Haluaisin että tulisi mies joka nostaisi minut syliinsä, työntäisi seinää vasten ja panisi minua niin, etten koskaan unohtaisi sitä. Mies, joka olisi tukenani ja jonka silmissä olisin kaunis. 

Todellisuudessa en katso ketään silmiin sillä pelkään, että miehen kosketuksen kaipuu näkyy minusta liian selvästi. Olen naimisissa, en saa tuntea näin. 

Masennus vei puolisoni johonkin toiseen maailmaan. Minulle täysin vieraaseen paikkaan, jonne katosi aloitekyky, työkyky, muisti ja kiinnostus lähes kaikkea kohtaan. Masennus on todella masentava sairaus. Ei ole olemassa oikotietä onneen, ei sanoja jotka lohduttaisivat. On vain pitkä ja kivinen tie. 

Tällä tiellä minä olen nyt mieheni kanssa. Toisinaan itken minäkin, sillä kaipaan miestäni niin kipeästi. Toisinaan haluaisin vain luovuttaa ja lähteä. Haluaisin unohtaa sen minkä lupasin papin edessä. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. 

Olen opetellut masturboimaan vessassa, koska sillä määrällä mitä parisuhteessamme on kahden aikuisen välistä rakkautta ei vain pärjää. En ole onneksi vielä sortunut hakemaan rakkautta aviovuoteemme ulkopuolelta.

Iltarukous: Hyvä Jumala. Paranna mieheni, tuo seksielämämme takaisin, sillä muutoin minäkin matkustan sinne, missä masennus asuu. Aamen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kerron teille suurimmat salaisuuteni. Pelkoni, vihani, inhoni, rakkauteni, intohimoni ja nälkäni. En jätä mitään kirjoittamatta siksi, ettei niin saisi kirjoittaa tai ettei niin saisi ajatella. Minulla on mies ja lapsia. Olen omaishoitaja ja käyn töissä. 

Hae blogista