Postimerkissä piilee ystävyys.....


Hiljalleen räntäsateessa kävellessä Hilla koiran ja Miliriikku kissan kanssa törmään pieneen rapakkoon.

Sydän.

Ajatus sydämmestä lähti kiirimään sisimpääni ja mietin elämääni ja ystävyyttäni, joskus miettii asioita liiankin syvällisesti ja huomaamatta kävelee ohi tiehaaran, josta piti kotiin kääntyä. Ajatukset harhailee ja laitoin toissaviikolla facessa kirjevaihto-ilmoituksen. Ja vastauskia tuli mukavasti ja yhteisenä sävelenä huomaan sen, että kuinka moni onkaan postimerkin toisesa päässä yksinäinen.


Itsekkin olen tässä päässä yksinäinen ja mietin olenko itse valinnut tien tähän vai onko se vaan kaikkien tapahtumien summa.
Sain loppukesästä tiedon sairastavani kilpirauhassyöpää ja olin leikkausjonossa siinä kiirreelisessä päässä. Minut leikattiin syyskuussa ja kaikki meni hyvin, eräs ihana taksi-ihminen tuli ja tupsahti moikkaamaan minua ja vitsailitiin, että kohta on halloweenia ja en tarvitse minkään laista maskia, kun kaulassa on reilu kymmenensenttinen iloinen hymyhaava muistuttamassa asiasta, joka pitsi miettimään omaa kohtaloaan sen verran, että tässäkö tämä nyt oli. Ja miten valmistan perheeni siihen. Leikkauksen jälkeen odotin lääkärin soittoa ja se toi hyviä uutisia.


Mutta sitten kuulopuolella kävin tässä muutama viikko sitten ja kuuroutuminen on vaan ajankysymys ja sitä helpotellaan kaikenmaailman kuntoutusjaksoilla ja vammasipalveluilla, joita kotiin on tarjolla. Se pisti miettimään, ystävyyttä.
Kuurona kun on pikkuisen hankalampaa keskustella ihmisen kanssa niinkuin ennen ja ehkä sen takia laitoin ilmoituksen facen kirjepalstalle. Hätähuutoni kuurouta vastaan! En näe, enkä kuule, mutta luen ja vastaa tuntemattomalle ihmiselle.
Se on niin aitoa se kirjoittaminen, jonka tuntematon ihminen aloittaa toiselle. Valiten kirjepaperinsa ja kuorensa. Jotkut ovat panostaneet kaikkeen ja jotkut raapustaa vihkosta repästyyn papruun ja kirjoittaa muutaman rivin. Silti kaikilla on yksi ainut tavoite. Saada kirjeystävä ja että postilaatikkoon kolahtasi muutakin kun laskuja tai mainoksia. Niin minäkin haluan tai oikeastaan TAHDON!


Joulu on monelle yksinäiselle todella synkkää aikaa ja oletteko lukijat ajatelleet miten yhden postimerkin taakse saadaan toiselle ihmiselle sitä hyvää mieltä vaikka lähettämällä postikortti. Tai kirje ja muutama käsinkirjoitettu rivi. Se on sitä toisen välittämistä.


Toisaalta ajattelen myös sitä, että moni ei halua laitella postikorttia ei edes Jouluna...itse laitan Joulukortin kaikella uhallakin, vaikka en saiskaan korttia itse. Tiedän että laitoin hyvä mieltä ja siitä saan itsekkin hyvän mielen "muistan ihmisen yksinäisen."
Odotan innolla vastailemalla muutamiin kirjesiin ja se on hauskinta kun en tunne vastaanottajaa vielä. Ja itsellä on muutama tosi hyvä kirjeystävä ollut jo yli kolmekymmentä vuotta ja siinä ajassa jo oppii tuntemaan toisen ja joka viikko kirje tupsahtaa postilaatikkoon ja mikä sen mukavempaa kun lukea kuulumiset, vaikka oletkin kotona kuinka yksinäinen eikä kukaan käy, niin posti kulkee ja tuo hymyn sydämmeen.
Muistakaa yksinäisiä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa kirjoittelen motoristina omia ajatuksia reissultani ja kuinka Joutsenniemen koululla sujukaan arki, kun olen muualta tullut pieneen kyläyhteisöön. Olen Raggarimorsian blogissa vieraileva kirjoittelija eli motskarimorsian. Kuinka uusioperheen elämässä onkaan pelastetut eläimet lähellä sydäntä. Rankkaa tekstiä myös tulee kun käyn läpi oman terveyteen liittyviä murheita ja kuinka löydän voimaa moottoripyörän kyydissä nauttien.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat