Sukujuhlissa olen yhden kerran käynyt näin aikuisiässä ja sen tuoma leima otsassa kannettu koko elämän.

Lapsena ei näissä sukujuhlissa senkummemmin tehty muutakun leikittiin toisten lasten kanssa. Mutta kun aikuisena menee ja on tehnyt elämässä omia ratkaisuja ja ei niistä sen kummemmin ole koskaan puhunut sukulaisille, niin on saanut uuden karvapäällysteen saman mikä mustilla lampailla on. Joskus mietin kun jostain kerrottiin suvun mustalammas ja katselin häntä lapsen silmin niin kuvittelin jopa paidan alla pilkottavat mustat lampaan kikkarat. Kun sen leiman itse on saanut niin ei mulla ole lampaan kikkaroita. Ja en mie sitä mitenkään häpeä, jos mustaksi lampaaksi sanotaan. Jännä sanonta sinäänsä.

Joskus puhumattomuus on ollut ihan hyväksi ja kuunnella niitä olettamuksia, joita sinusta puhutaan. Ja sen kun itse tietää missä menee niin olen joskus hymähtänyt asioista. Jännä tämä ihmisten olettamus toisesta, joka ei viihdy suvun parissa. Mulla se on ollut syynä se että mua aina verrattiin omaan äitiin. Olet äitisi näköinen. Olet sitä ja tätä äidissä. Minusta minä olen vain oma itseni ja omia polkuja tallaan eteenpäin. Saavutan tai en saavuta elämässä mitään. Se on minun asia. Monellako teillä muulla on ne mustat kikkarat paidan alla.? Meitä lampaita on varmaan aika iso lauma tälläkin kamaralla.

Toisille siitä on tullut paineita olla suvun musta lammas? Itsellä oli aikoinaan ja tänä päivänä on hauskaa olla suvun musta lammas. taidan kyllä olla jo aika lailla vaalenemassa, sillä en ole mitään radikaalia tehnyt elämässä. Kaikkea pitää uskaltaa kokeilla, ei sitä muuten voi elämäksi kutsua. Joitakin tietenkin näin jälkiviisaana olisin tehnyt toisin. Mutta olisinko silloin suvun mustalammas? En.

Olen saanut aika koskettavia viestejä, joita en välttämättä halua julkaista. Kun ne on tarkoitettu minulle, ihan henkilökohatisesti ja kiitän siitä luottamuksesta, että saan olla näinkin lähellä tuntematonta kirjoittelijaa. ehkäpä me mustat lampaat löydämme saman laidunmaan ja on helpompi kirjoittaa aisoita kun puhua niitä julki. Ja se viehätys siinä on että on toiselle tuntematon.

Aurinkoista kevätpäivää ja väriä elämään haen tällähetkellä, värjäämättä lampaantaljaani sen kummemmin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa kirjoittelen motoristina omia ajatuksia reissultani ja kuinka Joutsenniemen koululla sujukaan arki, kun olen muualta tullut pieneen kyläyhteisöön. Olen Raggarimorsian blogissa vieraileva kirjoittelija eli motskarimorsian. Kuinka uusioperheen elämässä onkaan pelastetut eläimet lähellä sydäntä. Rankkaa tekstiä myös tulee kun käyn läpi oman terveyteen liittyviä murheita ja kuinka löydän voimaa moottoripyörän kyydissä nauttien.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat