Kun on ollut aitiopaikalla näkemässä kuinka asiat hoitoalalla toimii, ei voi olla huolestumatta omien vanhempiensa (ja ehkä vähän itsensäkin) puolesta. Mutta vaikka tilanne on huolestuttava, ei se silti ole toivoton! Pitää vaan tietää se, kuinka asioihin voi vaikuttaa.

Tänä päivänä lähes kaikilla hoidon piiriin tulevilla ikääntyneillä on kaikki ennakoivat asiakirjat tekemättä. Tämä johtuu siitä, että niin selkeää tietoa ei ole ollut saatavilla, että he olisivat voineet asiansa hoitaa. Jos mitään ei ole ennalta mietitty, asioita selvitellään sitten aikanaan omaisten ja hoitohenkilöstön kesken ja lopputulos on niiden summa. Tämän päivän systeemillä aikaa asioiden selvittelyyn ei hoitajilla ole. Tai sanotaanko niin, että on tärkeämpiä hommia on listalla ja paljon.

Meidän äitimme on vielä kaikin puolin skarppi ja hyvissä voimissa. Entäs jos jonain päivänä ei olekaan?  No meillä on käytännön asiat hyvässä mallissa. Jos äiti menettää toimintakykynsä, on olemassa asiakirja, jolla me muut perheen jäsenet voimme ottaa asiat hoitaaksemme. Hoitotahto on tehtynä, joten meidän ei tarvitse päättää hoitolinjauksista äidin kohdalla. Huh, se onkin ollut pahin pelkoni, että joutuisin päättämään toisten elämän ja kuoleman kysymyksistä. Omat asiat on paljon helpompi miettiä, kuin jonkun läheisen.

Ei riitä, että itse tietää

Isä tietää ja tuntee arjen kulun ja äidin omat tärkeät tavat ja tottumukset. Ovathan arkeaan jakaneet jo yli 40 vuotta. Me tytöt näemme äitiä paljon harvemmin ja silloinkin olemme yhdessä vain muutamia päiviä kerrallaan. Meille muodostunut mielikuva on  poikkeava äitin normaalista arjesta. Sen lisäksi vielä meillä kolmella tyttärellä on toisistamme poikkeavat mielikuvat äidistä ja hänelle tärkeistä asioistaan. Tunnemme hänet omien ÄITI-lasiemme läpi nähtynä. Siksi onkin tärkeää, että äiti on kirjannut ylös itse hänelle tärkeitä asioita, joista me muut perheenjäsenet voimme huolehtia sitten jos hän ei enää itse pysty niitä ilmaisemaan. Jos isä ei ole kertomassa äidin asioista, on tieto meidän muiden saatavilla silti. 

Hoitoneuvottelussa näitä asioita kysytään sitten, jos äitimme muuttaa vaikka hoitokotiin. Aika monessa palaverissa olen hoitajana ollut ällistyneiden omaisten kanssa, jotka kysyvät, että "meidänkö nämä pitäisi tietää? Eipä tullut koskaan puheeksi." 

Selvittäkää asiat siis vielä kun järki juoksee ja asiat on muistissa. Se tuntien ja eurojen määrä, mitä näiden asioiden selvittämiseen jälkikäteen kuluisi meiltä, viranomaisilta ja hoitohenkilöstöltä on suuri. Etäällä asuville, työssäkäyville perheellisille jopa kohtuuton. Toisin sanoen, ennakoinnilla säästämme yhteiskunnan varojakin melkoisen määrän.

Omista hermoista puhumattakaan.

-Tiina

 

Kommentit (2)

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015

Joo-o. Sen tiedän, että vanhan äitini asioiden hoitamiseen meni Tosi Paljon aikaa ja selvittämistä (tappeluakin sosiaaliviranomaisten kanssa).
MUTTA: Äitini sai ERINOMAISTA hoitoa ensin yksityisessä palvelutalossa ja sitten julkisessa.
Hän oli aivan hiton hankala. Silti hoitajat (ja minä) jaksoimme hoitaa häntä ja hänen asioitaan loppuun asti!

Minulla on suunnitelmissa kirjoittaa kirja äidistäni. Paljon siitä, miten kamala hän oli. Mutta myös hänen taustastaan (joka voi olla syynä siihen, että hän oli piru minua, isääni ja veljeäni kohtaan)...

Tiina Kuopanportti
Liittynyt16.8.2016

Kiva kuulla, että äitisi hoito oli erinomaista! Olen hoitajan urallani tavannut aika paljon näitä "hiton hankalia" hoidettavia, kuten äitiäsi kuvasit. Ja aina siellä taustalla on jokin muu syy kuin halu olla hankala. Olisipa mielenkiintoista lukea kirja äidistäsi! 

Seuraa 

Haluan hoitaa hyvin (lasteni ja työni lisäksi) omat ikääntyvät vanhempani, jos he apua tulevat tarvitsemaan. Mihin on varauduttava ja mitä kaikkea voimme tehdä etukäteen? Tässä blogissa eletään tulevassa, eilisiä unohtamatta.