Aamulla kello soi aivan normaalisti koulu aamuisin...kahvinkeitin päälle ja lapsille aamupalaa tekemään...siinä silmät kun alkaa tottua aamun kirkkauteen, auringon paisteeseen.

Sanon vielä lapsille tulee kuuma päivä, enkä vain tarkoita lähtöä tapahtumaan.
Lapset hyvästellessä koulutaksiin, siinä miettii heidänkin koulupäivää. Voi kun olisi kiltti ja kiva päivä koulussa.

Monellako lapselle on mielessä vain se, että kunpa selviän koulussa niin ettei minua kukaan kiusaa. Lapset jotka ovat meille arvokkaita, joita me aikuiset pitäisimme

ohjata ja neuvoa koulutiellä.

Lähdemme Savossa järjestettävään tapahtumaan MOTORISTIT KOULUKIUSAAMISTA VASTAAN. Keräännymme Shellille. Osa pyöristä tulee Etelä-Suomea

myöten ja meitä tällä kertaa on kaiken kaikkiaan 113pyörää, joka onkin sen kevään ennätys. Tottakai porukka haluaa kitkeä sen mitä kaikki vanhemmat

pelkäämme koulussa" oma lapsi on kiusattu tai oma lapsi kiusaa". Hauskinta on nähdä se, että me motoristit, joita yleensä pelätään.Joko siitä että pukeudumme erillaisiin kerholiiveihin.

Tai joillakin motoristeillä on ihankuin merorosvolla parta,huivia pitkissä hiuksissa tai muuta vastaavaa. Joka herättää yleensä jengiläisyys kysymyksen ihmisten huulilla kun he motoristit näkee.

Huomattuani Shellillä kuinka osalla autoilijoista oli selvä kysymys otsalla "helvetin enkelit on saapuneet jo Savoonkin" .

Mutta kun meihin tutustuu ja käypi kysymässä vaikka savoksi "mittee työ tiällä teette"?

Suurin osa meistä motoristeistä on ihan tavallisisa isiä ja äitejä, jotka haluaa suojella lapsia oli ne omia tai vieraita. Ja senkin takia olemme kokoontuneet nyt

huolto-aseman pihalle, jossa lämpötila alkaa kivuta hellelukemiin. Nahka-asujen riisumista hetkeksi ja kahville menoa hyvässä seurassa, suunnitellaan moottoripyöräletka ja mistä

ajetaan ja minne on määräänpää eli koulun pihalle! Itsekkin motoristina tutisen aina kun alkaa letkan sommittelua ja nyt tutisin jo senkin takia, kun suurin osa oli harrikoita ja

se jytinä, joka niistä lähtee on sanoinkuvaamatonta, ei edes ukkonen yllä siihen jytinään. Surunauha motoristien käsivarressa  oli koulun toiveena. Koulun opettajamotoristi menehtyi

siinä lähellä moottoritietä. Sehän se on pelko itse kullakin liikenteessä, ettei vaan sattusi mitään pahaa. Kun autot kohtaa motoristin.

Ihanaa oli koulun pihalle kurvata letkassa ja nähdä hämmästyneitäkin ilmeitä. Seuraavana menimmekin auditorioon koko motoristijengi. Sinne lavalle astuessa, katselin

lasten ilmeitä kun MKKV puheenjohtaja kertoi lapsille miksi oltiin tultu koululle ja minkä takia motoristit on tämmöisen tempauksen asialla. Itse en ole ennen ollut mukana tässä,

muutakun facebookin kautta ja lehtijuttuja tehdessä.Kun seisoin paikan päällä ja kuuntelin Ari Santaharjun puhetta, tuntui kun itsekkin olisin kutistunut lapseksi ja kuunnellut siinä

heidän mukana. Ari ei suinkaan mitenkään pahalla kertonut asiaa ,eikä tullut sellainen fiilis, että olisi ruvennut pelottamaan ihan näin lasten silmillä katsellessani. Tuli sellainen olo kuten jokaisella

aikuisellakin pitäs tulla. Minä olen ollut joskus lapsi ja tiedän millaista se on. Nämä ei vielä tiedä kaikkea mitä lapsena tapahtuu. Ja jos me nyt jollain tavalla jäämme mieleen lapselle

motoristina koulukiusaamista vastaan, niin silloin olemme onnistuneet. Onnistuneet siinä, että voipi vielä vaikuttaa siihen kiusaatko vai oletko uhri. Ari kertoi tapauksia molemmista näkökulmista, jopa

hauskalla tavalla ja sekin pisti miettimään sitä, että minä nyt aikuisena vanhempana kannan vastuun siitä, että kerron minkälaista on olla kiusattu tai se  että jos oma lapsi kiusaa, niin

minkälaiset arvet siitä jää ikuiseksi ajaksi. Ja tätä sanomaa näin mahtavalla kokoonpanolla, mitä me vapaaehtoisesti motoristina teemme haluamme kylvää joka koululle.

Jokaiselle lapselle ihan vaan muistoksi ei arveksi. Ja siksi kirjoitan tämän oman näkökulman blogiini, sillä minuun tämä teki niin syvän vaikutuksen olla mukana, että paluumatkalla mietin hiljaa,

siinä mieheni takan istuessa. Olenko saanut edes jonkun lapsen miettimään lapsuuttaan niin että se olisi antoisaa ja mukavaa.

Sen verran jytisevä tapahtuma oli, että television väki kävi uutisiin haastattelemassa, meitä pelottavia motoristeja.Meitä joilla on iso lämmin sydän sen nahkapuvun

alla.

Pankaahan vanhemmat sana kiertämään kouluille tälläisestä tapahtumasta, tiedä vaikka joku kaunis päivä tai sateinenkin, ilmestymme lastenne koulun pihalle.

Lopuksi otin otteen Motoristit koulukiusaamista vastaan omalta nettissivulta, josta löytyy tietoa tapahtumista ja tietoa, jos motoristina haluat liittyä tai vanhempana tukea

MKKV:ta. https://mkkv.fi/

Tietoa meistä

Motoristit koulukiusaamista vastaan (MKKV) lähti liikkeelle Tampereella syksyllä 2013 motoristien keskuudessa syntyneestä ajatuksesta kutsua kokoon asiasta kiinnostuneita moottoripyöräilijöitä,

jotka ajaisivat ryhmänä kouluihin puhumaan oppilaille kiusaamiseen liittyvistä asioista ja ottamaan siten yhteisönä kantaa koulukiusaamista vastaan.

Motoristit koulukiusaamista vastaan kouluvierailuita on nyt tähän mennessä toteutettu menestyksekkäästi jo kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla Suomea ja se on saanut kaikkialla erinomaisen vastaanoton.

Suosion myötä myös kouluvierailujen kysyntä, osallistuvien motoristien määrä ja toimintakokonaisuus on joka suhteessa kasvanut ja sen vuoksi syksyllä 2014 tuli siihen saakka

vain Facebook-ryhmänä toimineelle MKKV-kampanjalle aika ottaa organisaationa seuraava askel, joka käytännössä tarkoitti yhdistyksen perustamista.

Syntyi Motoristit koulukiusaamista vastaan MKKV Ry.

Yhdistyksen tarkoituksena on pyrkiä toiminnallaan vähentämään koulukiusaamista ja vaikuttaa yleisellä tasolla myönteisesti koulun ilmapiiriin ja oppilaiden asenteisiin,

rohkaista puuttumaan kiusaamiseen ja kannustaa auttamaan toinen toistamme. Yhdistys on voittoa tavoittelematon.

Motoristit koulukiusaamista vastaan on moottoripyöräkulttuurin yhteisöllisyyttä ja motoristien kumppanuutta hyödyntävä, hyvin kansantajuinen kannanotto meitä kaikkia suoraan tai

välillisesti koskevaan koulukiusaamisongelmaan, tarjoten omalta osaltaan huomiota herättävän ja näyttävän kanavan tehdä jotain konkreettista koulujen työrauhan ja ilmapiirin parantamiseksi.

Haluamme kouluvierailuillamme kertoa oppilaille, että motoristit eivät hyväksy kiusaamista ja samalla haluamme osoittaa kiusatuiksi joutuneille tukemme ja näyttää

ettei heitä ole unohdettu tai jätetty ongelmien kanssa yksin.

Tahdomme kutsua myös sinut mukaan toimintaamme - tekemään työtä jolla on tarkoitus ja joka parhaimmillaan saattaa jopa pelastaa jonkun nuoren elämän.

Jokainen Motoristit koulukiusaamista vastaan merkeissä koulun pihaan ajettu mootŧoripyörä on merkityksellinen, jokainen motoristi on tärkeä. Sinäkin.

Tervetuloa mukaan!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa kirjoittelen motoristina omia ajatuksia reissultani ja kuinka Joutsenniemen koululla sujukaan arki, kun olen muualta tullut pieneen kyläyhteisöön. Olen Raggarimorsian blogissa vieraileva kirjoittelija eli motskarimorsian. Kuinka uusioperheen elämässä onkaan pelastetut eläimet lähellä sydäntä. Rankkaa tekstiä myös tulee kun käyn läpi oman terveyteen liittyviä murheita ja kuinka löydän voimaa moottoripyörän kyydissä nauttien.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat