Marketilla kävellessä pisti silmään pienen seitsemänvuotiaan toive päästä lehteen ja pääsikin...

Itse olen myös kokenut pienen lapsen menetyksen ja en halunut siitä ikinä puhua, enkä muistella kenenkään kanssa. Sillä ne säälittävät katseet ihmisiltä tuntuivat kuin joku arvostelisi minua. Syypäähän minä olin siihen vai olinko?

Keskenmeno, ensimmäinen lapsi tulla tupsahti työpäivän päätyttyä pois. Nostinko liian raskasta vai oliko keho hylännyt tämän pienen elämän jostain syystä. Lääkärissä kaavittiin loput pois ja jotenkin ne lääkärin sanat laittoivat minut lukkoon. Kyllä se luonto hoitaa heikot pois. Miten niin heikot!? Minä halusin tämän pienen lapsen. Rakastin heti ensimmäisellä henkäyksellä, kun tiesin olevan raskaana. Ja nyt minulle sanottiin näin "heikot pois" Se satutti ja en osannut edes itkeä kun vasta viikkojen päästä. Ilmeisesti lukkoni silloin aukesi. Annoin tulla itkun mukana vihan ja surun. Kaipaus jäi. Pelko siitä että, jos seuraavakin lähtee pois. Teenkö vain heikkoja lapsia, jotka joutaa pois.

Kukaan ei tiennyt edes minun olevan raskaana, en halunut sanoa ääneen sitä...että tämä kuoli pois. en saanut edes hyvästellä, se vaan vietiin pois mitä siitä oli jäljellä. Se oli sammunut elämä.

Joka vuosi sytytin enkelikynttilän palamaan samoihin aikoihin kun hän meni pois minusta. Sain kynttilän eräältä ihanalta ihmiseltä. Mutta sitten kun kynttilä hetken paloi sammutin sen ja taas meni vuosi ja samainen kynttilä sytytettiin ja hetken paloi. Kunnes tuli minulle paniikki.Paniikki siitä että poltan sen pienen muiston pois elämästäni ja päätin kynttilän laittaa vitriinikaappiin, pitämään tämän rakkaan muiston esillä hänestä, joka ei koskaan syntynyt.

Viisitoistavuotta on nyt kulunut ja asian kanssa olen jo sinut. Olen kolme tervettö lasta saanut ja siitä kiitollinen ja kiitollinen myös tästä ensimmäisestä, joka ei ollut vielä minkäänmuotoinen tai kokoinen...haluan sanoa tätäkin enkelilapseksi.

Kommentit (2)

ÄNÄ

Koskettava kirjoitus, olen utsekin kokenut kaksi keskenmenoa. Onneksi minulla oli jo yksi terve lapsi, en uskaltanut enää sen jälkeen uutta raskautta, oli niin traumaattinen kokemus.Eivät sairaalassa osan eet muuten auttaa kuin antoivat valiumia.Nämä pienet rakkaat ihmisenalut ovat aina jossain ajatuksississani.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa kirjoittelen motoristina omia ajatuksia reissultani ja kuinka Joutsenniemen koululla sujukaan arki, kun olen muualta tullut pieneen kyläyhteisöön. Olen Raggarimorsian blogissa vieraileva kirjoittelija eli motskarimorsian. Kuinka uusioperheen elämässä onkaan pelastetut eläimet lähellä sydäntä. Rankkaa tekstiä myös tulee kun käyn läpi oman terveyteen liittyviä murheita ja kuinka löydän voimaa moottoripyörän kyydissä nauttien.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat