Mikä siinä laihduttamisessa nyt voi olla niin vaikeaa? Ethän sinä  voi tuo näköisenä lähteä ulos! Sinä näytät lihavalle. Mitä väliä sillä on vaikka syötkin lisää, et kuitenkaan pysty laihduttamaan. Syö vaan lisää, johan sinä repsahdit, ei sillä enää ole väliä. Taaskaan et jaksanut käydä salilla kuin kuukauden. Aina sinulla jää kaikki kesken. Tällaista minä olen kuunnellut jo teini-iästä lähtien yli 30 vuotta. Se on pitkä aika kuunnella haukkumista ja vähättelyä. Toki se on viime vuosina vähentynyt, mutta ei loppunut.  

 

En voisi koskaan sanoa toiselle ihmiselle noin julmia asioita. En koskaan haluaisi pahoittaa toisen mieltä tuollaisilla kamalilla sanoilla. Miksi sitten vuosikymmeniä kuuntelen itse tuollaisia törkeyksiä? Koska se olen minä. Minä puhun itselleni noilla rumilla sanoilla. Minä vähättelen ja haukun itseäni.  

 

Miksi kohtelen itseäni niin paljon huonommin kuin muita? Miksi en arvosta itseäni todellisesta arvostani? Miksi arvotan itseni vaa'an lukeman ja senttien mukaan? Minä olen arvokas ja minä olen kaunis. Olen selvinnyt pahoista ja vaikeista elämänvaiheista. Minulla on ihana mies ja perhe. Olen hyvä työssäni. Minua rakastetaan ja minä rakastan. Kaiken tämänkö on saavuttanut se sisäisen kriitikon arvostelema epäonnistuja ja luovuttaja? Ei. Kaiken tämän on saavuttanut MINÄ, vahva ja rohkea nainen joka pystyy vaikka mihin. Näin minä uskon… välillä. Sitten menen peilin eteen tai vaa’alle ja kaikki tämä on kuin pois pyyhitty. Päässäni on vain kriitikko. Kriitikko ei näe kauneuttani ja arvoani, se näkee vain vikoja ja vajavaisuuksia. 

 

Mitä enemmän juurrun tähän hetkeen ja luovun sittenkun-elämästä, sitä enemmän näen todellista itseäni. Mitä enemmän arvostan kaikkea mitä olen saavuttanut tai lahjaksi saanut, sitä hiljaisemmaksi muuttuu sisäisen kriitikkoni pilkka ja iva.  

 

Tiedän että jonain päivänä tuo sisäinen kriitikko on vaiennettu. Sitten olen vain minä ja se riittää... myös minulle. Silloin myös motivoituminen liikuntaan ja terveellisempiin ruokailutottumuksiin pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi kerrallaan onnistuu. Tällä hetkellä se ei vielä onnistu. Mutta minä en lannistu. Se päivä tulee vielä. Se näkyy ehkä jo polkuni mutkan takana… 

 

Love 

Ihanainen  

Kommentit (2)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Jes, hyviä ajatuksia! Kumma, miten helposti itselleen on ihan turhan ankara. Laitan tämän KK:n Facebook-ystäville tänään jakoon, moni voi varmasti ajatuksiisi samastua.

Seuraa 

Aikuinen nainen mä oon... vai olenko? Välillä tuntuu, että kaikki on vielä enemmän kesken kuin parikymppisenä. Mutta tällaista se elämä taitaa olla, keskeneräistä. Olen 48-vuotias työssäkäyvä uusperheen äiti ja puoliso. Rinnalla kulkee vanha tuttu jo nuoruudesta, syömishäiriö.