Minulla on kaksi sisarta. Asumme 0,5-3,5 tunnin ajomatkojen päässä vanhemmistamme. Miten me pesästä lentäneet pysymme ajan tasalla vanhempiemme asioista ja tilanteesta?

Nyt kun kaikki on vielä hyvin, asiat selviävät ihan normaalilla yhteydenpidolla. Soitellaan, chattaillaan Facebookissa ja laitellaan sähköpostia. Onneksi meidän porukassa kaikilla on taito ja laitteet yhteydenpitoon. Kaikille tämäkään ei ole itsestään selvyys, mikä varmasti lisää haastetta etäällä asuville omaisille.

Olen kotoisin pienen kaupungin pienestä kylästä, Äänekosken Koivistonkylältä. Lapsuudenkotiimme ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Lähin kauppa on 5 kilometrin päässä. Lähimpään naapuriin on matkaa muutamia satoja metrejä. Onneksi pienessä kylässä lähinaapurit tuntevat toisensa ja pitävät huolta. Siinä onkin jo helpotus meille lapsille; joku naapurustosta voisi tarvittaessa käydä katsomassa jos kotona puhelimeen ei vastata.

Kauppakäynnit ja muu asiointi taitavat jäädä lähimpänä asuvan siskomme kontolle, hänellä on onneksi ajokortti ja autokin. Laskujen maksaminen hoituu nykyään täysin sähköisesti, joten pankkiasioiden hoitaminen hoituu kauempaakin.

Kaikkein tärkeintä tänä päivänä, tässä tasaisena sojuvassa arjessa on se, että tarvittava lupa asioiden hoitamiseen on jo olemassa. Lupa, eli edunvalvontavaltuutus on jemmassa sen päivän varalle, että jompi kumpi tai molemmat vanhemmistamme menettää toimintakykynsä. Sillä saan hoidettua vaikka talon myymisen, jos vanhemmilla ei enää olisi mahdollisuutta siellä pärjätä.

Valtakirjassa on myös maininta siitä, että saamme siskojen kesken yhdessä pohtia asioita ja ratkaisujen tekemistä. Jos vanhemmiltamme ei olisi lupaa tähän, en saisi kertoa vanhempieni asioista siskoilleni tai kenellekään muullekaan. Siskoni saisivat tiedon hoitamistani asioista vasta perunkirjoituksissa. Koen yksin tehtävät päätökset liian suureksi palaksi kakkua siksi onkin helpottavaa, että voimme yhdessä päättää ja keskustella.

Hoitohenkilöstöä sitova salassapitovelvollisuus on monissa perheissä hankaloittanut tiedon kulkua. Salassapito on luotu ihmisten parhaaksi, mutta valitettavasti kääntyy arjessa usein enemmänkin haitaksi.

Kuka tahansa meidän perheestämme soittaa sairaalaan tai hoitokotiin, hänelle saa kertoa läheisen voinnista. Sinäkin voit itse päättää kenelle tietojasi annetaan, mutta tämäkään ei onnistu ilman mustaa valkoisella. Eli paperit kuntoon, hop!

Kun meillä perheen sisällä on lupa puhua toistemme asioista keskenämme tarvittaessa, pysymme kaikki ajan tasalla ja olemme tietoisia "missä mennään". Helpottaa kummasti!

-Tiina

Kommentit (0)

Seuraa 

Haluan hoitaa hyvin (lasteni ja työni lisäksi) omat ikääntyvät vanhempani, jos he apua tulevat tarvitsemaan. Mihin on varauduttava ja mitä kaikkea voimme tehdä etukäteen? Tässä blogissa eletään tulevassa, eilisiä unohtamatta.