edes lyhyesti, koska se on parempi kuin en mitään. Puristetaan pyllystä ja järjestetään mahdollisuus pikapanolle, jos aikaa suudelmille ei ole. Palautetaan mieliimme miksi aikanaan ihastuimme ja kuinka ihana olikaan rakastella lattialla silloin................16 vuotta sitten. Sillä jos nyt pidämme toisistamme kiinni, niin hetken kuluttua lapset ovat lentäneet pesästään ja silloin meillä on jälleen aikaa suudelmille ja pitkille keskusteluille. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kerron teille suurimmat salaisuuteni. Pelkoni, vihani, inhoni, rakkauteni, intohimoni ja nälkäni. En jätä mitään kirjoittamatta siksi, ettei niin saisi kirjoittaa tai ettei niin saisi ajatella. Minulla on mies ja lapsia. Olen omaishoitaja ja käyn töissä. 

Blogiarkisto