Sähköpostiini oli tullut blogihaaste, johon päätiin tarttua. Nämä ovat aina hauskoja, ja kertovat kirjoittajastaan paljon. 

Jos tulisit kotiini lauantai-iltana, meillä olisi ruuanlaitto käynnissä. Viikonloppuna teemme usein ruokaa puolisoni kanssa. Perheen yhteiset ruokailut ovat mielestäni tärkeitä, ja niihin panostetaan. Mikäli piipahtaisit meille, kattaisin sinullekin lautasen pöytään, ja olisit tervetullut. Tosin voisi olla niin, että meillä olisi vieraita kylässä. Mutta mitä enemmän väkeä, sen mukavampaa?

Pitkäaikainen haaveeni on maailmanympärysmatka. Olen matkustanut paljon, mutta paljon on vielä näkemättä. Haaveena olisi kiertää puoli vuotta maailmaa. Voi olla, että tämä jää haaveeksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Ja eihän tämä olisi haave, jos sen voisi toteuttaa heti ja välittömästi. 

Ulkoiluvaatteeni pääsevät ulkoilemaan todella usein. Olen vannoutunut lenkkeilijä. Toisinaan kierrän metsäpolkuja ja toisinaan taas pitkin Saimaan rantoja. Ajan pyörällä kymmeniä kilometrejä kerralla ja viikonlopun lenkit kestävät helposti  2 - 3 tuntia. Pyrin liikkumaan vähintään 5 kertaa viikossa. Talvisin hiihdän, Saimaan jäällä. Luonto ja liikunta rentouttavat minut, ja näiltä retkiltä saan virtaa. Pesukoneeni pesee lenkkipyykkiä siis usein.  

Tarjoan vieraille kolmen kattauksen päivällisen, mielelläni. Meillä on miehen kanssa selkeä työjako keittiössä; hän hoitaa kalat ja grilliruuat, minulle jää käytännössä muu. Hyvä ja laadukkaista raaka-aineista valmistettu ruoka on meille tärkeää. Ruuanlaitto ja leivonta on se perheen yhteinen juttu. 

Käsitöiden tekemisestä ajattelen, että kaikkien ei tarvitse osata neuloa ja virkata. Esikoistyttäreni pitää perheen sukissa, hänelle on tuo lahja suotu. Muistoni ala-asteen käsityötunneilta ovat lähinnä karmeita. Virkattu pölyrätti näytti lähinnä hämähäkin seitiltä ja ompelukoneella surautin pari kertaa jopa sormeeni. Onneksi minulla on ihan ystävä, joka on käsityötaidoillaan häikäissyt. Olen häneltä tilannut virkattuja mattoja ja saanut lahjaksi kaikenlaisia ihanuuksia, virkatuista purkeita liinoihin saakka. Arvostan käsityöihmisiä, itse vain en osaa..

Eläimet ovat minusta ihan yhtä tärkeitä kuin ihmisetkin. Eläimilläkin on varmasti sielu niinkuin meilläkin. Se, ettei puhu ihmisten kieltä, ei tee eläimistä yhtään alempiarvoisia.  Eläiminen kaltoinkohtelusta tunnen surua.  Rakastan eläimiä, etenkin tyttäreni kahta koiraa ja kissaa. Kyllä hekin tietävät ketä silmiin katsomalla, saa ruokaa. "Mummolassa" ollessan tyttären koirat nukkuvat aina kanssani. En tohdi poiskaan häätää. 

Salainen paheeni on kaikenlainen jäynänteko ja jekuttelu. Ei ne kyllä oikeasti niin salaisia ole, useimmiten jään kiinni teoistani. Mutta en kai tässä mielessä kasva aikuiseksi ikinä. ;)

Kun haluan hemmotella itseäni, varaan ajan kosmetologille tai kampaajalle.  Mutta arkihemmottelua on syödä hyvin ja terveellisesti sekä hyväksyä itsensä. Kaikkine ryppyineen ja kiloineen, en ole enää tyttönen. Enkä edes haluaisi olla. Aikuinen nainen jo uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä.

Haastan Myrskyluodon Maikin mukaan blogihaasteeseen. 

Kommentit (0)